Hermannissa keskusteltiin Ukrainan tilanteesta

Kuvassa ”vastustetaan” Ukrainan sotaa 25.2.2023 Keskuskirjasto Oodin edustalla, josta lähdetään marssimaan Venäjän suurlähetystön edustalle. Muuta syyllistä ei löydetty. Alas on ymmärrys ja tieto kadonnut. Mukana oli joukko entisiä taistolaisia, joista monet ovat kääntäneet takkinsa jo 180 astetta Naton suuntaan. (Kuva Heikki Männikkö)

Heikki Männikkö 21.11.2025; Kansan ääni 6/2015, 19.12.2025

Tiistaina 18.11.2025 Kallio-Vallilan Venäjä-seura järjesti Hermannin kerholla Luento/keskustelutilaisuuden, jonka aiheena oli ”Ukrainan sodan päättymisen edellytykset ja sodan vaikutus Suomen ulkopolitiikkaan”. Luennoitsijaksi oli saapunut Historioitsija ja Aleksanteri-instituutin johtaja, filosofian tohtori Markku Kangaspuro.

Luennossaan Markku esitteli kosolti aiheeseen liittyviä tietoja, arvioita ja olettamuksia. Zelenskyi on jo ilmoittanut, että ei asettune enää ehdokkaaksi tulevissa presidentinvaaleissa. Tilannetta rintamalla vaikeuttaa se, että armeijan riveistä on viime aikoina poistunut 100000 karkuria. Ongelma ei tällä hetkellä liene se, etteikö Ukrainan joukoilla ole käytössään aseistusta. Suurin ongelma on, että armeijalta puuttuu miehistöä ja koulutettuja taistelijoita. Pikakoulutetuilla sotilailla vahvennetut joukot tuskin kykenevät ottamaan Venäjältä takaisin heidän valtaamiaan alueita. Taisteluiden osalta lienee tosiasia se, että jos/kun Venäjän joukot saavat haltuunsa Pokrovskin, maa on hyvin avoin edetä seuraaviin tärkeisiin isoihin asutuskeskuksiin, Kramatorskiin ja Slavjanskiin. Selvästi tuli todettua, että Ukraina on tällä hetkellä ”lirissä”.

Kangaspuro esitti arvionaan, että Ukrainalla oli ”matkan varrella” rauhan mahdollisuuksia, joiden turvin Ukraina olisi kyennyt säilyttämään itsenäisyytensä ja silloiset rajansa. Ensimmäinen oli 2014–2015 Minskin sopimus. Ukraina olisi säilyttänyt rajansa, mutta maasta olisi tullut federaatio ja Itäinen Ukraina olisi saanut autonomian. Minskin sopimusta ei noudatettu. Toinen mahdollisuus oli heti Venäjän erikoisoperaation keväällä 2022 alettua, kun Istanbulissa järjestettiin Ukrainan ja Venäjän väliset neuvottelut, joissa sovittiin mm. periaatteista, että Ukraina palauttaa puolueettomuuden ja kieltäytyy Nato-jäsenyydestä ym. Tämän sopimuksen kävi edellinen Britannian pääministeri Boris Johnson torppaamassa.

Tässä yhteydessä luennoitsijan olisi ollut syytä muistuttaa, että Minskin sopimuksia ei ollut tarkoituskaan noudattaa. Sopimukset mm. allekirjoittaneet Ranskan entinen presidentti Francois Hollande ja Saksan entinen liittokansleri Angela Merkel myönsivät kannattaneensa sopimuksia siksi, jotta Kiovalle jää aikaa valmistautua täysimittaiseen aseelliseen konfliktiin. Ukraina ei pannut sitä täytäntöön, ja myös presidentti Volodymyr Zelensky myönsi, ettei hänellä ollut aikomustakaan panna sopimusta täytäntöön. Olisi myös ollut syytä mainita, että heti Boris Johnsonin vierailun jälkeen lavastettiin Buchan verilöyly, josta syytettiin Venäjää ja näin luotiin syy kieltäytyä vähän aikaisemmin sovitusta Istanbulin rauhansopimuksesta.

Allekirjoittaneen mielestä luennoitsija hieman harhaili tässä Maidania koskevassa kysymyksessä. Maidanin mielenosoitukset alkoivat jo vuoden 2013 puolella. Lienee ollut niin, että vahvistaakseen tavoitteitaan Venäjän voimavarojen haltuun ottamiseksi, USA ja EU alkoivat tukea myös taloudellisesti Ukrainan banderalaista äärioikeistoa. Kangaspuron mukaan Maidanin lähtökohta oli, että Janukovits päätti keskeyttää Ukrainan ja EU:n assosiaatiosopimuksen käsittelyn. Tämä oli yksi vaihe prosessissa, jossa länsi yritti ottaa Ukrainaa haltuunsa. Kriisi eteni vaiheeseen, jossa Janukovits sopi opposition ja läheisten ulkomaiden edustajien kanssa, että allekirjoitetaan 48 tunnin sisällä sopimus, joka palauttaa voimaan v. 2004 perustuslain. Banderalaiset eivät tätä odottaneet, vaan valtasivat aseellisesti hallituksen ja parlamentin toimitilat ja Janukovits joutui pakenemaan maasta. Muistettava on myös, että Banderalaisten tavoitteita tuettiin, kun noin 50 maidanilaista ammuttiin läheisten talojen ikkunoista käsin. Tästä syytettiin Janukovitsin hallintoa, jonka väitettiin määränneen poliisin Bergut-erikoisjoukot ampumaan mielenosoittajia. Vasta 10 vuotta myöhemmin 18.10.2023 oikeus totesi, että mielenosoittajia ampuivat Maidanin rakentaneet toimijat hotelli Ukrainasta käsin. Tämä oli selkeä sotilasvallankaappaus, jonka länsivallat välittömästi hyväksyivät. Tämän näkemyksen esitti myös Pekka Visuri, joka aiemmin luennoi yhdistyksemme tilaisuudessa.

Kangaspuro esitteli erilaisia julkisuudessa esitettyjä rauhan skenaarioita ja ajatuksia siitä, että miten Ukrainan konflikti voidaan päättää. Lähtökohtaisesti ne tuntuivat kaikki utooppisilta ja toteuttamiskelvottomilta. On ajateltu, että Intia ja Kiina asettaisivat pakotteita Venäjälle, millä pakotettaisiin Venäjä neuvottelupöytään hyväksymään länsimaiden saneleman rauhan. Tai sitten pohditaan, että USA vähentää apuaan Ukrainalle ja kohdistaa painostuksensa Kiinaan. Tällaisten näkemysten esittäjät tuskin ymmärtävät geopoliittista tilannetta ja päästelevät ilmoille harkitsemattomia aivopieruja. Jätetään myös huomioimatta, että maailmassa on tänään 11 valtiota, jotka ovat järjestäytyneet BRICS yhteisöksi. Se on tällä hetkellä moninapaisen maailmanjärjestyksen hyväksyvien valtioiden keskittymä, joka pohjaa politiikkansa tasavertaisuuteen ja yhteistyöhön kolonialistisen alistamisen sijaan. Tuskinpa Kiina ja Intia tästä liitosta lipeävät.

Tutkijoilta unohtuu tai he eivät yksinkertaisesti tiedä sitä, että suuret kapitalistiblokit ajautuvat lainomaisesti (Marxin arvolaki) kamppailuun taloudellisesta ja poliittisesta vaikutusvallasta maailmassa. Näin kävi läntiselle talousblokille, kun USA katsoi, että Venäjää ei voida voittaa kentällä ja Eurooppa (EU) ja USA ajautuivat taisteluun vaikutusvallasta maailmassa. Tämän päätöksen takana ovat USA:n pääomapiirit, eikä USA tästä helposti muuta kurssiaan. EU on nyt yksin sen ajatuksen kanssa, että Venäjä on voitettava ja sen voimavarat on kaapattava läntisten pääomapiirien haltuun.

Rauhan mahdollisuutta pohdittaessa Markulta jäivät aivan ehdottomasti tärkeimmät asiat nostamatta keskusteluun, nimittäin sodan juurisyyt, joita kyllä joissakin puheenvuoroissa yritettiin pitää keskusteluissa mukana. Sen sijaan tuotiin esiin, että Venäjä oli hyökkääjä. Miten tämä nyt sitten tulee nähdä? Vastoin kaikkia sopimuksia Nato/EU siirsi Naton kiinni Venäjän rajaan, varusti Ukrainaa Minskin sopimuksen varjolla Venäjän vastaiseen sotaan, aloitti Itä-Ukrainassa sisällissodan, nosti hitleriläisen Bandera Liikkeen valtaan Ukrainassa sotilasvallankumouksen avulla jne.

Nämä ja monet muut operaatiot ovat selkeitä sotatoimia. Venäjä ilmoitti varsin aikaisessa vaiheessa, että tehtyjen sopimusten vastaisesti tämä kaikki uhkaa Venäjän turvallisuutta, varoittaen mm. 21.4.2021 Nato/EU maita ylittämästä sitä ”punaista viivaa”, joka johtaa Venäjän taholta vastatoimiin. Joulukuussa 2021 Venäjä esitti Nato/EU koalitiolle neuvotteluja näistä kysymyksistä, johon länsivallat mm. Biden, Niinistö, Sanna Marin ym. vastasivat pilkallisesti. Venäjän aloittamaan erikoisoperaatioon Lavrov totesi, että ”Te ette antaneet muuta mahdollisuutta”. Erikoisoperaatio oli odotettu vastaus Naton ja EU:n sotatoimiin. Mikään muu ratkaisu ei tullut enää kysymykseen. On hyvin oikeutettua olettaa, että myös Aleksanteri-instituutin piirissä tulisi tämä asia ymmärtää.

Jälkikirjoitus: Venäjä aloitti erikoisoperaation varmistaakseen oman turvallisuutensa ja lopettaakseen Naton etenemisen. Sodan lopettamisen vaatimukset esitettiin jo erikoisoperaation alkamisen yhteydessä, eikä siinä ole kohtia, joissa voitaisiin tehdä kompromisseja. Venäjä taistelee olemassaolostaan ja ainoa rauhan mahdollisuus on, että nämä juurisyyt otetaan huomioon. Jos näitä ei huomioida, kriisi voi päättyä vain Venäjän sotilaalliseen voittoon. Se miten Euroopassa ja Suomessa on suhtauduttu Trumpin/Venäjän 28-kohtaiseen ohjelmaan osoittaa, että valtiomiehemme/naisemme eivät ole alkuunkaan ymmärtäneet tämän kriisin tosiasiallista luonnetta.  [Lisäaineistot hakusanalla: Ukrainan päiväkirjat)