Pari datapistettä muun pimeyden keskellä: afgaanit ja Meng

Kuvan Nord Stream -kaasuputki symboloi Euroopan elintärkeää sidettä Venäjään. Energiayhteistyö takasi eurooppalaisen hyvinvoinnin kasvun 2. maailmansodan jälkeen. Nyt läntinen Eurooppa on katkaissut tuon siteen omasta aloitteestaan. Kaasuputkien ja laajemminkin energiayhteistyön katkaisu merkitsee Euroopan taloudelle käytännössä itsemurhaa. Merkkejä järkiintymisestä ei valitettavasti ole. Päinvastoin Eurooppa on – Naton käskystä – valmis uhraamaan kansalaisensa järjettömän kalliin asevarustelun alttarille. (kuva: Wikimedia Commons)

Jonathan Widell 19.7.2025

Kaiken maailman myllerryksen keskellä on esille noussut pari kolme mielenkiintoista datapistettä, joista on mukava rakentaa jonkinlaista vaihtoehtoista selitystä sille, mistä kenkä kaikkineen puristaa. Ensimmäinen on tuo Englannin afgaanipaljastus ja toinen on tuo Trumpin 50 päivän uhkavaatimus Venäjälle. Näiden kahden varaan voidaan sitten rakentaa jonkinlaista isompaa salaliittoteoriaa, joka alkaa käydä sitä vähemmän ”teoriaksi”, mitä pitemmälle asiat kehkeytyvät.

Brittien afgaanisekoilut

Ensimmäinen on tuo afgaanipaljastus Englannissa. Juttu menee niin – kuten on brittilehdistöstä saatettu viime päivinä lukea – että sattui Afganistanin-miehityksen aikana sellainen pikku fiba, että länsimaiden kanssa yhteistyötä tehneiden afgaanien lista vuosi julkisuuteen. Siihen sitten sellainen korjausliike, että nämä ihmiset oli pikimmiten saatettava ilmasillalla turvaan britteihin. Siinä samassa muuten paljastui brittien salaiset agentit, mikä on minkäkin valtakunnan tarkimmin varjeltua salaisuuksia.

Tässä ei sitten katsottu sitä, mitä rikostaustaa kultakin afgaanilta löytyi. Siellä oli kuulemma historiaa seksuaalirikoksista ja muista, vaikka nuo seksuaalirikokset ovat olleet viime aikoina kovasti puheena, varsinkin briteissä. Tosin tässäkin on se mutta, että niistä on pyritty vaikenemaan briteissä aina sen mukaan, löytyykö tekijöiltä siirtolaistaustaa. Pakistanilaisista on kovasti ollut puhetta jo monen vuoden takaa, mitä mm. Elon Musk on nyt tuonut esiin – osaksi osoittaakseen, että brittien nykyjohto, varsinkin pääministeri Sir Keir Starmer, joka silloin oli valtakunnallinen syyttäjä, pyrki niistä etnisen taustan mukaan vaikenemaan.

No, tässä on nyt käynyt sellainen sattumus, että jotkut ovat olleet havaitsevinaan, että alueet, joille afgaaneja sitten sijoitettiin, ovat olleet myös rikostilastojen kärkisijoilla. Tämä on yhdistetty sitten mellakoihin, joita esiintyi Southportin iskun jälkeen viime vuonna, ja joiden takia brittikansalaisia alettiin pistää vankilaan some-postausten perusteella. Tämä taas nivoutuu siihen isompaan diskurssiin, joka liittyy siihen, onko briteissä jo alkanut kansalaissota (mistä Musk on myös puhunut isoon ääneen).

Tämä taas liittyy siihen isompaan – entistäkin isompaan – kysymykseen siitä, mitä Englannin kanaalin ylittäville maahantulijoille on tehtävä. Tämä on iso asia sikäli, että tämä oli päällimmäisenä aiheena, kun Macron ja Starmer vastikään tapasivat Lontoossa. Iso asia tämä on taas sikäli, että tämä maiden välinen kiista nivoutui saumattomasti siihen keskusteluun, että brittien ja ranskalaisten on lyöttäydyttävä yksiin puolustusyhteistyössä (mikä puolestaan liittyy siihen, miten enkkuja hivutetaan takaisin EU:hun takaportin kautta).

Ei mitään uutta auringon alla

Tässä on vanha ranskalaisfilosofi Gilles Deleuze aika kovaa pataa. Kun yhteiskunnassa esiintyy kuohuntaa, valtio koettaa valjastaa sen voiman ulkoista vihollista – siis tässä tapauksessa Venäjää vastaan. Tätä kautta sitten tuo valjastettu voima voidaan taas pitää paremmin aisoissa, sillä sitä voidaan hetkenä milloin tahansa syyttää yhteistyöstä vihollisen kanssa – kuten on siis nyt käynyt Venäjän ”kätyrien” osalta. Pääasiallisena kohteena on kuitenkin oma väestö, mikä on ollutkin brittien väestöhallintakeinojen koekaniinina viimeistään pandemian ajoilta.

Tämä ei ole uusi asia. Jos brittikirjailija (kotoisin nykyisestä Ukrainasta) nimeltä Joseph Conrad puhui tästä kirjassaan The Secret Agent 1800-luvun lopulta. Tuo kertomus perustui todelliseen terrori-iskuun, joka oli tapahtunut Lontoossa. Siihen koetettiin vetää mukaan venäläisiä (ei mitään uutta auringon alla). Kertomukselle antaa kantavuutta se, että nuo kansainväliset ulottuvuudet olivat esisoittoa ensimmäiselle maailmansodalle, joka puhkesikin saman vuosikymmenen sisällä siitä, kun kirja oli julkaistu ensimmäisen kerran 1907.

Suomi brittien itärajana

No tässä mietitään sitten, mitä tällä on tekemistä Suomen kanssa. Ja vastaus on se, että kun muistamme hybridikeskuksen jonkun pomon Jukka Savolaisen puheet Ukrainan-sodan aattona vuoden 2021 lopulla Venäjän kautta tulevasta pakolaistulvasta, tämä alkaa vaikuttaa epäilyttävän isolta sattumalta. Nuo pakolaisethan olivat ainakin osaksi peräisin Afganistanista, joka virta yltyi, kun Joseph Biden päätti vetää jenkkijoukot maasta elokuussa 2021.

Mikäs sen parempi, kuin vetää huomio pois Afganistanin ongelmista syyttämällä Venäjää taas jostakin. Tosin tuo tietovuoto tapahtui vasta seuraavan vuoden eli 2022 alussa juuri ennen, kuin Venäjä murtautui Ukrainaan helmikuun lopulla. Yhteensattumat ovat kuitenkin sen verran sievoisia, että täytyy ihmetellä sitäkin, mikä tässä mättää.

Yhtä kaikki, kun muistetaan se – urbaanilegenda tai ei – että britit pitävät nyt Suomea itärajanaan, ei tämän asian kaikkia rönsyilyjä kuin kummastella. Ensinnäkin sitä, miten rajojen sulkeminen pandemian aikana muuttui niin sutjakasti rajojen sulkemiseen varsinkin itään pakolaisvirtojen varjolla, mikä taas on sitten vaivihkaa muuttunut vuosien varrella Suomen – ja itse asiassa koko Euroopan – itärajan miinoittamiseksi. Ja Venäjän rekkareillahan Suomessa ei ole saanut ajaa enää pitkään aikaan.

Pakotteet ja mielivaltaiset pidätykset horisontissa

Otetaan sitten tuo toinen asia. Se, että Trump on nyt antanut Venäjälle 50 päivää aikaa tehdä rauha Ukrainan kanssa. Kremlin puhemies Dmitri Peskov vastasi tähän kuivasti, että Venäjä tutkii tarjousta.

Jos tuo rauha ei sitten tule – eikä tulekaan – niin Trump on uhannut panna 100 prosentin pakotteet niitä maita vastaan, jotka käyvät kauppaa Venäjän kanssa. 100 prosentin pakotteiksi niitä taidetaan kutsua, millä on kai jonkinlainen tekninen ero 100 prosentin tuontitulleihin.

Tämä on aika paljon – ainakin paperilla – alaspäin niistä 500 prosentin pakotteista, jotka Lindsey Graham oli sanonut USA:n määräävän niitä maita vastaan, jotka ostavat ”halpaa venäläistä öljyä” (kuten Alex Christoforou huomasi, Graham käyttää aina sanaa ”halpa” viitatessaan Venäjän öljyyn). Graham on ollut USA:n ulkopolitiikan johtaja jo ainakin kuukauden, jollei pari. Trump on ollut sivussa, mitä epäluuloisesti täytyy kuitenkin epäillä jonkinlaiseksi hämääväksi tanssiaskeleeksi.

Merkillisesti Graham sanoi sitten yhdessä postauksessaan, että kyseisten maiden on kysyttävä Iranin ajatollahilta, mitä tämä käytännössä tarkoittaa. Ehkä tässä on jonkin mieli, joka ei kuitenkaan ole välttämättä ihan selvä.

Mihin tämä voi viitata – ja tässä asiat käyvät kiintoisiksi – on se, että kun Trump määräsi Huawein ”prinsessan” Meng Wanzhoun pidätettäväksi Kanadassa luovutettavaksi Yhdysvaltoihin, mikä oli syyte? Ei se, että Huawei oli tehnyt jotakin USA:ta vastaan. Ei, vaan syyte oli se, että Meng oli antanut vääriä tietoja hongkongilaispankille siitä, mikä oli yhtiön suhde iranilaisyhtiöön, johon rahansiirrot tehtiin. Kyse ei tällä tasolla siis ollut edes siitä, että Kiina ja Huawei olisivat rikkoneet USA:n pakotteita Irania vastaan, mikä ei USA:lle teknisesti ottaen kuulu. Kyse oli näet siitä, että kun rahansiirrot tapahtuivat, ne jossakin vaiheessa piti valuutanvaihdon yhteydessä kierrättää jenkkipankin kautta, jonka taustalla vaikuttaneet viranomaiset katsoivat sitten olevan oikeutus jenkkien puuttumiselle asiaan näin järein ottein, että Meng oli vaadittava luovutettavaksi Yhdysvaltoihin.

Jos Grahamin sanailussa ajatollahin kustannuksella on siis jokin järki, niin se voi viitata siihen, että nyt muutkin kiinalaiset, brasilialaiset ja intialaiset voivat jollakin verukkeella joutua pidätettäväksi ympäri maailmaa luovutettavaksi Yhdysvaltoihin. Mikään ei haistahtane mielivallalta yhtä kitkerästi, mutta kun löyhkä käy, on jo liian myöhäistä.

Ja tämä taas liittyy – kai siihen – että Brasilia on nyt USA:n tullipolitiikan hampaissa. Tekosyynä oli Trumpin taholta se, että Bolsonaroa kohdellaan maassa epäreilusti. Mihin Bolsonaro itse taisi vastata, että Trumpin olisi parempi olla sotkematta häntä tähän. Selväähän taitaa olla, että tosi käry Brasilialle on nyt käynyt sen takia, että se järjesti maassaan BRICS-kokouksen.

Tämä taas liittynee siihen, että nuo USA:n dollarikikkailut, joilla ihmisiä pannaan linnaan – tai ainakin kotiarestiin, kuten Mengin tapauksessa (Biden luopui syyteistä sekä Kanadan että Yhdysvaltain riippumattomien oikeuslaitosten helpotukseksi päästyään valtaan), perustuvat siihen, että rahansiirrot tapahtuvat dollarin välityksellä. Itse asiassa nämä elkeet vain vahvistavat BRICS:n halua ja suoranaista tarvetta päästä eroon dollarista, mikä taas on ollut noiden Brasiliaan kohdistuneiden toimenpiteiden pääasiallinen syy.

Eurooppa itsetuhon partaalla

Ja samaan aikaan Saksan liittokansleri tekee kaikkensa oman maansa talouden tuhoamiseksi. Kun Nord Streamin avaamisesta tuli puhe, Merz oli sitä ensimmäisenä vastustamassa.

Ja samaa rataa kulkee muukin Eurooppa. Trump tarjoaa nyt jenkkiaseita Ukrainaan sillä ehdolla, että Nato-maat maksavat niistä. Macron oli vastaan. Miten on Suomen laita? Vaikuttaa siltä, että Suomi elvyttää talouttaan ostamalla jenkkiaseita nyt ja tulevaisuudessa siinä toivossa, että saa luvan valmistaa jonkun namiskan, joka laitetaan sitten johonkin tutkaan.

Lieneekö mitään merkitystä sillä, että Huawei on edelleen USA:n hampaissa. Vaikka Meng pääsi vapaaksi, Huawein vastainen oikeusjuttu tulee käsittelyyn USA:n ”oikeusistuimissa” ensi vuonna. Anna siinä sitten Euroopan löytää oma linjansa. Suunnitelma EU:n talouden USA-riippuvuuden katkaisemiseksi jätti Kiinan kuvioista jo alkuunsa.