Metsäläisen mietteitä
Kaksi suurmiestä, Venäjän presidentti Vladimir Putin ja Kuuban johtaja Fidel Castro, tapasivat uuden vuosituhannen kynnyksellä, syyskuussa v. 2000. (kuva: Wikimedia Commons)
Matti Laitinen, vanhukainen ja rauhanveteraani 3.10.2025
Mietiskelin metsässä samotessani valtioneuvoston julkaisemaa: ”Strateginen toimintaympäristöanalyysi sekä skenaarioita vuoteen 2045”. Mieleeni tunkeutui julkaisun kirjaamia valve- ja painajaisunia naapurimaamme tulevaisuudesta. Julkaisun nelikenttä: Demokratisoituva Venäjä; Alueiden Venäjä; Fasistinen Venäjä ja Putinin kaltainen Venäjä ei luvannut Venäjälle mitään hyvää. Kahden ensimmäisen EU/Natolle myönteisimmän spekulaation toteutuminen edellyttäisi Venäjän häviämistä Ukrainan sijaissodassa. Kaksi jälkimmäistä näkemystä taas ilmentävät kyseisessä sodassa EU/Naton kärsimän tappion karvaista kalkkia. Onneksi syksyn suppilovahverosato vaikutti hyvältä.
Entäpä jos Venäjä laajentuukin sisäänpäin?
Julkaisu pelotteli Venäjän laajentumishaluisuudella. Pohdin, entäpä jos kysymys onkin Venäjän laajentumisesta sisäänpäin? Mitä mieltä venäläiset mahtavat olla itse omasta tulevaisuudestaan? Sota Ukrainassa näyttää muuttuneen EU/Naton ja Venäjän väliseksi sodaksi, jota käydään Ukrainan maaperällä. Siitäkin huolimatta, ettei Ukraina ole edes EU:n tai Naton jäsenvaltio. USA toimii hankkeessa lähinnä asekauppiaana. Asevarustelu kiihtyy seuraavaksi droonimuurilla ja sen jälkeen droonimuurin murtamisdrooneilla. Meidän sienestysmetsämme ilmatila oli onneksemme yhä drooniton.
Demokratisoituva Venäjä on ”saavutettavissa mahdollisesti ”Alueiden Venäjän” kautta: vaatisi Venäjän imperialistisen pyrkimyksen epäonnistumista.” Tällä kiertoilmaisulla tarkoitetaan Venäjän tappiota Ukrainan sodassa ja EU/Nato/USA -osapuolen voittoa tässä sijaissodassa. Demokraattisessa Venäjässä vallitsisi tämän jälkeen tietenkin pääomien, palveluiden, tavaroiden ja työvoiman vapaa liikkuvuus. Markkinat ja liiketoiminta olisivat kansainvälisille suuryhtiöille vapaata riistaa. Miten mahtaisi käydä sienestykselle?
Alueiden Venäjä: ”Venäjä on sisäänpäinkääntynyt, eristäytynyt, ja kansalaisiaan kohtaan repressiivinen. Venäjän kansainvälinen eristys jatkuu. Vallan legitimointi hävityn imperialistisen pyrkimyksen (hävitty Ukrainan sota) ajassa vaatii ankaraa propagandaa ja väkivaltaa. Johdon valta hapertuu, ja keskusvallan ote alueista heikkenee.” Toiveena on hävityn Ukrainan sijaissodan seurauksena tapahtuva sisäisten ristiriitojen hajoittama Venäjä ja lännen pääsy käsiksi Siperian luonnonvaroihin. Kuinka sienimetsät jaetaan?
Fasistinen Venäjä on työnimi, jolla tarkoitetaan EU/Nato/Usa liittoutuman satojen miljardien eurojen uhrauksista ja aseavusta huolimatta hävityn Ukrainan sijaissodan jälkeistä karvasta todellisuutta. Propagandalla tappiotkin kääntyvät mediassa vapaan maailman voitoksi.
”Vahva imperialistinen ja aggressiivinen valtioideologia vakiintuu. Sen asema yhteiskunnassa on läpitunkeva. Venäjä onnistuu kansainvälisen asemansa globaalissa institutionalisoimisessa (vrt. Neuvostoliitto). Hallinto toimii tehokkaasti aggressiivisen imperialismin eteenpäinviemisessä ja ylläpitämisessä. Maan johto muodostaa kollektiivin, joka takaa jatkuvuuden.”
Putinin kaltainen Venäjä: Voitetun Ukraina-sodan jälkeen putinistinen valta jatkuu ja syvenee henkilökultin voimin. ”Venäjä on konservatiivinen, aggressiivinen ja epävakaa, mutta itsevarma. Se hyödyntää lännenvastaista narratiivia kumppanuussuhteissaan, mikä vahvistaa maailmanpolitiikan blokkiutumista. Keskuksen valta alueista on hegemoninen. Venäjä on jäänyt jälkeen teknologiakehityksestä, mutta talous pyörii uusien kumppanuuksien varassa.” Mikä mahtaa olla lopputulos, kun haaveet ja todellisuus kohtaavat?
Mitä mieltä venäläiset ovat itse omasta tulevaisuudestaan?
Venäjän ulko- ja puolustuspoliittisen neuvoston kunniapuheenjohtaja professori Sergei Karaganov julkaisi 10.9.2025 artikkelin, jossa hän hahmotteli Venäjälle uutta geopoliittista suuntaa.
”Tulevan strategiamme on uudelleen suunnattava Venäjän taloudelliset, tieteelliset, henkiset ja poliittiset voimavaramme kohti Uralia ja Siperiaa. Nämä alueet ovat tulevan voimamme ja hyvinvointimme perustana… Tämän vuosisadan keskeisimpänä tehtävänä on rakentaa pohjois-eteläsuuntaisia kuljetuskäytäviä, jotka yhdistävät Venäjän Aasiaan, Lähi-Itään ja sen tuolle puolen. Tämän työn ei pidä pelkästään vahvistaa ulkoisia siteitä, vaan myös lujittaa sisäistä yhteenkuuluvuutta ja kehitystä.”
”Länsimainen teesi jonka mukaan merivallat ja meritiet ovat ylivertaisia on vanhentumassa. Meritiet ovat entistä haavoittuvaisempia ja mannervetoinen logistiikka on elvytettävä. Vuosisatojen ajan länsivallat heikensivät tietoisesti sisämaankauppaa säilyttääkseen ylivaltansa. Suur-Euraasian on nyt luotava se uudestaan.”
”Meneillään olevat kaavailut keskittyvät usein reitteihin Kaspian meren kautta Iraniin ja Persian lahdelle. Eräät ehdottavat käytäviä Afganistanin halki tai uusia reittejä Georgian, Armenian ja Turkin kautta. Kaikissa on omat etunsa. Strategian kannalta tärkeintä on kuitenkin sitoa nämä kehykset Siperiaan sekä liittää venäläiset alueet Aasian nopeasti kasvaviin markkinoihin.” (Lähde: Naapuriseuran Sanomat, Jan Nybondas 27.9.2025)
Venäjän yhteiskunnallisen kehityksen painopiste on siirtymässä itään
Vaikuttaa vahvasti siltä, että me saamme poikani kanssa tulevaisuudessakin harrastaa Luukin metsissä sienestystä aivan rauhassa sinimustan hallituksen Venäjällä uhkailusta ja pelottelusta huolimatta. Venäläisten mielenkiinto pientä naapuriaan – nato-Suomea – kohtaan on varsin mitätöntä. Venäjän tulevaisuuden taloudellinen yhteistyö EU:n kanssa vaikuttaa menneen talven lumilta. Venäjä aikoo siirtää kehityksensä painopistettä itään. Uralilta Tyynelle valtamerelle niin, että Siperia muodostaa keskuksen kuljetuksille sekä henkiselle että kulttuurin kasvulle.
