Makean veden varantojen yksityistäminen estettävä

Uusliberalistisen rosvokapitalismin periaatteiden mukaisesti monopolit hakevat luonnonvaroihin, jopa pohjaveteen, hallintaoikeuksia välittämättä siitä, että monilla alueilla puhdas vesi uhkaa ihmisiltä loppua.

Kirjoitti Hannu Kautto 12.9.2015. Julkaistiin KÄ5/2015 26.10.2015

Makea ja puhdas vesi alkaa loppua monin paikoin maailmassa. Björn Wahlroos tuki Nestlen hallituksen puheenjohtajaa Peter Brabeckia hänen esityksessään yksityistää maailman juomavesi. Suuryritykset haluavatkin ottaa kaikki taloudelliset voimavarat voittojensa välineiksi pyrkimällä yksityistämään maan rikkaudet, kasvit ja eläimet. Sudanin Darfurin väkivaltaisuuksien eräs tärkeä tekijä oli, ettei vettä 25 vuoden kuivuuden jälkeen riittänyt sekä maanviljelijöille että paimentolaisten karjanhoidolle. Syyrian, Jordanian, Irakin ja Iranin alueella 85 prosenttia vedestä käytetään maatalouteen. Tästä seuraa aavikoitumista. Lähi-Idässä vesi alkaa olla tärkeämpää kuin öljy. Tulevat sodat käydään makeasta vedestä. Jo nyt Israelin armeija hävittää palestiinalaisten kaivoja ja vesisäiliöitä. Suuret elintarvikeyritykset haluavat yksityistää juomavedet. Nestlé sai ottaa Kanadan Ontariossa järvestä miljoona litraa vettä päivässä ja aiheutti kuivuutta, mutta kuntien vedenottoa rajoitettiin. Coca-Cola joutui sulkemaan vedenpullottamonsa Intian Uttar Pradeshissa ja Keralassa. Makean puhtaan veden käytöstä ja omistuksesta on tulossa luokkataistelukysymys. Sen hamstraaminen suuryritysten omistukseen on alkanut. Sama koskee myös viljelysmaan ryöstämistä. Ne jotka hallitsevat näitä kahta asiaa, hallitsevat kansoja.

Vesipula ja -ongelma

Monet joet eivät virtaa enää mereen asti läpivuotisesti tai lainkaan. Ylikäytettyjä jokia ovat mm. Colorado ja Rio Grande USA:ssa, Jordan (sen vedestä kolme neljäsosaa menee Israeliin ja Jordaniaan juomaja keinokasteluvedeksi jättäen palestiinalaiset liian niukalle osuudelle), Niili Egyptissä (Etiopia rakentaa Niilin pääuomaan Siniseen Niiliin lähelle Sudanin rajaa Grand Ethiopian Renaissance Dam -nimisen padon) ja monissa muissa maissa, Indus Pakistanissa, Murray Australiassa sekä Jangtse ja Keltainen joki Kiinassa.

Vesi on elämälle välttämätön

Vettä ja kosteikkoja on maapallon pinta-alasta yli 78 prosenttia, mutta kokonaistilavuudesta vain 2,5 prosenttia on makeaa vettä. Se esiintyy jäätiköinä ja lumena, pinta- ja pohjavesinä, kosteikkoina ja maaperän kosteutena sekä kaasumaisena vesihöyrynä ilmassa.

Makea vesi uudistuu hydrologisessa kierrossa eli haihtuu valtameristä ja sataa takaisin jatkuvana kiertona. Veden käyttö ei voi ylittää vesikierrossa korvautuvaa määrää. Ihmiskunta käyttää puolet planeetan makeasta vedestä aiheuttaen ekologista häiriötä. Vain markkinafundamentalistien mielestä vedellä voi käydä kauppaa.

Ihmiset käyttävät vähän vettä

Pienen ja keskitulon maissa kotitaloudet käyttävät 8 prosenttia makeasta vedestä, kun teollisuus käyttää 10 ja maatalous 82 prosenttia. Suuren tulon maissa vastaavat osuudet ovat 11, 59 ja 30 prosenttia. Vesi kulutetaan lähes kokonaan tuotantoon ja on välttämätöntä teollisuudelle. Maailman kotitaloudet käyttävät yhteensä noin 500 miljardia litraa vettä päivittäin. Ilman puhdasta juomavettä elää 1,2 miljardia ihmistä.

Kehitysmaissa 90 prosenttia jätevesistä menee puhdistamattomina vesistöihin. Kunnollista käymälää ei ole 2,5 miljardilla käytössään. Se on 40 prosenttia maailman väestöstä. Heistä 1,1 miljardia ulostaa maastoon. Siitä seuraa miljardi kiloa ulostetta päivässä. Tästä aiheutuu mm. ulosteperäisten bakteerien leviäminen ympäristöön. Puutteellisen sanitaation seurauksena kuolee vuosittain 3,4 miljoonaa ihmistä.

Piilovesi on lopputuotteessa näkymätöntä, mutta tuotantoprosessissa tarvittavaa vettä. Kilo naudanlihaa vaatii 16000 litraa vettä, kilo viljaa tarvitsee 700-1300 litraa viljalajista ja alueen haihtuvuusoloista riippuen. Kilo puuvillaa kuluttaa 9000 litraa piilovettä. Tietokoneeseen kuluu mallista riippuen noin 33000 litraa. Tuotanto ja kulutus eivät ole toisiinsa paikallisesti sidottuja. Thai-riisin käyttö vaikuttaa Mekong-jokeen ja puuvillan käyttö tyhjentää Indus-jokea. Käytetty piilovesi on pois paikallisilta.

Britit toivat 1800-luvulla keinokastelun Intiaan nykyiseen Pakistaniin. Kun Indus-joen virtaama asetti rajat kasteluveden kanavoinnille, ryhdyttiin pohjavesien riistoon. Näin maaperä alkoi käydä hedelmättömäksi, kun luonnonveden sisältämät mineraalit rikastuivat liialliseksi suolaksi. Tämän vuoksi pakistanilaiset joutuvat nykyään hylkäämään 40000 hehtaaria hedelmätöntä peltoalaa vuosittain, samalla kun joen vesi on niin ylikäytettyä, ettei se enää virtaa Arabianmereen saakka.

Intian ja Thaimaan vesikriisi on alkanut, koska ne ovat suuria piiloveden viejiä. Vietnam on tuhoamassa pohjavetensä kahvin viennillä. Afrikka huolehtii kasvukausien ulkopuolella keinotekoisesti tuotetuilla hedelmillä eurooppalaisten hyvinvoinnista samoin kuin Latinalainen Amerikka pohjoisamerikkalaisten.

USA:n ongelmajokia

Meksikon ja Yhdysvaltojen rajalla sijaitsevan Rio Grande -joen kuivuminen on ihmisen aiheuttama hydrologisen kierron häirintä. Joki alkaa Kalliovuorilta, josta vuotuinen lumen sulaminen kuumana aikana syöttää vettä jokeen. Lumen hupeneminen johtaa myös Colorado-joen virtaaman vähenemiseen. Colorado-joen valuma-alue on sitä USA:n osaa, jossa teollisuus, maatalous ja väestö kasvavat nopeasti.

Rio Grandea ylikäytetään. Valuma-alueen vedestä suurimman osan käyttävät mm. puuvillan viljelijät. Haihtumisen johdosta vain vajaa puolet vedestä päätyy kasveihin. Keinokastelu suolaa maaperän viljelykelvottomaksi. Rio Granden 400 metrin levyisessä uomassa lorisee pari metrinen ruskea puro. Veden puute aiheuttaa siirtolaisuutta Yhdysvaltoihin. Samoin syntyy Aasiassakin ympäristöpakolaisuutta.

Pohjavesien riisto

Pintavesien lisäksi pohjavesiä riistetään maapallolla. Tämä havaitaan kasvillisuuden kuihtumisena ja aavikoitumisena. Pohjoisessa teollinen maatalous tyhjentää pohjavesiä käyttäen porakaivoja. Etelässä miljoonat pientilalliset tekevät saman keinokaivoilla, jotka lännen avustusjärjestöt, valtiot ja yritykset ovat heille hankkineet tai neuvoneet ajattelematta toiminnan ekologisia seurauksia. Pohjaveden riistokäyttö juontaa juurensa 1970-luvun vihreään vallankumoukseen, jolloin aurinkoisille, mutta kuiville seuduille järjestettiin viljelyä useamman vuotuisen sadon toivossa keinokastelulla ja maatalouskemikaaleilla. Pohjavedet ovat pudonneet paikoin satoja metrejä ja pellot suolautuneet ja saastuneet viljelykelvottomiksi.

Kiina ja Lähi-idän rikkaat öljyvaltiot ovat alkaneet vuokraamalla ja ostamalla hankkia viljelymaata Itä-Afrikasta ja KaakkoisAasiasta. Noilla mailla ei ole pulaa maasta. Ne ottavat veden valtioilta, jotka ovat globaalissa taloudessa heikossa asemassa. Kaupoissa ei ole kyse maasta, vaan vedestä. Maan mukana tulee oikeus ottaa maahan liittyvää vettä. Tämä on sopimuksen arvokkain osa eli suuri veden kaappaus.

Veden puute

Kaksi kolmasosaa Kiinan kaupungeista kärsii veden vähyydestä, ja noin sata välittömästä veden puutteesta. Käsittelemätöntä jätevettä lasketaan pintavesiin. Intiassa 75 prosenttia joista ja järvistä on niin saastunutta, ettei se kelpaa edes uimiseen. Bangladeshin pohjavedestä 65 prosenttia on saastunutta, ja 1,2 miljoonan juomavesi arsenikkipitoista. USA:n tilanne on paha: 40 prosenttia joista ja 46 prosenttia järvistä on liian myrkyllistä kalastukseen, uimiseen tai juomiseen. Syynä ovat teollisen maatalouden kemikaalit, huono karjanlannan käsittely ja kaivosjätteet. Etelämpänä Ciudad de México ja São Paulo kärsivät veden saastutuksesta ja ylikulutuksesta.

Makean veden määrä ei voi kasvaa ja makean veden käyttö estyy hydrologisen kierron tuhoamisen johdosta. Pian kaikille ei enää riitä vettä. Egyptissä vaurastuminen on kasvanut ja samalla kulutus, mikä merkitsee kasvavaa rasitetta Niilin vedelle. Maapallon kasvavissa talouksissa rikkaiden ja keskituloisten määrä on kasvamassa. Samalla pienituloisten köyhyys syvenee esim. Intiassa, jossa asuu joka neljäs maailman nälkäinen.

Niilin valuma-alueella asuu 400 miljoonaa ihmistä. Egypti ja Sudan, joiden asukasmäärä on 120 miljoonaa, käyttävät lähes kaiken joen veden. Viidessätoista vuodessa valuma-alueen koko väkimäärän arvioidaan nousevan 800 miljoonaan. Näistä 150 miljoonaa tullee olemaan egyptiläisiä ja sudanilaisia. On hyvin vaikea uskoa, että nämä kaksi maata voisivat edelleen ottaa 90 prosenttia joen vedestä omaan käyttöönsä. Mutta kuinka ne voisivat selviytyä ilman sitä?

Kaupalliset syyt

Vesikriisi on ekologinen kriisi, jolla on kaupallisia syitä, mutta jolle ei ole olemassa markkinaratkaisua. Markkinoiden tarjoamat ratkaisut tuhoavat maan ja pahentavat eriarvoisuutta. Ekologisen ongelman ratkaisu on ekologinen, ja ratkaisu epäoikeudenmukaisuuteen on demokratia. Vesikriisistä selviytyminen vaatii ekologisen demokratian elvyttämistä. Vesi on luonnonvara, jolle ei ole korvaajaa. Coca-Cola on tukenut Israelia vuodesta 1966.

Coca-Cola rakensi 2002 tehtaan palestiinalaisilta anastetulle maalle Qiryat Gat’issa. Juomatehdas osti 2005 enemmistön 51 prosenttia israelilaisesta yhtiöstä Tavor Winery, joka sijaitsee miehitetyllä Palestiinan maalla. Jättiyhtiöllä on sivuliike Katzrinin laittomassa siirtokunnassa Golanin kukkuloilla ja Shadmot Mecholan laittomassa siirtokunnassa Besan-laaksossa. Suuryhtiö on kuivattanut ja saastuttanut paikallisia julkisia vesiä myös Meksikossa ja Intiassa.

Nestlé pyrkii maailmanlaajuisesti yksityistämään vesiämme. Kun Nestlé kerää voittoja elämän perusosasta ja saastuttaa valtameret muovipulloilla, niin ihmiset ja ekojärjestelmät maksavat hinnan. Kaliforniassa Nestlé ottaa suunnattoman määrän vettä kuivuuden uhkaamasta San Bernardinon kansallispuistosta maksaen naurettavan 524 dollarin vuotuisen maksun. Tämä on jatkunut 25 vuotta. Jos Nestlé ei lopeta vedenottoa, niin San Bernardinon luonto kuolee. Samoin Nestlé ottaa julkista vettä ympäri maailman ja pakkaa veden muovipulloihin. Kuivuudesta on tulossa maailmanlaajuinen ongelma.

Suomen tilanne

Aikoinaan sellu- ja paperitehtaat laskivat jätevetensä puhdistamattomina vesistöihin. Joen pohjalle kertyi paksu nollakuitukerros. Nykyään suurin osa teollisuudesta puhdistaa jätevetensä. Tavoitteena on suljettu vesikierto. Silloin tällöin vesistöihin pääsee vahingossa kemikaaleja. Talvivaara on surullinen esimerkki hallitsemattomasta jäteveden käsittelystä.

Metsähallitusta koskevan lakiuudistuksen yhteydessä halutaan siirtää valtava kansallinen vesiomaisuus kansalaisten vapaasta käytöstä valtion liikelaitoskäyttöön.  Kyse on yli 2 miljoonasta hehtaarista meri- ja järvialueita. Metsähallituslain uudistusta on valmisteltu poikkeuksellisen salassa. Suomessa yleisiä vesialueita ovat aluevedet ja suurten järvien selät. Näitä hallinnoi pääosin Metsähallituksen Luontopalvelut. Uudistuksen yhteydessä vedet on suunniteltu siirrettäväksi Luontopalveluilta Metsähallituksen kaupalliseen taseeseen. Yleisillä vesialueilla voi olla myös vähäisiä saaria. Yleiset vesialueet omistaa valtio paitsi Ahvenanmaalla, jossa ne omistaa maakunta.

Myös Suomen pohjavesivarantojen yksityistämistä ja ajamista globaalien suuryhtiöiden rahastuksen kohteeksi on valmisteltu salassa jo jonkin aikaa. Meillä on jo nyt vedenottamoita, joissa osakkaina on mm. Coca-Cola, Danone, Nestlé ja Unilever. Suomen olisi syytä kirjata pohjavesien julkinen eli kuntien ja valtion omistus perustuslakiin.

Tulevaisuus

USA-NATO-EU -akseli on käynyt kauan sotia öljynsaantinsa turvaamiseksi. On odotettavissa, että sodat laajentuvat koskemaan myös vettä. Israel sääntelee jo armeijallaan palestiinalaisten vedensaantia tuhoamalla heidän kaivojaan ja vesisäiliöitään.

Lähteet:
Olli-Pekka Haavisto, Planeetalta loppuu vesi; Suomen Luonnonsuojeluliitto; Käymäläseura Huussi; ja verkko.

Kansan äänen verkkojulkaisussa löytyy useita vesivarojen käyttöön liittyviä merkittäviä artikkeleita. Hakekaa niitä hakutoiminnolla esim. hakusanoilla: vesi, juomavesi, pohjavesi