Hermona mutta ajan hermolla: mitä “ismiä” se Trump oikein edustaa?

Trump on hämmentänyt puheillaan Grönlannin, Panaman ja jopa Kanadan liittämisestä Yhdysvaltoihin. Puheet ovat olleet kovia myös BRICS-maiden suuntaan, joille Trump on uhannut asettaa korkeita tariffeja. Näiden toimien taustalla on hiipuvan imperiumin ja dollarin pelastusyritykset. Maailma on kuitenkin muuttunut peruuttamattomasti moninapaiseksi, minkä Yhdysvaltojen tuore ulkoministeri Marco Rubiokin hiljattain tunnusti. Kuvassa ”Greater USA” (+ Kanada, Grönlanti ja Panaman kanavan vyöhyke) (kuva: Wikimedia Commons).

Jonathan Widell, Montreal, Kanada 3.2.2025

Jos joku vielä epäili, että Yhdysvallat ei saa sotaa syttymään tyhjästä, kuten nyt Venäjän tapauksessa, voi kääntää katseensa rapakon taakse, ja seurata, miten Trump saa syttymään sodan Kanadaa vastaan. Tämähän ei ole varsinaisesti ollut puheena kuin Michael Mooren satiirisessa elokuvassa Canadian Bacon vuodelta 1995. Siinä Alan Aldan näyttelemä presidentti saatiin puhuttua sotaan Kanadan kanssa kannatusnumeroiden nostamiseksi, vaikka hän itse piti sitä ensi alkuun naurettavana ideana.

Ikään kuin nostakseen vastarintaan sitä ajatusta vastaan, että Kanadasta tulisi Yhdysvaltain 51. osavaltio, minkä hän taas toisti sunnuntaiaamuna, nyt Yhdysvaltoja vastaan on paitsi Kanadan liittohallitukset myös provinssit – yksittäin ja yhdessä – öljynviejä Albertaa lukuun ottamatta. Tuo öljy kun päätyy suurelta osin Yhdysvaltoihin, mistä hyvästä Trump on määrännyt kanadalaisen energian tuonnille surkean 10 %:n tariffin, kun se kaikkien muiden kanadalaisten tuontitavaroiden osalta on 25 %. Tariffit tulevat siis voimaan tämän viikon tiistaina. Provinssit ovat vastaamassa yhtä korkeilla 25 %:n tariffeilla.

Mikä tässä on huomattavaa, on se, että – kuten sanottu – Quebec on nyt eturintamassa Yhdysvaltoja vastaan (vai pitäisikö tässä sanoa Trumpia vastaan?) Quebeciläinen SAQ, joka vastaa Alkoa, on peräti poistamassa valikoimastaan kaikki yhdysvaltaiset tuotteensa. Quebeciläinen laatulehti Le Devoir käytti sumeilematta sanaa ”indignation” eli suuttumus kuvatessaan provinssien tunnelmia Trumpin osalta. Itsenäisyyspuheet on siis haudattu, mikä sekin on huomattavaa, sillä Quebecillä on ollut taipumus lipua Yhdysvaltain puoleen voidakseen heikentää Kanadan liittovaltion hallituksen asemaa provinssissaan.

Se, missä tunnelmissa ollaan kansalaisten keskuudessa, ilmenee siitä, että psykologien vastaanotoilla kuulemma kaikki potilaat tuntevat ahdistusta eivätkä puhu muusta kuin Trumpista. Psykologeille (tai oikeammin sanottuna tässä on kyse yhdestä psykologista) tämä alkaa käydä rasittavaksi heidän omaltakin kohdaltaan.

Köyhät kyykkyyn ja rikkaat kunniaan myös Yhdysvalloissa

New York Times on havahtunut laskemaan, että Kiina, Kanada ja Meksiko vastaavat yhteensä kolmanneksesta kaikista Yhdysvaltoihin tuoduista tuotteista. Kiina ja Meksiko ovat näet tässä samalla pakote- (korjaus: tariffi-) listalla. Lehti arvioi aivan oikein, että tämä tulee nostamaan kaikkien tuotteiden hintaa Yhdysvalloissa rutkasti.

Entä mikä tämän vaikutus tulee olemaan itse Yhdysvalloissa? Etevimmät ovat jo huomanneet, että tämä tulee iskemään kaikkein kovimmin vähätuloisiin. Esimerkiksi Jared Dillian otti tämän puheeksi uutiskirjeessään ja valotti vielä Trumpin ajatustenkulkua siten, että takana tässä on ajatus poistaa progressiivinen verotus. Uupuvat verotulot korvattaisiin siis tariffeilla. Eikä tämä ole mitään salatiedettä: Trump keventää suurituloisten verotusta samalla, kun hän nostaa vähätuloisten elinkustannuksia.

Raha ratkaisee

Se, mitä Kansan ääni ja jotkut terävä-älyisimmät – kuten Alexander Mercouris – ovat jo vuosia puhuneet, on, että Trump aikoo tuoda tuotannon esimerkiksi Euroopasta Yhdysvaltoihin. Tämäkään ei ole salatiedettä: Trump on nyt virkakautensa kahtena ensimmäisenä viikkona sanonut sen selväsanaisesti itsekin: näin pystytään välttämään tariffit. Tosin mitä järkeä tässä on Trumpin vastapelureiden kannalta: pitääkö muiden valtioidensa viedä oman tuotantonsa Yhdysvaltoihin tariffeilta välttyäkseen? Ryöstäkalastustelultahan tuo vaikuttaa. Ellei suoranaiselta kiristykseltä. Mitä se tietysti onkin.

Eikä tästä ole sitten pitkä matka siihen toiseen Kansan äänessä puheena olleeseen asiaan. Trump vaatii ”kumppanimaitaan” nostamaan puolustusmenojaan entisestään. Viro ja joku toinen Baltian maa siihen taisi jo suostua. Näin saadaan rahaa kierrosta sotateollisuuden, nimenomaan yhdysvaltalaisen sotateollisuuden, pussiin. Muistettakoon Suomen hävittäjähankinnat ja Ranskan mönkään mennyt sukellusvenekauppa Australiaan. Se raha on tietysti sosiaaliturvasta pois, ja kun ostovoima vähenee, nurin eivät mene ainoastaan yritykset vaan myös rahastot, jotka ovat sijoituksineen lirissä. Ja kuka ne yritykset ja rahastot sitten kahmii? Kun on tuo pääomien vapaa liikkuvuuksin ihanasti luotu maiden välille (Venäjää tietysti lukuun ottamatta, missä talous kasvaa).

Väkivallalla uhkaaminen

Entä se sota sitten? No siitä ei Mooren elokuvassa tullut mitään, kunhan saatiin kanadalaisuhka samalla tavalla kansan psyykeeseen taottua kuin Putinin uhka Suomen valtamediassa nyt. Ja pelolla on – se sanottakoon – hyvä tehdä rahaa. Taisi Moorelta se jäädä huomaamatta.

Mutta kun Trump puhuu nyt sunnuntaina taas Kanadasta 51. osavaltiona, miten tämä on muuten ymmärrettävä kuin sodan uhkaksi. Trumpin myötä olemme tottuneet vähättelemään kaikkia hänen tekosiaan, mutta muistettakoon, mitä sellainen ikivanha ja homehtunut asiakirja kuin Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirja asiasta sanoo:

”Kaikkien jäsenten on pidätyttävä kansainvälisissä suhteissaan väkivallalla uhkaamisesta tai sen käyttämisestä minkään valtion alueellista koskemattomuutta tai poliittista riippumattomuutta vastaan…” (kursivointi lisätty)

Niin, entä miten tuo ”alueellinen koskemattomuus” on sitten tajuttava? Se kysymys viriää myös Trumpin Grönlannin-uhkailuja seuratessa. Tai ”poliittinen riippumattomuus”. Kuolleita kirjaimia jo kotvan kaikki tyynni.

Miten riippumattomia ovat Suomenkaan päättäjät ikinä olleet?

Entä miten tämä sitten liittyy Suomeen? Katsotaanpa vain, miten saamme nämä pisteet yhdistetyiksi.

Trump uhkaa Venäjää lisäpakotteilla. Samoin hän on uhannut peräti 100 %:n tariffeilla kaikkia maita, jotka uhkaavat kaikkivoivan (?) dollarin asemaa kääntymällä BRICS:n puoleen. Tuossa muuten kävi toteen se, mitä Kansan ääni monien muiden joukossa on toitottanut: Trumpin uhkailujen taustalla on pelko Yhdysvaltain dollarin aseman menetyksestä, joka johtaisi sen arvon romahtamiseen.

Eihän sitä nytkään saada pidettyä kurssissaan kuin asevoimin. Eihän dollari ole kuin paperi – ja nyt elektronisena aikakautena ei sitäkään – eikä sen uskottavuutta pystytä pitämään yllä kuin väkivallalla uhkaamisella ja alueellista koskemattomuutta tai etenkin poliittista riippumattomuutta loukkaamalla. Asevoimia ei tarvitse edes käyttää, kun sen pelkkä läsnäolokin riittää saattamaan viestin perille, että poliittinen riippumattomuus ja alueellinen koskemattomuus ovat tosiaan kuolleita kirjaimia.

Suomipa tässä on taas ollut erinomaisessa asemassa sikäli, että Suomi suorastaan kutsui nuo asevoimat luokseen – juuri tuota Putinin uhkaa torjuakseen. Tosin Suomen kaikkien poliitikkojen ja viranomaisten puolustukseksi on sanonut, että Yhdysvallat osaa tuon taivuttelun taidon. Tukena on tiedustelu. Muistetaan, että jo ennen hybridikeskuksia Obama jäi kiinni vuonna 2013 Angela Merkelin kännykän salakuuntelusta.

Noilla eväillä sitten saadaan ladottua painetta päättäjiä kohtaan. Muistetaan sekin, että Ruotsin syyttäjä antoi pidätysmääräyksen Julian Assangea vastaan jo vuonna 2010. Ja loppu onkin historiaa. Ihmeen hyvin tuokin suvereeni päätös sitten päätyi Yhdysvaltain eduksi. Nimittäin vuosina 2018 ja 2019, jolloin Assange pantiin syytteeseen myös Yhdysvalloissa, kuinkas sattuikaan. Muistanemme senkin, että Assange pidätettiin samoihin aikoihin Englannissa sillä perusteella, ettei hän tullut oikeuden istuntoon seitsemän vuotta aikaisemmin 2012 kuultavaksi Ruotsin luovutuspyyntöön liittyen. Tuo seitsemän vuoden väli Assangelta kului tunnetusti Ecuadorin suurlähetystössä.

Tietysti nämä asiat saa selitettyä jotenkin asiallisella virkavallan käytöllä, mutta kun näitä sattumuksia tahtoo tapahtua aika usein. Siten ei olisi yllättävää, jos Suomen tutkinnoilla, jotka liittyvät esimerkiksi kuuluisiin kaapelinkatkomisiin Itämeressä, sikäli kuin niitä on edes ollut, voisi olla vastaavia ulottuvuuksia.

Varsinkin, kun se sopii hyvin yhteen tuon Trumpin pakotepolitiikan kanssa (jota alkaa olla vaikea erottaa tariffeista esimerkiksi nyt Kanadan uhkan vuoksi). Mitä pakotteita Venäjälle voi enää määrätä, kun entisetkään eivät tepsi? Tarkoitushan oli romahduttaa rupla jo kohta kolme vuotta sitten.

No siihenpä hätään tuo Itämeren sulkeminen Venäjän aluksilta sopii oivasti. Entä miten tuo sulkeminen onnistuu? No tietysti syyttämällä Venäjää jostakin. Esimerkiksi kaapelien katkomisesta.

Itämereltä Jäämerelle – ja Suomi siinä välissä

Ja näin päästäänkin Grönlantiin. Eli jos Venäjältä menee Itämeri kiinni, jää sille edelleen Itämeri, joka sulaa sulamistaan. Se taas vapauttaa alueen kauppamerenkulkua siinä missä sotilaallistakin merenkulkua.

No siihenpä taas Suomi hätiin nyt myös Jäämerta kärkymään. Ja ei kun Nato-joukot Lappiin siihen iskuetäisyydelle Murmanskista.

Ja tietysti Suomi tekee tämän Venäjän uhkaa torjuakseen. Eikä ainoastaan itseään kohtaan vaan myös koko läntistä arvoyhteisöä kohtaan. Ja demokratiaa. Ja muita ylevistä ylevimpiä periaatteita kohtaan.

Auschwitzin vuosipäivä ja parin henkilön poissaolollaan loistaminen

Putinhan on mörkö. Siitä hyvästä Auschwitzin vapauttamisen vuosipäivänä tässä tammikuussa Venäjän presidentti ja Israelin pääministeri eivät olleet kumpikaan tätä muistoa kunnioittamassa. Revisionismista kai kohta syytetään, jos muistuttaa, että tuo asetelma on aika vänkä, kun ottaa huomioon, että Auschwitzin vapautti Neuvostoliitto, minkä jälkeen kolme vuotta myöhemmin perustettiin Israelin valtio.

Putinin on hyvä olla mörkön osassa. Todellinen huoli Yhdysvalloissa lienee kuitenkin siitä, että Putinin jälkeen valtaan Venäjällä nousee todellinen vihollinen. Hän voi peräti ruveta ampumaan niitä ohjuksia Jäämeren yli Kanadan ilmatilan kautta Yhdysvaltoihin. Millä siis selittyy suurelta osin Trumpin kiinnostus sekä Kanadaa että Grönlantia kohtaan. Tämä taasen oikeuttaa voiman käytöllä uhkaamiseen kahta Nato-liittolaista, Kanadaa ja Tanskaa vastaan. Nato näet tuo turvaa. Suomessakin tämä on nähty.

Panamastakin on sananen kai sanottava. Siellä väitetään nähdyn kiinalaisia sotajoukkoja. Tosiasia on se, että kanavan molemmissa päissä on satama, joita hoitaa hongkongilainen firma. Oikea kysymys on kuitenkin se, mitä se Trumpille kuuluu? Taas viittaamme tuohon YK:n peruskirjan edellä mainittuun kohtaan.

Viiksivallu ja Trump

Niin että mitäs ”ismiä” se Trump oikein edustaa? Tulee mieleen yksi viiksivallu.

Kyseinen henkilö poisti Reininmaan demilitarisaation vuonna 1936. Itävallan hän liitti Saksaan 1938. Sudeetit saman vuoden lopulla. Tsekkoslovakia miehitettiin 1939. Memel eli Klaipeda otettiin Liettualta ja liitettiin Saksaan 1939.

Trump on suoraan sanonut, että hän haluaa laajentaa Amerikan aluetta. Kai tuohon voisi viitata nimellä Lebensraum. Tuo Meksikonlahden nimeäminen uudelleen Amerikanlahdeksi antaa osviittaa. Samaan tapaan kuin viiksiniekka veitikkamme nimesi Itävallan Ostmarkiksi, kunnes sen nimi muutettiin virallisesti Alppien ja Tonavan hallintopiireiksi.

Kuvaan kuuluvat myös vierasmaalaisten karkotukset. Trump pani juuri karkotusuhan alle 300 000 venezuelalaista. Näitä vastaavia päätöksiähän on ollut muidenkin maiden osalta, mutta erityisen tragikoomiseksi tilanteen tekee se, että nuo ihmiset ovat paenneet Maduron hallitusta, vähän samaan tapaan kuin USA:n nykyisen ulkoministerin Marco Rubion perhe aikonaan Castron hallitusta. Tosin tuo oli disinformaatiota myös Rubion omalta taholta, sillä tosiasiassa perhe muutti Yhdysvaltoihin parisen vuotta ennen Castron valtaantuloa.

MAGA onkin nyt MEGA

Sanottakoon, että kansalaisilla täytyy olla oikeus protestoida hallitsematonta maahanmuuttoa vastaan. Toinen asia on tuo maassa jo olevien karkotukset. Varsinkin kun perheet ovat kyseessä, täytyy olla jonkinlainen psykopaatti voidakseen seurata viranomaisten toimintaa siinä vaiheessa vierestä.

Tuo tulee kuitenkin olemaan suuri kysymys nyt parin seuraavan vuoden aikana. Euroopan maahanmuutto. Kovasti se nimittäin koskettaa nyt jenkkejä. Elon Musk tukee Nigel Faragea ja Saksan AdF:tä, ja kuin sattumalta AdF on viime viikolla saanutkin tahtonsa läpi maahanmuuton rajoittamiseksi, jota AdF on juhlinut käänteentekeväksi, mitä se tietysti onkin.

Eikä tarvitse kuin Steve Bannonin ohjelmia seurata tajutakseen, mikä ratkaiseva osa tällä Euroopan maahanmuutolla tulee olemaan Yhdysvalloissakin. Trumpin joukkoihin liittynyt Robert Malone, rokotuskriittinen tohtorimme, jopa kävi tammikuussa Brysselissä Euroopan parlamentissa järjestetyssä kokouksessa. Mikäpä kokouksen nimenä? No suorasukaisesti tietysti nimeksi oli pantu Make Europe Great Again (MEGA).

Entä mitäpä yhdysvaltalaiset tällä tavoittelevat? Kun konnankoukkuja on oppinut ennakoimaan, tavoitteena voi hyvinkin olla äärioikeiston nousu. Tätä ei tarvitse edes arvailla, koska esim. Bannon sanoo sen suoraan. Entä mitäpä sillä sitten tavoitellaan? Eikö tavoitteena ole tuo vanha hajota ja hallitse. Määritelmänsä mukaan nationalistit rupeavat tavoittelemaan omaa etuaan, mikä tekee tuosta nationalistien yleiskansallisesta yhteistyöstä suorastaan huolestuttavaa. Kohta nämä kansat nimittäin ovat napit vastakkain ja sodassa, minkä Euroopan unioni edeltäjineen yhtenä vähistä ansioistaan sentään onnistui välttämään ainakin jäsenvaltioiden kesken.

Tässä on huomattava tuo Muskin väitetty natsitervehdys. Kyse on ehkä pikkuseikasta ja jonkinlaisesta vitsistä, mutta samoin tuo Grönlanti oli samanlainen vitsahdus yli neljä vuotta sitten Trumpin ensimmäisellä valtakaudella. Pikemminkin sitä voidaan luonnehtia nimellä ”priming”, mikä tarkoittaa sitä, että jokin kiistanalainen asia heitetään rinkiin ikään kuin koepallona, kunnes sitä ruvetaan työntämään väkipakolla.

Entä mitä on tuo Bidenin valtakauden ja Trumpin alkaneen valtakauden hämmästyttävä yhtäläisyys, ikään kuin Trump olisi koko ajan ollut tuo kulissien takana vaikuttava Antikristus levittämällä tarinoita syvävaltiosta. Mitään ei enää voi katsoa hänelle mahdottomaksi. Hänhän asemoi Saksassa aikoinaan olleet jenkkijoukot uudelleen Puolaan, mistä vain pari viikkoa ennen hänen virkakauttaan nyt vuodenvaihteessa kuljetettiin Gdanskin satamasta tuhansittain sotilasajoneuvoja, jotka lienevät päätyneen Ukrainaan. Eikä tässä enää tarvitse muistuttaa siitä, että Trump on aika komeasti pettämästä lupauksensa rauhasta Ukrainaan ensitöikseen. Pakotteillako hän siihen pyrkii?

Mainilan laukaukset

Loppulauseena vielä. Kun noita venäläislaivojen kaappauksia seuraa ja niiden tutkintojen tuloksettomuutta, jota tuuletetaan jo Washington Postissa, tulee väistämättä mieleen, miten Suomessa aikoinaan naureskeltiin sitä, kun Ruotsissa jahdattiin neuvostosukellusveneitä. Mutta perimmäisenä tässä tulee mieleen se, että kenenkäs puolelta ne Mainilan laukaukset tulivat.