Ruotsin tie puolueettomuudesta Nato-hakemukseen

Ruotsin pitkä puolueettomuus- ja liittoutumattomuuspolitiikka on päättynyt 200-vuotisen rauhan ajan jälkeen. Puolueettomuuspolitiikka on kuitenkin ollut kyseenalaista toisen maailmansodan jälkeen. Ruotsi on selvästi ollut kytköksissä USA:n ulkopoliittisiin tekijöihin koko ajan. Se johti muun muassa ruotsalaisen tiedustelukoneen alas ampumiseen venäläisten taholta 1952. Vakoilu- ja tiedustelutoiminta on juuri ollut selvin yhteistyö Ruotsin ja länsimai­den kanssa. Viikoittain lentää 8-12 Naton signaalikonetta Venäjän rajoilla ja vakoilutoiminta on ahkeraa kummaltakin taholta. Koneet tarkistavat, kuinka valpas vastustajan puoli on. Viimeaikaiset ta­pahtumat ovat lisänneet lentojen määrää. Itämerellä on tungosta ilmassa.

Ruotsi oli tekemässä omaa ydinasetta ja sillä oli Agestassa oma ydinvoimala. Ruotsi liittyi kuitenkin Ydinsulkusopimukseen ja toiminta lopetettiin, vaikkakin loppui kokonaan vasta 1972. Ruotsi ei ole allekirjoittanut vieläkään viimeistä ydinasekieltoa, koska USA ilmoitti, että Natoon liittyminen aiheuttaisi sotilaallisia vaikeuksia yhteistyöhön.

”Vasemmisto” johtaa Ruotsia Natoon
Kaikki tämä on kuitenkin muuttanut Ruotsin vanhaa näkemystä -puolueeton sodassa sitoutumaton rauhan aikana. Ruotsin poliittinen tilanne on muuttunut viime vuosina radikaalisti: vasemmisto on heikentynyt, oikeisto vahvistunut Ruotsidemokraattien ilmestyttyä poliittiselle kartalle. Puolue on siirtänyt koko poliittista kenttää oikeammalle. Vasemmistopuolue on ajanut lähes vanhaa sosiaalidemokraattista linjaa eikä edes ollut Ruotsin Isäntämaasopimusta vastaan, vaan jätti äänestämättä v 2016.

On tyypillistä, että jälleen sosiaalidemokraatit ovat ne, jotka ovat viemässä Ruotsia Natoon. Vaikeana ongelmana oli juuri ydin­­a­seet, koska Ruotsi on päättänyt olla ydinaseeton maa, eikä niitä saa pitää maan alueella. Päivälleen Ruotsin jättäessä Nato-hakemuksen oli kulunut 40 vuotta siitä, kun esim. Göteborgissa oli 100 000 ihmistä osoittamassa mieltään Ydinaseettoman Poh­jolan puolesta.

Ruotsin johtavana Nato-kannattajana on ollut puolustusmi­nisteri Peter Hultquist, joka vielä vuosi sitten sanoi, ettei tule vaikuttamaan Natoon liittymiseen niin­ kauan, kuin hän on puolustusmi­nisteri. Kovin vakuuttava lausunto ei kestänyt kauaakaan, kun se muuttui avoimesti päinvastaiseksi. Hän on ilmaissut selvät halut liittyä Naton ydinvoimasateenvarjon alle. Kiitos hänen, kun ajettiin isäntämaasopimus läpi eduskunnassa, kun Ruotsidemokraatit käänsivät kelkkansa. Hän allekirjoitti kaksi sotilaallista yhteistyösopimusta Trumpin kaudella. Toinen kosketti YK:n ydinasekieltoa, jonka Ruotsi allekirjoitti, mutta jota ei ole ratifioitu USA:n painostuksesta. Mad Dog Mattis, silloinen puolustusministeri, tuli pikakäynnille Ruotsiin ja Ruotsi muutti kantaansa eikä ratifioinut sopimusta. Hultquist on useamman kerran vieraillut USA:ssa hakemassa neuvoja samoin kuin Natossa.

Rahaeliitin tahdissa ”kompuroimalla” kohti Natoa
Ruotsin pääministerikin oli puoli vuotta sitten natovastainen, mutta mitä lähemmäksi hakemusta tultiin sen enemmän, Magdalena Andersson muutti mieltään. Tässä häntä auttoi Ruotsin ulkoministeri Ann Linde, joka ilmoitti jo ennen sosiaalidemokraattien toimeenpanevan valiokunnan päätöstä puolessa välissä toukokuuta, että hän kannattaa Natoon liittymistä. Toimeenpanevan valiokunnan päätös Natoon liittymisestä oli puolueen kongressin päätöksen vastainen, mutta vastalauseet ovat olleet vaitonaisia mediassa. Asiassa oli myös se kummallisuus, että Euroopan poliittisen tilanteen työryhmää johti Ann Linde. Myös entinen ulkoministeri Margot Wallström oli ilmoittanut etukäteen, että hän kannattaa liittymistä. Hultquist oli jo sanonut kongressissa: ”Minä en tule vuorenvarmasti niin kauan kuin olen puolustusministeri vaikuttamaan sellaiseen prosessiin. Sen voin vakuuttaa kaikille.” Hän ilmaisi jopa tarkalleen koska hän muutti kantansa: 11.4. klo 8.15. Vuosilukua hän ei sanonut. Jää ihmettelemään mikä tapahtuma silloin muutti hänen kantansa. Sitä eivät sanomalehtimiehet kysyneet.

Työryhmän nelisivuinen Turvallisuuspoliittinen dialogi esi­tettiin jäsenille. Jäsenet saivat kuulla, mutta eivät puhua. Kaikki oli­vat vetäneet samaa valssia, että ”tilanne Euroopassa oli täysin muuttunut Venäjän erikoisoperaation takia. Nato on rauhallinen puolustusliitto, eikä koskaan hyökännyt mihinkään jäsenmaahan. Kummallisesti oli unohdettu Jugoslavian tapahtumat 1999. Nato pommitti mielettömästi maata. Nato on ollut muuallakin pommittamassa: Afghanistanissa,ja Libyassa. Ne nyt ei ole natomaita ainakaan, mutta pommitettiin, koska Nato on USA:n pidennetty käsivarsi sen tavoitteiden vuoksi.

Margot Wallströmillä ei ollut suurempia ongelmia pitää normaalina liittymistä Natoon ydinaseita lukuun ottamatta. Hän totesi, että sosiaalidemokraatit ovat pystyneet sopeutumaan uuden todelli­suuden edessä. Sen vuoksi ei pidä olla ”naama happamana, eikä katsoa vain taak­sepäin”. Tällainen lause on täydellinen sopeutuminen rahaelii­tin ja poliittisten Uuden maailman järjestyksen kannattajiin. Näin voi heittää vanhat hyväksi koetut menetelmät pois. Samalla on menty USA:n valtapolitiikan avoimiksi kannattajiksi ja Ruotsin hyvä maine rauhan esitaistelijana on kadonnut käytännössä, sillä kaikki maat, jotka ovat kohdanneet USA:n ryöstelyn ja tuhoamisen vuosien aikaan, tietävät myös Naton merkityksen.

Ruotsin ja Suomen demareilla likaista peliä
Suomi ja Ruotsi ovat yhdessä ajaneet kummassakin maassa Nato-hanketta. Se on ollut palapelin tekemistä ja kansaan vaikuttavaa toimintaa: Jos Ruotsi menee Natoon, niin Suomikin menee tai päinvastoin. Tämä yhteispeli sai kliimaksinsa, kun natohakemus jätettiin yhdessä. Ruotsi oli kuitenkin tehnyt varauksia niin kuin isäntämaasopimuksessa. Suomi taas oli jättänyt hakemuksen ilman mitään ehtoja. Se saattaa olla surkeuden huippu, sillä Suomi on polttanut kaikki sillat takanaan, ja tuhonnut hyvät suhteet Venäjään pitkäksi ajaksi. Puolueettomuus on myös menetetty. Pahinta on ehkä median mieletön Venäjän solvaaminen ja halveksiminen. Sitä venäläiset eivät unohda. Luotto on mennyt.

Näin Ruotsin sosiaalidemokraattien toimeenpanevassa valiokunnassa oli jo tärkeitä henkilöitä, jotka olivat liittymisen puolella. Täten Ruotsin 200-vuoti­nen liittoutumattomuus oli teorias­sa loppu. Mutta tuskin oli päätös tehty, kun Turkki heitti kylmän ki­ven. Se syytti ruotsalaisia terrorismin suojelemisesta ja vaati joukon kurdihenkilöitä palautettaviksi Ruotsista Turkkiin. Henkilöt olivat niitä, jotka olivat taistelleet YPG:n joukoissa Isisiä vastaan.

Nyt on sitten likainen peli käynnissä, jotta Suomi ja Ruotsi saadaan Natoon mukaan, vaikka Stoltenberg totesi, että Turkki on suuri ja tärkeä Natolle niin geopoliittisesti kuin poliittisesti. Turkki on pelannut hieman kaksinaamaista peliä. Se lähestyy Venäjää, vaikka on Naton jäsen. Se oli Azerbaidzanin ja Armenian sodassa Azerbaidzanin puolella Venäjän tukiessa Armeniaa. Ukrainassa on Turkki myynyt Bayrakter drooneja Ukrainalle. Samalla on USA paljastanut päämääränään olleen Venäjän vahingoittaminen. Kaiken tämän pitäisi viimeistään nostaa Suomen ja Ruotsin poliitikkojen ajatusmaailman todellisemmiksi. Liittyminen näyttää kestävän pitkään. Voi olla niin, että Ruotsi ei liitykään, mutta Suomi liittyy ajet­tuaan itsensä nurkkaan.

Vielä on aikaa muuttaa päätöstä, mikä on välttämätöntä.

Esa Salomaa
Sandviken, Ruotsi