Kolme valopilkkua

Pilkkopimeässä pienikin valo loistaa. Sellainen pikkutuikku onkin aika iso tuikku, kun se ilmestyy sellaisessa julkaisussa kuin Harper’s Magazine, kuten Pankaj Mishran artikkeli Liberal Totalitarianism teki. (kuva luotu tekoälyllä)

Jonathan Widell, Montreal, Kanada

Valopilkku numero 1: Pankaj Mishra

Mishran juttu alkaa lainaamalla Ursula von der Leyenin sanoja, että länsi ei ole enää entisensä, mutta etenee sitten omaan suuntaansa ja jättää Ursulan omaan arvoonsa ja etenee oivaan sanontaan Plato-to-Nato. Tämä taas on peräisin David Gressin 1998 ilmestyneestä kirjasta “From Plato to NATO: The Idea of the West and Its Opponents”.

Tässä saa Nato kovaa kyytiä, eikä se tule edes kiivaalta Naton vastustajalta vaan ajattelevalta ihmiseltä! Tässä Naton kiivaat vastustajat tuntevatkin olevansa hyvässä seurassa. Tästä on hyvä jatkaa. Linkki: https://harpers.org/archive/2025/12/liberal-totalitarianism-pankaj-mishra-western-hypocrisy/

Valopilkku numero 2: Sleaford Mods

Samaa voisi sanoa Sleaford Mods -nimisen brittiduon uudesta kipaleesta Megaton: https://youtu.be/SZoJOiPf5zI?si=bz-71UgxmGUAfPCk . Koska viimeksi kukaan enää julkaisi mitään uutta laulua rauhan puolesta? Piisi rypee omassa harvinaisuudessaan itsekin, ja puhuu megatonnista kuin leivästä, kuten nykyään mukamas oikeaan ajatteluun kuuluukin.

Duo panee sitä paitsi kappaleen tuoton sotalapsien hyväksi. Ja tämä on sitä solidaarisuutta vanhassa merkityksessä, sillä työväenluokkaisuudesta ei tässä jutussa ole pientäkään epäilystä.

Valopilkku numero 3: Suomen rasismikohu

Suomen rasismikohu, joka liittyy ulkomaalaistaustaisen suomalaismissin somepostaukseen, jossa hän venyttelee silmiään, kuten aikoinaan koululaiset tekivät matkiessaan kiinalaisia, on valopilkku numero 3. Se saa varmaan suomalaiset heräämään Suomessa rehottavaan ulkomaalaispelkoon, jonka vakavin ilmentymä on se, että raja itään on kokonaan suljettu.

No se siitä. Kuten Goebbels kuulemma aikoinaan sanoi, kansa ei usko pieniä valheita, pelkästään isot. Puhukoot sitten jonkun somepostauksesta, jossa missi sanoo olevansa kiinalaisen kanssa syömässä, mistä nousi kohu, jonka ydin on se, että se halventaa kiinalaisia. Todella vaikeaselkoinen tilanne.

Ja vaikeaselkoiseksi kaikki on tarkoitettukin, ja vaikka ei olisi tarkoitettukaan, palvelee se tarkoitusta siitä huolimatta. Missä todella mennään? Jotenkin siinä, että Ukrainan hyväksi on heitetty kaikki ja täysin turhaan. Ja yhtä karmeaa katseltavaa on se, että miten Suomen iltapäivälehdistö pauhuu, Venäjä ei ole edelleenkään hyökännyt Suomeen, mikä pannaan tietysti sen taulapäisen päätelmän tiliin, että Nato tuo turvaa.

Se, mitä somesta näkyy, on vanhalta nimeltään maailmanlopun meininki, josta Mikko Alatalo aikoinaan profeetallisesti lauloikin. Jos noita pikkukohuja ei tulisi kansaa viihdyttämään, se voisi vaatia päättäjiään tilille. Tai edes kysymään Nato-EU:n johtajilta, miten Venäjän kanssa sovitaan rauhasta, kun Venäjän kanssa ei saa edes neuvotella. Vaikeaselkoinen tilanne tuokin.

Vuoden sanakin muuten englannin kielessä valittiin tänä vuonna Rage Bait eli klikkirysä, jonka vetonaula on se, että se saa kansan tuohtumaan jostakin. Tuohtukoon toki, kunhan vain tuohtuisi oikeista asioista.