Krimiä ei ole miehitetty

Marjaliisa Siira Jaltan kaupungissa, Krimin niemimaalla Livadian palatsilla Josef Stalinin, Franklin Rooseveltin ja Winston Churchillin seurassa. Näiden kolmen herran monumentti muistuttaa liittoutuneiden Jaltan konferenssista, joka pidettiin v. 1945

Kirjoitti Marjaliisa Siira, julk. Kansan ääni 2/2018 23.4.2018, verkko 9.12. 2022

Länsimaiden poliitikot ja valtamedia ovat nimittäneet Krimin liittymistä Venäjään vuonna 2014 miehitykseksi. Edelleen lähes päivittäin mainitaan ohimennen, että ”Krimin miehitys haittaa lännen ja Venäjän suhteita”. Mitä miehitys tarkoittaa? Se on vieraan maan/ alueen ottamista haltuun väkivalloin, sotilasvoimaa käyttämällä, välittämättä kansan enemmistön tahdosta. Miehitystä vastustetaan, koska se on väkivaltaa ja alistamista vieraan valtaan.

Vuonna 2014 maaliskuussa ei Krimillä tapahtunut miehitystä, vaan sekessio. Se tarkoittaa autonomisen alueen irtautumista emomaasta julistautumalla itsenäiseksi, kansan enemmistön tahdon mukaisesti. Juuri näin tapahtui Krimillä. Parlamentti antoi itsenäisyysjulistuksen 11.3.2014. Samoin tapahtui Suomessa vuonna 1917, kun eduskunta antoi itsenäisyysjulistuksen ja Suomi irtautui emomaasta Venäjästä.

Neuvostoliiton hajoamislaki

Krimin asukkaat saivat vihdoin 2014 voimaan sen, minkä Neuvostoliiton korkein neuvosto hyväksyi 26.4.1990 Neuvostoliiton ns. hajoamislakina. Laki antoi autonomisille neuvostotasavalloille oikeudet valtiolliseen itsenäisyyteen. Se antoi täysin laillisen oikeuden itsenäistyä myös autonomiselle Krimille. Krimin kohdalla itsenäistyminen tapahtui kuitenkin 23 vuotta liian myöhään, mutta se oli edelleen täysin kansainvälisen lain ja oikeuden mukaista.

Krimin tasavalta äänesti itsenäisyydestään ensimmäisen kerran jo 20.1.1991. Kansanäänestyksessä äänestysprosesentti oli noin 81 ja 93 prosenttia äänestäneistä kannatti Krimin itsenäisyyttä ja paluuta osaksi Venäjää. Ukraina hyväksyi äänestystuloksen laiksi 12.2.1991. Mutta vastoin tätä äänestyksen tulosta ja sen hyväksyntää Ukraina sisällytti Krimin omaan itsenäisyysjulistukseensa 24.8.1991. Ukraina siis anneksoi eli pakkoliitti Krimin itseensä, vastoin Krimin kansan tahtoa.

Tämä Ukrainan käytös johti vastalauseisiin Krimillä ja se julistautui uudelleen itsenäiseksi 1992. Se halusi edelleen palata osaksi Venäjää. Jeltsin ei tätä jostain syystä huomannut, joten Ukraina jatkoi Krimin anneksiota eli pakkoliittämistä itseensä aina vuoteen 2014 saakka. Tämä anneksio oli Neuvostoliiton hajoamislain sekä kansainvälisen lain ja oikeuden vastaista, koska se ei ollut kansan enemmistön tahto.

Krimin parlamentti julistautui kolmannen kerran itsenäiseksi 11.3.2014 ja vahvisti tämän kansanäänestyksellä 16.3.2014. Sekessiota eli irtautumista emomaasta Ukrainasta ja liittymistä Venäjään kannatti kansanäänestyksessä yli 80 prosenttia äänestäneistä. Jos joku väittää, että kansanäänestys oli huonosti ja hätäisesti organisoitu, niin äänestyksen tuloksen vahvistavat monet jälkeenpäin 2014–15 tehdyt länsimaisten tutkimuslaitosten mielipidemittaukset Krimillä. Niiden tulos on ollut ihan sama kuin kansanäänestyksen, eli 80–90 prosenttia halusi eroa Ukrainasta ja liittymistä Venäjään.

Sekessio antaa maalle oikeuden tehdä itsenäisiä päätöksiä ja valtiosopimuksia. Sekession jälkeen Krimin parlamentti hyväksyi – kansan enemmistön tahdon mukaisesti – paluun osaksi Venäjän liittovaltiota. Venäjän duuman ylähuone sekä alahuone hyväksyivät noin viikon kuluttua Krimin parlamentin pyynnön liittyä Venäjään. Kaikki sujui demokratian sääntöjen mukaisesti, demokraattisissa elimissä.

Useat maat ovat itsenäistyneet emomaastaan sekession kautta. Tätä tapahtui paljon Neuvostoliiton hajoamisprosessissa. Muun muassa Viro itsenäistyi sekession kautta (tosin ilman kansanäänestystä) Neuvostoliiton hajoamislain perusteella eikä sitä tainnut kukaan tuomita.

Krimiläiset eivät hyväksyneet Maidanin vallankaappausta

Alla olevassa linkissä on pieni episodi, joka valottaa krimiläisten suhdetta Kiovan kaapparihallintoon. Krimiläisten enemmistö ei kannattanut Maidanin mielenosoituksia, Janukovichin eroa ja Ukrainan liittymistä EU:hun, saati Natoon. Niinpä joukko krimiläisiä lähti busseilla Maidanille helmikuun lopulla pitämään vastamielenosoitusta. Maidanilla ei tainnut olla tilaa vastamielenosoittajille, joten krimiläiset lähtivät pian paluumatkalle kotiin.

Paluumatkalla 20.2. yöllä pienessä Korsun-Shevchenkivskyin kaupungissa aseistetut nationalistit pysäyttivät bussit. Krimiläisiä hakattiin, kidutettiin, pakotettiin laulamaan Ukrainan kansallislaulua kuoleman uhalla. Hyökkääjät rikkoivat bussien ikkunat ja pakottivat krimiläiset keräämään lasinsirut. Eikä tämä ollut ainoa äärioikeistolaisten väkivaltainen hyökkäys krimiläisten kimppuun. Väkivallan uhka olikin yksi syy pyrkimiselle turvaan Venäjän syliin.

Vallanvaihdossa tarvittiin rauhanturvaajia

Tunnuksettomat vihreät miehet, olivatpa ketä tahansa, olivat rauhanturvaajia, ei miehittäjiä. He turvasivat rauhan vallanvaihdossa Krimillä. Niemimaa oli täynnä tukikohtia ja sotilaita ja aina on joukossa joitakin kuumakalleja. Siellä oli tietääkseni 15 000 ukrainalaista sotilasta 20 000 venäläisen lisäksi, omissa tukikohdissaan. Vihreät miehet turvasivat sen, että ukrainalaiset sotilaat saivat rauhassa lähteä Kiovaan, ne, jotka halusivat. Ukrainan armeijan mukaan noin puolet heistä vaihtoi puolta, otti siis Venäjän armeijan tunnukset ja jäi Krimille venäläisiin tukikohtiin.

Jos on perehtynyt vähänkään Krimin historiaan vuoden 1991 jälkeen ymmärtää, että Venäjän ei todellakaan tarvinnut Krimiä miehittää. Miehitys on ajatuksena täysin naurettava Krimin tilanteessa, jossa mitään väkivaltaista haltuunottoa sotilaallisella voimalla ei tapahtunut, vaan toteutui kansan enemmistön tahto rauhanomaisesti.

Neljä vuotta käytössä ollut valheellinen mantra ”Krimin miehitys” on lännen infosotaa Venäjää vastaan. Sanalla miehitys halutaan vain mustamaalata Venäjä julmaksi ja röyhkeäksi valloittajaksi. Mielestäni pitäisi lopettaa jankutus miehityksestä ja hyväksyä Krimin tilanne lailliseksi ja pysyväksi. [Lisäaineistot hakusanalla: Ukrainan päiväkirjat]

Marjaliisa Siira, Helsinki