Lakrymokratian nousu ja uho

Se, mikä oli vielä pari viikko sitten Kansan äänen omaa hörhöilyä jostakin salaliitosta Googlen datakeskusten suhteen, on nyt valtamedian journalismin mitta. Katsohan juttukuvaa, jossa on äskettäisiä otsikoista valtamediasta, kuten Kauppalehdestä ja Helsingin Sanomista. Sen sijaan, että seuraisimme kovin tiiviisti sitä, minkä näiden ammattilaisten olisi pitänyt tehdä jo pari vuotta sitten, vedetään suurempia linjoja, ja aloitetaan Ranskan kommunistien päivälehden L’Humanitén perjantaina lanseeraamasta termistä ”lakrymokratia”.

Jonathan Widell

Lakrymokratia on latinalais-kreikkalainen uudissana, joka tarkoittaa kyynelvaltaa. Sillä viitataan konkreettisesti kyynelkaasuun, joka on ranskaksi samaan viittaavaa sanapari gaz lacrymogène. Yleinen kehityslinja, jonka tuo lakrymokratia pyrkii tavoittamaan, on se, että kun protestoijat vaativat yhteiskunnallisia muutoksia esimerkiksi opetukseen, he saavat vastaukseksi vain mellakkapoliisin kyynelkaasuineen.

Tuo sanapari on hyvä Suomenkin yhteydessä. Suomessahan tuskin mitään mellakoita tulee (sitten koronarajoitusten vastaisen suurtapahtuman Helsingissä ja joitakin Elokapinan tempauksia), mutta kansa saadaan näillä raukoilla rajoilla kyyneliin muutenkin. Aina, kun kansa on alkanut jostakin purnata, ilmestyy ruutuihin hahmo nimeltä Riikka Purra, joka julistaa taas uusia leikkauksia jostakin. Se, missä määrin tuossa on kyse joukkojenhalllinnasta ja sitä kautta sadismista, on toissijaista sen rinnalla, että näinhän ei asiat toimi demokratiassa. Kuten perustuslaissakin – sikäli kuin siitä on mitään enää jäljellä – sanotaan, valta kuuluu kansalle. Tosin on sanottu, hyvin on Perussuomalaiset korttinsa pelannut, sillä joukkojen hallinta onnistuu nyt myös vetoamalla ulkomaalaisvastaisuuteen, jota lietsotaan juuri noilla kuvilla Ranskan mellakoista.

Tuosta on sanottava muutama painava sana. Mikä olisi kunnon vasemmistolainen vastaus tuohon? Eiköhän se, että tässä ei ole mitään yllättävää. Jotkut meistä näkivät tämänhetkiset skenaariot sielunsa silmin jo vuosia sitten. Yllättävää on ainoastaan se, että nuo häivähdyksenomaiset kuvat ovat muuttuneet todellisuudeksi niinkin nopeasti – tai ylipäätään.

Tähän tulee avuksi ystävämme ekonomisti Thomas Piketty (ranskalainen hänkin). Hänhän on ennustanut (kovan datan nojalla), että kun tuloerot yhteiskunnassa kasvavat, myös hankaus eri ryhmien välillä – erityisesti eri yhteiskuntaluokkien – välillä kärjistyy. Se, että tässä on perimmiltään kysymys taloudellisesta eriarvoisuudesta, saadaan mehevästi pois pöydältä kiinnittämällä huomio (joidenkin) protestoijien ja erityisesti mellakoitsijoiden ulkoisiin ominaisuuksiin, kuten ihonväriin ja sen sellaiseen. Ei sillä, ettei tässä olisi jokin peräkin, mutta ainoastaan sikäli, kuin jotkut ryhmät ovat ”kunnostautuneet” lähinnä taloudellisten voimien liikkeelle saamina. Eikä silläkään, että tämä olisi pelkästään laitaoikeiston vika. Olivathan jo äskettäisessä Kansan äänen jutussa Indonesiasta todettu, että kaikki taloudellinen lainalaisuus sorron ja eriarvoisuuden taustalla saadaan taiottua kuvasta kiinnittämällä huomiota ”sortajien” ihonväriin, joka on yksille valkoinen ja vastakkaisesti valkoisille sitten jokin toinen. Tästä ei päästä puusta pitkään, kuten on nyt nähtävissä.

Mummonmarkan muisteloa

Erityisesti Ranskan taloudesta on kai sanottava jotakin. Sitä kierrellään kuin kuumaa puuroa. Nykyiseen myrskyyn on lakrymokratian vastaus selvä. Tukahdutetaan oireet, niin pääsyykin palautuu ennalleen. Se, mistä talousasiantuntijat ovat nyt huolissaan, on, että aina kun tilanne palaa ennalleen, se perussyy ainoastaan pakkautuu entistä suurempiin mittoihin. Ja jossakin vaiheessa joudutaan siihen pisteeseen, jossa korjausliikkeitä ei tuohon malliin voi enää suorittaa.

Palataan yhteen ratkaisuun, joka jossakin vilahti (tai sitten ei, mutta sehän ei tätä asiaa muuta): talouden umpikujasta on pääsy silloin, kun maalla on oma valuutta. Suomessahan se oli ”mummonmarkka” ja Ranskassa frangi (joka ei ironista kyllä häipynyt Ranskan entisistä siirtomaista, vaikka entinen emämaa siirtyi euroon). Se, mikä pätee tässä suhteessa Ranskaan, pätee myös Suomeen. Suomen todella hankala asema olisi vähemmän hankala, jos itämarkkinoiden putoaminen pois voitaisiin korjata esimerkiksi devalvaatiolla. Se putoaminenhan on tuskin mitään muuta markkinaa kirpaissut yhtä vihlovasti kuin juuri Suomea.

Se, miksi tuosta ”mummonmarkasta” aikoinaan luovuttiin, johtuu osaksi siitä, että Ruotsi halusi pitää omasta kruunustaan kiinni. Tässä ei kuitenkaan mennyt kaikki aivan putkeen, niin että Ruotsin omakin lehdistö alkoi solvata omaa maataan ”banaanivaltioksi” vähän ennen 1990-luvun puoliväliä. Sen sijaan Suomella oli se Nokia, jonka varassa Suomen talous pääosin oli, joten vaaranmerkkejä ei silloin ollut näkyvissä eikä siten syytä pitää kiinni omasta valuutasta. Näin Suomi myös pystyi osoittamaan olemansa parempi kuin Ruotsi – tai ainakin enemmän eurooppalainen.

Se, mitä Yannis Varoufakis on aina ehdottanut, on, että jos on yhteinen valuutta, on oltava myös yhteinen finanssipolitiikka. Hänen aisaparinsa Wolfgang Münchau on tästä yhtä mieltä ja painottaa sitä, että tärkeät tulevaisuuteen suuntautuvat investoinnit on nyt EU:ssa melkein mahdottomia toteuttaa, kun jokainen jäsenvaltio katsoo omaan napaansa. Hänen oma maansa Saksa kärsii vielä tämän lisäksi – hänen mukaansa – siitä, että pankit ovat olleet liian kiintyineitä vuosikymmenten aikaisiin vakioasiakkaisiinsa, kuten autoteollisuuden vanhoihin jätteihin, jolloin uutta luovat yritykset eivät kerta kaikkiaan saa rahoituista. Hänen mukaansa tämä korjautuisi yhteisellä finanssipolitiikalla.

Tämä on uskaliasta puhetta. Sen he tajuavat itsekin. Varoufakis myöntää, että tuon suhteen on tilaisuus mennyt sivu suun jo kauan sitten. Ukrainan käyttäminen EU:n sotateollisuuden ratsuna, joka ratsu puolestaan nostaisi EU:n talouden kurimuksestaan, on ollut täysin väärä lääke mihinkään ja on aiheuttanut ainoastaan sen, että enempi yhdentyminen vain syventäisi kriisiä.

Niistä kyynelistä…

Näitä suuria linjoja olisi varmaan muitakin. Mutta niistä kyynelistä…

Tuo yhteys nuorison ja kyynelien välillä on nähtävissä myös tuohon Ukrainan sotaan nähden. NRC – joka on Hollannin johtava laatulehti – totesi jo melkein kuukausi sitten (tarkemmin sanottuna 27.9.), että uhkaava asevelvollisuus Ukrainan sodan levitessä ajaa nuoret entistä sankemmin joukoin rauhanliikkeeseen. Noihin aikoihin järjestettiin mielenosoitus rauhan puolesta Amsterdamissa.

Tuo on hyvä pitää mielessä myös Ranskan ja muiden alueiden nuorison noustessa kapinaan. Ehkä sytykkeenä ovat opetusolot ja muut epäkohdat. Oletettavaa kuitenkin on, että näköalattomuutta lisää sodan leviämisen uhka ja pelko siitä, että joutuu itse taistelemaan asian puolesta, jonka kaikkia puolia ei ymmärrää mutta jotka loppujen lopuksi takautuvat juuri siihen, että sotateollisuus nyt on olevinaan sen kaikkivoipa lääke talouden ahdinkoonkin.

Se, että sen varjolla sitten tulee muutakin – enemmän siviiliteollisuuteen viittaavaa – kuten nyt Googlet ja muut, tuntuu myötäilevän sitä Kansan äänen ajatusta, että Nato-jäsenyys avaa ikään kuin uraa EU:n ja siinä samassa Suomen talouden syöttämistä USA:n lapaan.

Samaan aikaan, kun EU taas kokoontuu keskustelemaan jossakin foorumissa EU:n tekoälyn tärkeydestä, Suomen hallitus hieroo kauppoja USA:n tekoälyjättien kanssa ja jos siinä ovat jotkin eurotoimijat välissä, kuten tuo ranskalainen Sesterce, ovat kaiketi nimenomaan välikäsiä. Eihän solidaarisuuskaan joka suuntaan repeä. Sillä aikaa, kun Orpon hallitus paasaa solidaarisuutta Naton suuntaan, tuo avaa ovet jenkkiläisille yhtiöille EU:n yhtiöiden kustannuksella – sikäli kuin sellaisia on, kun tuo investointi nimenomaan tutkimukseen ja kehittämiseen hapuilee.

On joka tapauksessa ihmeellistä, että Suomeen lappaa nyt kaikennäköistä tekoälyjättiä, kun Suomi kuitenkin on nyt kovasti kuulemma Venäjän sotatoimien tähtäimessä. Pikemminkin vaikuttaa juuri siltä, että Nato avaa ovet Suomen muuttumiselle sotataloudeksi ja sitä kautta mille tahansa jenkkijätille. Jos joku sanoo, etteivät datakeskukset muka jouda sotatoimien kohteeksi, on unohtanut, että Ukrainan tulitti Yandexin keskuksia tässä parisen viikkoa sitten, kun Trump käski olemaan tulittamatta öljynjalostamoita.

Mikä on taas oma lukunsa….