Rauha Ukrainaan-juurisyyt poistettava

Banderalaisten organisoimat mielenosoitukset Ukrainan laillisen hallituksen kaatamiseksi alkoivat jo vuoden 2013 puolella. Tämä kuva ns. Euromaidanilta, jossa banderalaiset rikkovat Lenin-muistomerkkiä, on otettu 11.12.2013. Jo silloin heille oli järjestetty rahoitusta USA:sta ja länsi-Euroopasta.

Heikki Männikkö 4.6.2025; Kansan ääni 3/2025, 18.6.2025

Naton eskalaatiosodan lopettamisesta käydään tänään keskusteluja. Venäjän osapuoli on nostanut kuluneena aikana esille, että rauhansopimuksen keskeisin edellytys on kriisin juurisyiden korjaaminen t. poistaminen. Suuren yleisön mukaan tiedotusvälineistä ei kuitenkaan selviä kaikille, että mitä ovat nämä juurisyyt? Taktisesti EU/Nato osapuoli myös tekeytyy tietämättömäksi eikä ole ymmärtävinään koko asiaa. Myös Kansan äänen toimitusta on viime aikoina pyydetty selvittämään tätä asiaa. Tätä tietämättömyyttä käyttää myös Mediapooli hyväkseen leimatessaan näiden esittämisen pelkästään Venäjän jarrutustaktiikaksi.

Naton venäjän vastainen laajeneminen

Juurisyyt alkoivat muotoutua jo 30 vuotta sitten, kun Varsovan liitto lakkautettiin 1.7.1991. Silloin Saksan ulkoministeri Hans Dietrich Gensher ja Neuvostoliiton Mihail Gorbatshov sopivat, että Saksojen yhdistymisen ja Varsovan liiton vetäytymisen ja lopettamisen (1.7.1991) jälkeen Nato Lopettaa laajentumisen itään, eikä enää siirry lähemmäksi Neuvostoliiton rajoja. Tämä sama sopimus vahvistettiin vielä 9.2.1991 Mihail Gorbatshovin ja USA:n ulkoministerin James Bacerin kesken. Näistä sopimuksista huolimatta Nato aloitti uuden laajentumisen, kun 8.7.1997 Naton huippukokouksessa Puola, Unkari ja Tsekki kutsuttiin aloittamaan jäsenyysneuvottelut Naton kanssa. Venäjän voimakkaasta vastustuksesta huolimatta Naton 21. huippukokous Bukarestissa 2.-4.4.2008 esitti sitten edelleen Naton laajenemista ja esitti entisten neuvostotasavaltojen, Ukrainan ja Georgian ottamista Naton jäseneksi.

Käytännössä tämä merkitsi, että näistä muodostuisi Naton eteen työnnetty asema Venäjää vastaan. Saadakseen tukea Georgian ja Ukrainan Nato jäsenyydelle, USA alkoi aktiivisesti tukea Ukrainan Banderalaista äärioikeistoa. Tämä kehitys pohjusti Maidanin tapahtumia ja johti helmikuussa 2014 Kiovassa sotilasvallankumoukseen, jossa normaaleilla vaaleilla valittu presidentti Viktor Janukovitš  joutui pakenemaan ja banderalaiset fasistit ottivat (aseellisesti) valtaansa parlamentin ja Itäinen Ukraina (Donbass) sekä Krim erosivat Ukrainasta.

Venäjän neuvotteluesitys torjuttiin

Münchenin turvallisuuskonferenssissa 2007 Putin totesi Naton laajentumisen olevan vakava provokaatio. Hän myös muistutti niistä sopimuksista ja vakuuksista, joista sovittiin v.1991 purkamisen yhteydessä, joiden mukaan Nato ei aloita uutta laajentumista itään.

Muistakaamme, että 15.12.2021 Venäjä teki USA:lle, Natolle ja EU:lle esityksen neuvotteluista, joissa varmistettaisiin turvallisuus Venäjän ja USA/Nato/EU-liittouman välillä. Esityksessä Venäjä vetosi aiempiin sovittuihin turvallisuusperiaatteisiin, joissa jokaisella valtiolla on oikeus liittoutua ja järjestää turvallisuutensa haluamallaan tavalla sillä edellytyksellä, että se ei samalla heikennä jonkun toisen Etyj-valtion turvallisuutta. Näin on kuitenkin käynyt, kun NATO on 30 vuoden ajan laajentunut kiinni Venäjän rajoihin ja siirtänyt sinne sotilasvoimaansa. Nämä Etyj:n periaatteet on sovittu mm. Istanbulin v. 1999 Etyj- huippukokouksessa ja Astanan 2010 huippukokouksessa sekä v. 1994 sotilaallisia näkökohtia koskevassa menettelysäännössä. Venäjän esittämistä USA/Nato/EU:n kanssa käytävistä neuvotteluista läntiset markkinavoimat kieltäytyivät. Kun Venäjä puhuu juurisyiden ratkaisemisesta, tarkoittaa se, että on torjuttava Ukrainan ja Georgian Natojäsenyys ja neuvoteltava uudelleen Naton ja Venäjän keskinäinen rauhanomainen rinnakkainolo.

Ukrainan natsikomennon eliminoiminen

2013–2014 Euromaidanin tapahtumaketju johti Ukrainan militarisointiin ja banderalaisen (Hitleriläisen) fasistijärjestön valtaannousuun. Maidanin värivallankumouksen käynnistyminen sai nimellisesti aiheen presidentti Janukovitsin päätöksestä keskeyttää Ukrainan ja EU:n assosiaatiosopimuksen käsittely, koska siirtymisen eurooppalaisiin standardeihin koettiin tulevan liian kalliiksi (1,5 mrd $). Nämä mielenosoitukset alkoivat EU:n ja USA:n poliittisella ja taloudellisella tuella paljon ennen Janukovitsin päätöstä syyskuussa 2013. Kriisi eteni vaiheeseen, jossa Janukovits allekirjoitti Saksan, Puolan ja EU:n edustajien kanssa sopimuksen, jossa Ukrainan hallitus allekirjoittaa 48 tunnin kuluessa dokumentin, jolla palautetaan voimaan maan vuoden 2004 perustuslaki.

Tätä päätöstä ei kuitenkaan koskaan ehditty panna täytäntöön. Yöllä 21.2.–22.2. 2014 Euromaidanin banderalainen fasistijengi valtasi hallituksen ja parlamentin toimitilat. Seuraavana päivänä 22.2.2014 klo 12.29 Verkhovna Radan puhemies Vladimir Rybak erotettiin maidanilaisten painostaessa parlamenttia (Käytännössä pistooli ohimolla). Heti tämän jälkeen Oleksandr Turtšynov  valittiin hänen tilalleen. Samana päivänä Verkhovna Rada klo 17.11 päätti laillisen presidentin syrjäyttämisestä. Seuraavana päivänä 23.2.2014 päätettiin siirtää presidentin tehtävät Verkhovna Radan edellisenä päivänä valitulle puhemiehelle Oleksandr Turtšynoville. Välittömästi EU tunnusti hänet Ukrainan VT presidentiksi.

Ukrainan puolueettomuus, sitoutumattomuus ja ydinaseettomuus

Ukrainan poliittinen johto on vuoden 2014 sotilasvallankumouksen jälkeen muuttunut länsimaiden tuella fasistiseksi ja avoimen Venäjän vastaiseksi. Venäjä luonnollisesti näkee, että tällaisessa ilmapiirissä naapurien välit eivät voi koskaan normalisoitua. Venäjän edustajat muistuttavat, että ”Ukrainan puolueeton, sitoutumaton ja ydinaseeton asema julistettiin juhlallisesti maan itsenäisyysjulistuksessa, joka hyväksyttiin vuonna 1991. Juuri tämä sitoumus, puolueettoman, sitoutumattoman ja ydinaseettoman aseman julistaminen ikuisiksi ajoiksi mahdollisti sen, että sekä Venäjän federaatio että kaikki muut kansainvälisen yhteisön jäsenet tunnustivat Ukrainan itsenäiseksi valtioksi”.

Tähän perustuen Venäjä vaatii, että Ukrainan tulee uudelleen omaksua puolueeton, sitoutumaton ja ydinaseeton asema ja politiikka. Maassa tulee suorittaa fasististen ainesten erottaminen (denatsifiointi) poliittisesta päätöksenteosta.

Vähemmistöjen oikeuksien palauttaminen

Runsaan 10 vuoden kuluessa Ukrainassa venäjän kieltä puhuvien asemaa on muutettu radikaalisti. Venäjänkielisiä on pakotettu siirtymään ukrainan kieleen tavallisessa opetus- ja arkikielessä. Lailla on säädetty käyttämään Ukrainan kieltä kouluissa opetuksessa, virallisena kielenä ja myös tiedotuksessa. Käytännössä venäjän kielen puhuminen on kielletty. Venäjän vaatimuksiin kuuluu monikielisyys, kielten keskinäinen tasa-arvo ja venäjän kielen syrjinnän lopettaminen.

Myös uskovaisten asemaa on samaan aikaan vaikeutettu. Ukrainan ortodokseista puolet kuuluu Moskovan patriarkaatin alaiseen kirkkokuntaan ja puolet Kiovan patriarkaattiin. Moskovan patriarkaattiin kuuluvia kirkkoja on pakotettu siirtymään ensin Ukrainan ortodoksiseen kirkkoon, joka sitten siirrettiin Konstantinopolin alaisuuteen. Uskovaisten asemaa on selkeästi muutettu poliittisen painostuksen ja suuntautumisen perusteella. Luonnollisesti lopullisessa rauhansopimuksessa on sovittava kirkkojen oikeudesta valita itse se kirkkokunta, johon haluaa kuulua. [Lisäaineistot hakusanalla: Ukrainan päiväkirjat)