Vasemmistoliiton Natokanta tyrmistyttää

En vielä vuosi sitten voinut kuvitella suomalaisen työväenliikkeen, ainakaan sen vasemman laidan liittoutuvan Pohjois-Atlantin imperia­lismin kanssa. Imperialismin, jota toisen maailmansodan jälkeen on Yhdysvallat johtanut raakalaismaisin ja verisin ottein Naton toimiessa sen oikeana kätenä. Me vanhemman polven vasemmistolaiset olemme nähneet ja kokeneet vuosien saatossa, kuinka rautaisella otteella Yhdysvaltojen kapitalistinen läntinen imperia­lismi on ryövännyt ja raiskannut kolmansien maiden luonnonvaroja ja tukahduttanut keinoja kaihtamatta eri maiden vapaustaisteluita.

Taistelimme Nelson Mandelan vapauttamisen puolesta Etelä-Afrikan apartheidin ikeen alta, jota USA kylmästi tuki omia etujaan turvatakseen. Ja monia monia muita kamppailuja, joita kävimme kansojen itsemääräämisoikeuksien puolesta. Yhä kapitalismin kehto Yhdysvallat pitää muuta maailmaa varpaillaan käydessään kuolinkamppailuaan alistamalla muita komentonsa alle.

Meille kommunisteille on aina ollut itsestään selvä lainalai­suus, mitä on kapitalismi ja sen imperialismin vaihe. Olin käsityksessä, että myös Vasemmistoliiton sisällä tämä yhä on selvä asia. Olihan SKDL/SKP:n alasajon jälkeen 1990 luvun alussa uuteen Vasemmistoliit­toon siirtynyt iso osa tovereita. Syy miksi en heti alussa lähtenyt mukaan Vasemmistoliittoon oli se, että olisi pitänyt luopua kommunistisen puolueen jäsenyydestä ja toisaalta taas olin valtavan pettynyt Neuvostoliiton romahdukseen ja aioin jättää politiikan kokonaan.

Mihin koira karvoistaan pääsee, joten palasin aikanaan yhteiskunnallisiin asioihin mukaan. Yhä kuitenkin karsastin Vasem­mistoliittoa, koska näin ja koin kuinka kovalla kädellä siellä kohdel­tiin esim. Esko-Juhani Tennilää, Mikko Kuoppaa ja myöhemmin Markus Mustajärveä ja Jyrki Yrttiahoa. Juha Sipilän kovaa oikeistolaista politiikkaa tehneen hallituksen aikana aloin­­ miettiä toden teolla, miten saada vasemmistolainen työväenliike vastavoimaksi porvarilliselle hegemonialle. Ja nimenomaan sosialidemokraateista vasemmalla olevat koottua yhteen. Siitä ei sen val­miimpaa koskaan tullut, ei ainakaan tähän päivään mennessä.

Olin kuitenkin ensi alkuun ollut melko tyytyväinen Sanna Marinin hallitukseen. Pidin Ma­rinia vasemmistolaisena demarina ja yhdessä Vasemmistoliiton kanssa saivat hyviä asioita vietyä eteenpäin, huolimatta koronan riivaamasta yhteiskunnasta. Ajattelin naivisti saavani mukaan muitakin empijöitä, liit­tymällä Vasemmistoliittoon, josko sittenkin Vasemmistoliitto olisi se kokoava voima työväenliikkeen vasemman laidan yhtenäisyydelle. Olin aidosti innoissani ja tein töitä pitkästä aikaa tunteella, että tästä syntyy jotakin – kunnes hallituksen eteen tuli hävittäjähankinnat.

Koko ikäni asevarustelua vastaan kamppailua käyneenä oli valtava takaisku, kuinka Vasemmisto­liitto nieli uusien hävittäjien hankinnat. Pettymys oli kova ja olin ymmälläni, eikö tosiaan muisteta ketkä sodista eniten kärsivät? Työläiset ja työväenluokka, eikö sen kuuluisi olla jokaisen kommunistin, sosialistin ja edistyksellisen rauhaa, ystävyyttä ja solidaarisuutta ajavan selkäyti­messä??

Sinnittelin kuitenkin mukana, mutta Ukrainan sota toi mustia pilviä elämääni. Kaiken nähneenä työväenliikkeen veteraanina oli kamala järkytys, kuinka Marinin joh­dolla työväenpuolueista hallituksessa tuli militarismin kannattajia ja mukana olevia. Ihan itku pääsi, kun kuunteli pääministeri Marinin solvauksia ja muita ulostuloja. Mihin oli kadonnut diplomatia, mihin rauhanaate ja hallituksen ja Suomen valtionjohdon sovittelijan rooli? Me kaikki olemme tuominneet Venäjän hyökkäyksen, mutta se, että maamme ja sen hallituksen vasemmisto lähti yksituumaisesti aseistamaan sotaa käyvää maata, oli jotain aivan sietämätöntä.

Eilen 7.5 2022 Ilta- Sanomat kertoi Venäjän väittäneen tuhonneensa USA; n ja EU; n (Suomen) asevarastoja Ukrainassa. Jos asiassa on perää, niin siinä hetkessä Suomenkin sadoilla miljoonilla luovuttamia aseita tuhoutui taivaan tuuliin. Tuuliin, joilla olisi ollut käyttöä hoitajien, kunta-alan työntekijöiden palkkojen korotuksiin ja moniin muihin tärkeisiin sosiaalisiin kohteisiin. Voiko karmeampaa esimerkkiä työväenpuolueiden alennustilasta olla?? Muutamassa yössä hukattiin se arvokas työ, jota melkein 80 vuotta oli hyvässä hengessä naapurin kanssa rakennettu. Sen myötä myös hyvinvointivaltio alkoi rakentua, kunnes 1987 Kokoomuksen päästyä hallitukseen sen alasajo alkoi. Ja yhä edelleen Kokoomus vetelee naruista.

Hetkessä saatiin myös sotapsykoosi aikaan. Vihdoin viimein Kokoomuksen natotus alkoi kantaa hedelmää. Käsittämätöntä kuinka tähän sotkeentui vasemmistolainen työväenliike? No, tannerilaiset so­sialidemokraatit ovat aina vihanneet Venäjää, mutta että Vasemmistoliitto – aivan anteeksiantamatonta.

Hyvät ystävät ja toverit. Odotin eilistä Vasemmistoliiton puoluevaltuuston kokousta sydän kylmänä. Toivoin, että järjen ja aatteen sekä arvomaailman ääni olisi kantanut Naton vastustamiseen ja hallituksesta pois jättäytymiseen, jos hallitus vie Nato asian eteenpäin.

Näin ei käynyt. En vain voi olla enää puolueen jäsen. En halua historian kirjoihin nimeäni, jonka työväenpuolue hyväksyi liittoutumisen läntisen imperialismin kanssa. On surullista ja ikävää, kuinka Vasemmistoliitto näin repäisi itsensä irti suomalaisen työväenliikkeen juurista, joista toverimme ovat tais­telleet ja vaalineet. Olen Pirkanmaan Hyvinvointialueen erään valiokunnan varajäsen, puolue tai piiri päättäköön, voinko jatkaa sitoutumattomana. Pyydän anteeksi äänestäjiltäni, jotka minulle antoivat äänen puolueen perusteella. Mutta en vain olisi voinut elää aatteeni ja arvomaailmani mukaisesti, jos jatkaisin puolueessa.

Hannu Tiainen
Kihniö