Nato-Suomen näytösvaalit suoritettiin ennakkosuunnitelmien mukaisesti

Pääministerin virka-asunnolle 16.4. kokoontuneet mielenosoittajat esittivät aivan oikein, että leikkausten sijaan kansalaiset tarvitsevat leipää ja hyvinvointia. Vaalikeskusteluissa oli kuitenkin kiellettyä puhua ”elefantista olohuoneessa”, eli siitä että soten ja laajemminkin yhteiskunnan rahoitusongelmat olisivat ratkaistavissa, jos lakattaisiin syytämästä miljardeja miljardien perään Ukrainan aseistamiseen, muuhun asevarusteluun sekä Nato- ja EU-maksuihin. (Kuva: Heikki Männikkö)

Pertti Hämäläinen 20.4.2025

Kunta- ja aluevaaleista muodostui kokonaisuudessaan irvokas näytelmä, jossa leikittiin demokratiaa ja oltiin äänestävinään. Lähes puolet kansasta jätti kokonaan äänestämättä. Valtamedia piti tiukasti kiinni siitä, mistä sai ja erityisesti mistä ei vaaliohjelmissa saanut keskustella. Esimerkiksi sellaista yksinkertaisen selkeää ja rationaalista ajatusta ei vaaliväittelyissä saanut esittää, että valtaosa Suomen hyvinvointialueiden ja koko sosiaali- ja terveydenhuollon rahoitusongelmista olisi ratkaistavissa, jos Suomi lakkaisi syytämästä miljardeja miljardien perään asevarusteluun, Nato- ja EU-tukiin, sekä täysin turhaan Ukrainan kauttasodankäynnin rahoittamiseen.

Mutta mikään ei muutu, eikä tule muuttumaan näidenkään vaalien myötä ja se onkin porvarillisen kulissidemokratian ydin. Kunta- ja aluevaaleiksi kutsuttujen Nato-Suomen näytösvaalien lopputulos voidaan sanoa kahdella lauseella. Perussuomalaiset ovat tehtävänsä tehneet ja perussuomalaiset saavat mennä. Sinipunahallituksen tulevan kokoonpanon ja ohjelman valmistelut alkanevat jo ensi syksynä kevään 2027 eduskuntavaalien lähestyessä. 

Kuntavaalien äänestysaktiivisuus edelleen laskusuunnassa

Vaalien jälkeen valtamediassa hurskasteltiin matalasta äänestysprosentista.  Koska hyvin pitkälle kyse näissäkin vaaleissa, kuten kaikissa Suomen EU-jäsenyyden jälkeisissä vaaleissa, on ollut eräänlaisten demokratiakulissien ylläpidosta, päätöksethän tehdään Suomen ulkopuolella, ei maamme poliittiselle eliitille ja sen takana oleville pääomapiireille jokin kansalaisten äänestysaktiivisuus todellakaan merkitse yhtään mitään.  Mediapoolin pyörittämä vaalisirkus tyhjänpäiväisine vaalikoneineen onnistui ”nostamaan” aluevaalien äänestysprosentin 51,7% eli muutamalla prosentilla korona-ajan 47,5%. Sen sijaan kuntavaalien äänestysprosentti jatkoi edelleen putoamistaan edellisiin kuntavaaleihin verrattuna ollen nyt 54,2%. Näin surkealla tasolla oleva äänestysaktiivisuus kertoo suomalaisen vaalidemokratian tilasta kaiken oleellisen.  Käydyissä alue- ja kuntavaaleissa myös hylättyjen äänien määrä nousi hälyttävän korkeaksi.

Miksi me äänestämme, kun kaikki tärkeät päätökset tehdään Suomen ulkopuolella?

Kun Suomen tasavallan valtiollinen ja taloudellinen suvereniteetti on tosiasiallisesti lakkautettu ja todellinen päätösvalta on valtaosin siirretty maamme ulkopuolelle, näkyy tämä ymmärrettävästi tavallisten kansalaisten passivoitumisena ja turhautumisena. Toinen keskeinen syy alenevaan äänestysaktiivisuuteen on kaikkien suomalaisten poliittisten puolueiden, vasemmistoliitosta kepun kautta kookomukseen, asettumiseen saman, ainoaksi oikeaksi katsotun poliittisen linjan eli globaalia kapitalismia myötäilevän euroatlantistisen agendan taakse. Kun todellisia vaihtoehtoja tai muutosvoimia ei ole, on aivan turhaa vaivautua vaaliuurnille. Näin yhä useammat, ja mielestäni ihan oikein ajattelevat. Porvallinen vaalijärjestelmä ja Mediapooli pitävät huolen siitä, että todellisia, syvällisempiä yhteiskunnallisia muutoksia tavoittelevia uskottavia vaihtoehtoja ei pääse syntymäänkään. Näin ollen kaikki EU/Nato-Suomen vaalit ovatkin eräänlaisia sopuvaaleja.

Ilo perussuomalaisten tappiosta kääntyy pian suuremmaksi suruksi 

Se ilo, joka perussuomalaisten vaalitappiosta syntyi, jää pieneksi siihen suruun verrattuna, jonka sosiaalidemokraattien vaalivoitto näissä vaaleissa tulee aiheuttamaan. SDP:n voitto perustui valheellisiin mielikuviin ja suoranaiseen huijaukseen. Ensinnäkin SDP oli jo etukäteen ilmoittanut, että se tulee jatkamaan suurin piirtein samoilla linjoilla, kuin Orpopurran oikeistohallitus. Kaiken voi tehdä reilummin sanottiin SDP:n vaalisloganissa. Tämä tarkoittaa todellisessa maailmassa sitä, että kaikki jatkuu ennallaan, mikään ei muutu ehkä joitakin kosmeettisia viilauksia lukuun ottamatta. Koska SDP, kuten kaikki muutkin puolueet, ja SDP jopa näitä muita puolueita enemmän, on sitoutunut euroatlantistiseen linjaan, niin mikään ei voikaan muuttua. Mediapoolin organisoimat ns. vaaliväittelyt ovat pelkästään huonoa poliittista teatteria. Tätä vaan ei kerrota äänestäjille, vaan valehdellaan ummet ja lammet lähipalveluista ja niiden paremmasta saatavuudesta, ikäihmisten, erityisryhmien, ”heikompien” jne. mukaan ottamisesta. Mediapoolin vaalikoneisto sitten ikään kuin legitimoi tämän poliittisen viihde-debatin.  Iltapäivälehdistössä sitten arvioidaan, kuka sallittujen puolueiden johtajista ”onnistui” parhaiten edellisen illan keskusteluissa.

Myös SDP ja vasemmistoliitto olleet hyvinvointivaltion alasajon takana

Yksi Sanna Marinin hallituksen lukuisista epäonnistumisista oli nykyisen Sote-mallin läpivieminen.  Marinin hallituksen Sote-uudistus varmisti sen, että valta on ja pysyy entistä tiukemmin valtiovarainministeriön käsissä. Hyvinvointialueille ei annettu verotusoikeutta,  sosiaali- ja terveyspalveluihin käytettävät rahat ovat Riikka Purran johtaman VVM:n takana. SDP:llä ei ole mitään mahdollisuuksia toteuttaa yhtäkään niistä lupauksista, joita se kansalle julisti vaalikampanjansa aikana. Sama tietysti koskee kaikkia nykyisiä eduskunta-oppositioon kuuluvia puolueita, kuten pienemmän ”voiton” saaneita keskustaa ja vasemmistoliittoa. Kun vielä lisäksi muistetaan, että nykyiseen oppositioon kuuluvilla puolueilla on jo aiemmissa aluevaltuustoissa ollut enemmistö, saa SDP:n vaaleissa saama ”voitto” vielä oudomman sävyn. Säästötoimia ja leikkauksia on tehty kaksin käsin, päivystyksiä on lakkautettu, neuvoloita ja terveysasemia on vähennetty, kun on ollut niin sanotusti pakko.

Esimerkiksi meillä Kanta-Hämeen hyvinvointialueella on tehty erittäin kovia säästöjä ja leikkauksia viime vuosina. Tämä johtuu ensisijaisesti siitä, että Hämeenlinnaan on rakenteilla uusi sairaala, hyvinvointialueen keskussairaala ja se toteuttaminen on vaatinut lainaa. Lainaa taas saa ottaa vain VVM:n luvalla ja tämä lupa edellyttää suunnitelmia tiukoista säästö- ja leikkaustoimista. On valtava poliittinen valhe ja suoranainen kansalaisia loukkaava huijaus, että SDP ei olisi ollut näiden säästöjen takana. Vielä suurempi valhe on, että nyt asiat muka muuttuisivat paremmiksi. Niin SDP:n, kuin vasemmistoliiton täydellä tuella on eri hyvinvointialueilla viime vuosina terveyskeskuksia lakkautettu, päivystyksiä yhdistetty, ikäihmisten ympärivuorokautisen hoivan saatavuutta merkittävästi heikennetty, sekä vammaispalveluita karsittu ja mielenterveys- ja päihdekuntoutusta ajettu alas.  

Hyvinvointivaltion ja kiihtyvän militarismin ristiriita

EU:n ja Naton agendoihin sitoutunut SDP:n puheenjohtaja Antti Lindtman tai vasemmistoliiton Minja Koskela eivät ole suostuneet kertomaan, mistä hyvinvointialueiden ja viime kädessä koko suomalaisen hyvinvointivaltion pyörittämiseen saataisiin lisää rahaa. Taustalla on tietysti ristiriita, josta ei saa puhua. Jatkuva, viime kädessä EU:n määräämä julkisen talouden sopeuttamistavoite eli hyvinvointivaltion alasajon jatkaminen liitettynä kiihtyvään suomalaisen yhteiskunnan militarisaatioon ja sen myötä puolustusmäärärahojen moninkertaistamiseen mukaan luettuna Ukrainan kauttasodan tukemiseen hukkaan heitetyt miljardit ovat, ei ainoastaan porvaripuolueiden, vaan myös SDP:n ja vasemmistoliiton tukemaa politiikkaa.  Mutta samalla ne ovat yhdistelmä, ristiriita, josta näidenkään vaalien yhteydessä ei sopinut puhua.  Tämän vuoksi kaikki vaaleihin osallistuneet puolueet, jotka tästä ristiriidasta kieltäytyivät puhumasta olivat osallisina eräänlaisessa demokratiailveilyssä. Jää nähtäväksi, miten ja millaisilla manöövereillä Mediapooli ja Suomen poliittinen eliitti kykenevät pitämään tämän yhä syvenevän ristiriidan tavallisten kansalaisten tietoisuuden saavuttamattomissa kevään 2027 eduskuntavaaleihin saakka. Se on kuitenkin päivän selvää, että tuleva mahdollinen sinipunahallitus tulee jatkamaan lähestulkoon samanlaista linjaa kuin nykyinen Orpopurran oikeistohallitus, riippumatta siitä mitkä apupuolueet tulevan hallituksen tueksi asettuvat.