Avohakkuut Ruotsissa jatkuvat

Ukraina-konfliktin myötä lisääntyvät metsien hakkuut Ruotsissakin. Toinen selvä syy niiden lisääntymiseen on biopolttoaineiden kasvava tarve. Bensaan ja dieseliin lisätään biopolttoainetta, jota saadaan metsä- ja kasvituotteista. Suomessakin on biopolttoaineiden määrä kasvanut vuodesta 2015 lähtien melko hyvää vauhtia, mutta tavallisia polttoaineita käytetään vielä runsaasti. Autokannasta on Ruotsissakin suuri osa vielä fossiilisia päästöjä putruttavat autot enemmistönä. Kolmas syy on tietysti vientipuut ja lisääntyvä puusta rakentaminen, joka on myös hyvä hiilinielu. Kaikki nämä lisäävät painetta metsien hakkuiden lukumäärän kohoamiseen.

Metsät ovat jo aiemmin olleet kovan paineen alla, alkuperäiset metsät ovat katoamassa ja vanhoja luonnonmetsiä on vaikeata löytää. Asutusseutujen lähistöltä kaadetaan puita suuremmassa määrin, samoin tunturialueiden suojattuja metsikköjä on alettu hakata. Samalla kun teiden rakentaminen yhdessä uu­sien alueiden syntyessä, jatkuu metsien pirstaloituminen, jäljelle jää yhä harvempia laajoja metsäalueita, jotka suojelevat eläin- ja kasvikuntien olemassaoloa. Samalla jatkuvat avohakkuut, jotka sinänsä ovat suurin syy faunan häviämiselle tai ainakin heikentymiselle.

Avohakkuut Ruotsissa ovat Euroopan suurimpien joukossa. Ne saattavat olla 200 ha suuria. 60 prosenttia maan metsistä on ollut hakkuun alaisia ainakin kerran sitten 50-luvun. Haitoista on kirjoitettu paljon, Voimme kuitenkin kerrata hieman, mitä kaikkea tapahtuu avohakkuissa.

Surullisin seikka on jo metsään syntyvät syvät, jopa metrin syvyiset ajourat raskaista koneista. Ne täyttyvät vedestä ja muuttavat vanhan toimivan eliömaailman kääntämällä maanpinnan. Ravintoaineet ja irtomaa poistuvat sateen tai veden mukana muualle. Raskasmetallit saattavat tulla esille ja kulkeutuvat veden mukana. Koneet tiivistävät myös maapinnan, jossa on vaikeata uuden kasvillisuuden aloittaa maan elvyttäminen. Vaeltajille urat ovat hankalia kulkea. Avohakkuun aikana lisääntyvät myös hiilidioksidipäästöt monen vuoden ajan.

Luonnonmetsä, jota ei ole koskaan hakattu tai ainakin hyvin kauan sitten, on häviämässä. Ne ovat metsiä, jotka ovat kasvaneet satoja vuosia rauhassa. Ihme kyllä tällaisten metsien hakkuut ovat sallittuja edelleenkin! Ruotsin Metsähallituksen mukaan vanhojen puiden määrä on lisääntynyt. Tilalle on kuitenkin tullut yhä useampia mänty- ja kuusiviljelyjä, niin sanottuja tuotantometsiä, jotka hakataan jo 60 vuoden jälkeen. Harvennushakkuut on tehty ehkä 30-40 vuoden jälkeen. Tällaiset metsät ovat usein samanikäisiä, niissä viihtyvät vain tietyt, harvat kasvit ja eläimet.

Sekapuumetsissä on eläin- ja kasvimaailma paljon runsaampi. Avohakkuiden jälkeen herkät lajit saattavat kadota ja jäljellä on ihan toinen metsä, köyhempi. Juuri männyn ja kuusen istuttaminen tuotantometsiksi luo yksitoikkoisen metsäympäristön, koska lehtipuut puttuvat sieltä. Niiden osuus kasvaa. Etelä-Ruotsissa tilanne on ehkä parempi. Lehti- ja jalopuita on huomattavasti enemmän siellä. Metsähallituksen tilastot kertovat, että lehtipuumetsät ovat lisääntymässä, mutta kyse on myös laadusta. Tilastojen mukaan vain 0,11 prosenttia metsäpinta-alasta on vanhaa lehtipuumetsää, jossa on enemmän kuin 65 % lehtipuita ja vanhempia kuin 60 vuotta. Näille metsille on tärkeätä, että niissä on on myös paljon kuollutta puustoa, joka on tärkeätä pesiytymisessä ja ravinnon saamisessa. Tällä hetkellä n. 6% puumäärästä on tällaista ja luonnonmetsässä 30-40 %. Sekapuumetsässä kasvavat puut ovat laadultaan parempia ravinnollisuuden takia.

Biologinen moninaisuus on edellytys meidän ihmistenkin olemassaololle. Meillä on moraalinen velvollisuus pitää huolta ekosysteemeistä, lajeista ja lajien geneettisestä vaihtelusta. Me saamme vettä, ilmaa, raaka-aineita hiilinieluja ja paljon muuta metsien hyvästä hoidosta. Mutta kuinka on? YK:n biologisen moninaisuuden asiantuntijaryhmä totesi vuonna 2019, että miljoona lajia on häviämisen partaalla ja sukupuuttoon kuoleminen on 10-100 kertaa korkeampi kuin viimeisen 10 miljoonan vuoden aikana. Ruotsi ei myöskään välty tältä vaaralta. Vuonna 2020 oli 4746 lajiketta punalistattu eli häviäminen on lähellä. Viisi vuotta aiemmin oli määrä 5% pienempi. Näistä käyttivät 2453 lajia metsää hyväkseen. 1400 näistä kärsivät hakkuiden seurauksista. Ne eivät selviä kerta kaikkiaan hakkuuajan aiheuttamista haitoista, jos ne varsinkin ovat riippuvaisia esimerkiksi vanhoista puista tai jos hakattu alue heinittyy. tai suoalue kuivatetaan.

Metsänhuoltolain tehtävä on suojella metsiä tasapainoisesti ympäristön ja tuotannon kanssa. Sen pitäisi suojella kasveja, eläimiä ja ympäristöjä ja antaa ihmisille mahdollisuus käyttää metsiä vapaa-aikanaan. Tutkimukset sanovat, että 30-70% alkuperäisestä elinympäristöstä täytyy olla suojeltua, jotta voidaan suojella biologista moninaisuutta. Suojan pitäisi kattaa suuria, yhtenäisiä metsäalueita, jotka ovat laadukkaita ja monia lajeja sisältäviä. Ruotsin Naturskyddsföreningen sanoo, että kaikki vähänkin laadukkaat metsäalueet pitäisi suojella pitkiksi ajoiksi. Ja jotta päästäisiin edes 30 %:iin, niin huomattavia metsäaluei­ta pitäisi restauroida, jotta ne pystyvät kehittämään arvokkaita luontoarvoja. Ruotsissa on aloitettu vanhojen kuivatettujen suoalueiden vesittäminen. Se on yksi keino.

Naturskyddsföreningen sanoo raportissaan, että metsät eivät tule riittämään tämän hetkisellä järjestelmällä. Teollisuus kaipaa lisää raaka-aineita, biopolttoaineiden käyttö lisääntyy, kun metsät olisivat hyviä hiilinieluja nykyisen hiilidioksitavoitteiden kanssa. Kansan terveydelle ne ovat tärkeitä. Metsäpolitiikka ja ja metsänhuolto eivät selviä nyt tulevaisuuden vaateista, joita yhteiskuntamme ja metsien ekosysteemit vaativat.

Esa Salomaa
Sandviken, Ruotsi