“Vältä kaikkea matkustamista” – Matkaraportti Valko-Venäjältä

Cilla Maria

Ulkoministeriö on kiristyneen turvallisuustilanteen vuoksi jo pitkään kehottanut välttämään kaikkea matkustamista Valko-Venäjälle. Myös mediassa ja matkailupiireissä matkustamista sinne on kritisoitu. Länsimaiden negatiivinen asenne ja pelottelut eivät uponneet minuun, vaan yritin matkustaa Minskiin syksyllä 2025. Bussiyhteydet kuitenkin katkesivat hetkellisesti. Uusi yritys koitti heinäkuussa 2026, ja tällä kertaa matka sujui ongelmitta.

Tieto on mustavalkeaa

Valko-Venäjälle matkustamisesta on ollut hankala löytää relevanttia tietoa viime vuosina, sillä tieto on ollut pääasiassa demonisoivaa ja hyvin mustavalkeaa. Suomalainen media on referoinut jutuissaan lähinnä Valko-Venäjän opposition näkemyksiä. Keskustelupalstoilla kovinta ääntä ovat pitäneet ne, joiden omakohtaiset kokemukset Valko-Venäjälle matkustamisesta lähentelevät pyöreää nollaa. Näiden tietojen perusteella kaikki Valko-Venäjälle matkustavat joutuvat mitä todennäköisimmin mielivaltaisesti pidätetyksi tai vähintään KGB:n manipuloinnin ja painostuksen kohteeksi, pankkikortit eivät toimi, internet ja sosiaalinen media eivät toimi – yksinkertaisesti kukaan ei tule apuun, jos joudut ongelmiin.

Matkatuttavissani on kuitenkin kasvava määrä Minskiin hiljattain uskaltautuneita, joilta sain arvokasta ensikäden tietoa. Onnistuin myös löytämään netistä joitain Valko-Venäjällä asuvia, joiden kautta sain vihreää valoa sille, että kuihtumaan päässyt turismi olisi maalle enemmän kuin tervetullutta. Olen matkustanut yleisestä vastustuksesta huolimatta myös esimerkiksi Palestiinaan ja Transnistriaan (Pridnestrovian moldovalainen tasavalta), koska palan halusta nähdä asiat omin silmin ja muodostaa omat näkemykseni tilanteista, riskit tiedostaen. Olen käynyt noin 70 maassa, monissa niistä lukuisia kertoja, ja mitä enemmän matkustan, sitä useammin totean, että totuudella on niin monta kulmaa kuin sillä on kokijaa.

En kiistä, etteikö Valko-Venäjälläkin olisi ongelmansa, ja turistina maassa vieraileva varmasti kokee erilaisen todellisuuden kuin osa maan kansalaisista. Uskallan silti väittää, että Valko-Venäjälle matkustaminen tavallisena suomalaisena turistina on lähtökohtaisesti yhtä turvallista kuin mihin tahansa nykypäivänä – kunhan pitää maalaisjärjen päässä.

Miten rajamuodollisuudet sitten sujuivat?

Valko-Venäjälle pääsee tällä hetkellä ainoastaan bussilla Puolan Terespolin tai Liettuan Medininkain rajapisteiden kautta. Puolan raja on koko ajan tukossa, joten matkustin itsekin Vilnasta. Bussilippuja voi ostaa Ecolinesin, Eurolinesin ja Minsktransin kautta. Menopaluulippu maksaa noin 140 euroa. Omalla autolla ajaminen on nihkeää, eikä vakuutukset ole voimassa. Lentäen pääsee vain EU:n ulkopuolelta, vaikkapa Istanbulista. Valko-Venäjä vaatii teoriassa paikallisen matkavakuutuksen, mutta en tiedä, että sitä olisi keltään kysytty. Ostin kuitenkin reilun vitosen maksaneen vakuutuksen Belgosstrakhin sivuilta. Viisumivapaus on voimassa ainakin tämän vuoden loppuun.

Rajamuodollisuuksissa oli vielä viime vuonna aivan järjettömät ruuhkat, ja bussilastillisen läpimeno saattoi kestää jopa 15 tuntia. Kesällä 2026 jonot ovat olleet muutaman tunnin mittaisia. Meidänkin täydellä bussilla meni vain kolme tuntia, paluumatkalla kaksi. Liettuan viranomaiset eivät kyselleet mitään, vaikkeivat he kovin mielissään olleetkaan Valko-Venäjälle suuntaavista eurooppalaisista turisteista. Nuivien ilmeiden lisäksi rajalla on suuri kyltti, joka varoittaa matkustamisesta.

Valko-Venäjän puolella virkailijat halusivat tietää tarkan matkakohteen, matkan tarkoituksen ja keston. Tämän jälkeen tavarat läpivalaistiin ja tiedusteltiin vielä käteisen ja mahdollisen tupakan määrää. Kanssani samassa bussissa matkustaneet isä ja poika Norjasta, virolaiset naiset sekä sveitsiläiset ja italialaiset kaverukset pääsivät myös läpi ilman ongelmia. Suurin osa bussimatkustajista oli valkovenäläisiä ja venäläisiä. Tummaihoinen poika oli ainoa, joka joutui kuulusteluihin.

EU kiristää jatkuvasti Valko-Venäjää koskevia sanktioita, ja sallittu maahan vietävän valuutan määrä on hiljattain kutistunut 60 euroon. EU:n ulkorajoja vartioivilla viranomaisilla on lupa takavarikoida ylimenevät eurot, mutta en ole kuullut, että kenenkään rahapussia olisi pengottu. On kuitenkin suositeltavaa viedä ennemmin Yhdysvaltojen dollareita, jotka voi vaihtaa heti Minskin bussiasemalla Valko-Venäjän rupliksi. Majoitusalustoista Hotels.com toimii edelleen maassa, toisin kuin sanktioita noudattavat Booking.com ja Airbnb.

Ihmiset ovat ihmisiä kaikkialla

Bussin kuulutukset tulivat pelkästään venäjäksi, ja vieressäni matkannut englannintaitoinen venäläismies piti minut koko ajan tilanteen tasalla. Hän oli muutenkin ystävällinen ja tiedusteli Minskiin saavuttuamme, voisiko auttaa vielä jotenkin. Mietin jälkeenpäin tätä kohtaamista ja hostellissa huonekaverinani ollutta venäläistä naista, jonka kanssa juttelin pitkät tovit. Euroopassa maalaillaan venäläisistä kuvaa aikamme pahimpana vihollisena, mutta todellisuudessa ihmiset ovat ihmisiä kaikkialla – vaikka poliittisella kentällä tapahtuisi mitä, haluavat tavalliset ihmiset vain elää omaa arkeaan. Maat voivat olla valtiotasolla vihollisia, mutta ihmisten välinen ystävyys ja inhimillisyys säilyvät usein muuttumattomana.

Olin tutustunut netissä etukäteen kolmekymppiseen valkovenäläiseen naiseen, jonka tapasin paikan päällä. Kävimme syömässä ja vain kuljeskelimme ympäriinsä jutellen kaikesta maan ja taivaan välillä. Mediassa on varoiteltu usein, ettei Valko-Venäjällä ole minkäänlaista sananvapautta, eivätkä kansalaiset uskalla puhua lainkaan kriittisistä aiheista tai edes käyttää englannin kieltä julkisilla paikoilla. Tämäkin väite paljastui vahvasti väritetyksi. Ihmiset olivat muutenkin pääasiassa ystävällisiä ja erittäin mielissään turisteista. Jopa Valko-Venäjän oppositio on todennut, ettei tavallisten valkovenäläisten ja eurooppalaisten välille saisi nousta uutta rautaesirippua ja että ruohonjuuritason kohtaamiset ovat tervetulleita. Mielestäni tämä itsessään on jo tarpeeksi hyvä syy matkustaa.

Todellisuus alkaa valjeta

Varoitteluista huolimatta pankkikorttini toimi monessa paikassa, mobiilidata toimi Telian reissupaketilla, sosiaaliset mediat toimivat ilman VPN:ää, ja kaikki vaikutti muutenkin hyvin normaalilta. On totta, että bussiyhteydet saattavat loppua yhtäkkiä eikä pankkikortti välttämättä toimi ihan jokaisessa ravintolassa. Nettiliikennettä ja sosiaalista mediaa varmasti seurataan samalla tavalla kuin vaikkapa Kiinassa ja Arabiemiraateissa. On myös totta, että muutama ulkomaalainen turisti on joutunut Valko-Venäjällä pidätetyksi, koska he kuvasivat rautateitä. Infrastruktuurin kuvaaminen on kiellettyä, samoin kuin viranomaisten ja tiettyjen valtion rakennusten, kuten KGB:n päämajan. Eräs tuttavani oli viipynyt liian pitkään hallituksen rakennuksen edessä Leninin patsasta kuvaillen, jolloin vartija oli tullut hätistelemään hänet pois. Sain itse Vietnamissa noottia sotilaalta järjestelmäkameran käytöstä. Siitä viisastuneena kuvailin Minskissä vain puhelimella.

Minsk on erinomaisesti organisoitu ja siisti kaupunki, jossa myös liikennesääntöjä noudatetaan säntillisesti. Patsasta kuvaillut tuttavani oli ylittänyt autotien kohdasta, jossa ei ollut suojatietä, jolloin miliisi pysäytti hänet. Median lupailemien mojovien sakkojen sijaan hän sai suullisen huomautuksen. Toinen tuttavani oli joutunut rajalla kuulusteluihin ja puhelimen syynäykseen passin leimojen vuoksi, mutta tämäkään ei estänyt matkan jatkumista normaalisti. Kaikkien muiden tuttavien matkat ovat sujuneet ilman koettelemuksia.

Muutama täsmävinkki

Vehreiden kaupunkipuistojen ja jokivarren lisäksi suosittelen käymään Minskin upeassa kasvitieteellisessä puutarhassa, joka on laajuudessaan omaa luokkaansa. Neuvostoaikainen arkkitehtuuri on myös kiehtovaa, piti sitten stalinistisesta mahtipontisuudesta, kuten Minskin kaupunginportista tai pääpostista, tai pelkistetymmästä betonibrutalismista. Esimerkkejä jälkimmäisestä ovat muun muassa Komarovskyn kauppahalli, Moskova- ja Aurora-elokuvateatterit, Belarus-hotelli ja lähiöissä levittyvät valtavat kerrostaloblokit. Aikakauden parhaiten säilyneitä kohteita ovat myös kauniit metroasemat ja koko monumentaalinen keskusta. Voiton aukion alla sijaitsevassa metrotunnelissa on toisen maailmansodan muistonäyttely. Räikein kontrasti lienee yhdysvaltalaisen KFC-ketjuravintolan logot massiivisen sosialistista realismia huokuvan reliefin alapuolella.

Katutaiteesta ja rosoisemmasta tunnelmasta kiinnostuneet viihtyvät Lyakhovkan entisellä tehdasalueella, josta löytyy värikkäitä muraaleja, trendikkäitä ravintoloita ja pieniä putiikkeja. Ostoksia taas voi tehdä niin länkkärikauppoja pursuavissa ostoskeskuksissa kuin valtion perinteisemmissä tavarataloissa, kuten Stolitsassa ja GUMissa. Syömässä kannattaa käydä ainakin neuvostoaikaisessa työläiskanttiini Centralnyssa, pelmeniravintola Gurmanissa ja aamiaisravintola Zavtrakissa. Myös paikallinen McDonald’s eli Mak.by oli ihan hauskaa vaihtelua. Kahvilaketjuista etenkin Coffee Embassy nousi yhdeksi suosikiksi. Venäjän alkeista tai vähintään kyrillisten kirjainten osaamisesta on hyötyä.

Kävellessäni Minskiä ristiin rastiin 60 000 askeleen verran mietin bussissa lukemaani iltapäivälehden juttua. Tuore artikkeli kertoi, kuinka Minsk on niin ahdistava paikka, että kaikki nuoret ovat paenneet sieltä ulkomaille. Katselin kahviloissa aikaansa viettäviä kaveriporukoita, puistoissa kaulailevia pariskuntia, skuuteilla ajelevia nuoria ja puhelintaan metrossa tuijottavia teinejä – eivät he ainakaan olleet mihinkään kadonneet. Mietin, kuinka erilaisissa todellisuuksissa lopulta elämme. Jos keskittyy näkemään ympärillään pelkkää pahuutta, ahdistusta, kontrollia ja vainoa, ei pian enää kykene näkemään mitään positiivista. Tämä jos mikä on toinen pätevä syy matkustella ja muodostaa itse omat näkökulmat maailmasta ja täällä kulkevista ihmisistä.