Nihilismin vaikutus Neuvostoliiton romahdukseen: Kiinan ideologinen näkökulma

Kiinan sosialismin mallissa korostetaan kansallista yhtenäisyyttä ja aatteellista hegemoniaa. Kiinassa seurattiin tarkasti Neuvostoliiton hajoamisen prosessia, ja siitä on otettu opiksi monessa mielessä.

Markku Siira 13.5.2025

Tässä artikkelissa tarkastellaan Kiinan ideologisia tulkintoja Neuvostoliiton hajoamisesta, keskittyen historiallisen nihilismin rooliin romahduksen selittäjänä ja sen vaikutuksiin Kiinan politiikkaan.

Neuvostoliiton hajoaminen vuonna 1991 merkitsi lännelle historiallista voittoa, mutta Kiinalle se oli ennen kaikkea varoittava esimerkki. Kiinan kommunistinen puolue on yli kolmen vuosikymmenen ajan analysoinut Neuvostoliiton romahdusta, ei niinkään sosialistisen järjestelmän epäonnistumisena, vaan puolueen ja sen johdon antautumisena. Kiinan näkökulmasta sosialismi ei kaatunut omiin sisäisiin ristiriitoihinsa, vaan sen vartijat menettivät uskonsa järjestelmäänsä ja pettivät sen periaatteet.

Kiinan ensimmäinen ja keskeisin oppi liittyy talousuudistusten järjestykseen. Neuvostoliitossa Mihail Gorbatšovin johdolla poliittiset uudistukset (glasnost) ja sekavat talousuudistukset (perestroika) toteutettiin samanaikaisesti ilman selkeää priorisointia, mikä johti yhteiskunnalliseen kaaokseen ja taloudelliseen romahdukseen. Kiinassa Deng Xiaopingin strategia oli päinvastainen: taloudelliset uudistukset toteutettiin ensin, mutta sosialistisen järjestelmän perusta säilytettiin.

Kiinan analyysissä painotetaan, että uudistusten tulee aina vahvistaa sosialismia, ei purkaa sitä. Neuvostoliiton yksityistämisaalto johti varallisuuden räikeään eriarvoistumiseen, yhteiskunnalliseen epävakauteen ja kollektiivisen yhteenkuuluvuuden heikkenemiseen. Kiinan näkökulmasta romahdus johtui hallitsemattomasta reformista, vaikka länsimaisissa analyyseissä korostetaan myös sosialistisen talousjärjestelmän sisäisiä heikkouksia.

Hruštšovin Stalinin vastainen puhe käännekohta

Toinen keskeinen oppi liittyy ideologian rooliin. Kiinan mukaan Neuvostoliiton kommunistinen puolue menetti valtansa, koska se hylkäsi uskonsa omaan historiaansa ja ideologiaansa. Nikita Hruštšovin Stalinin vastainen puhe vuonna 1956 nähdään käännekohtana, joka aloitti ’historiallisen nihilismin’ ilmiön, jolla Kiinassa viitataan puolueen historian ja arvojen kyseenalaistamiseen, mikä uhkaa ideologista yhtenäisyyttä. Puhe heikensi puolueen legitimiteettiä ja avasi oven länsimaiselle, sosialismia vastustavalle propagandalle.

Kun puolueen johto alkoi kyseenalaistaa omat saavutuksensa ja johtajansa, syntyi ideologinen tyhjiö, jonka täyttivät länsimaiset arvot sekä markkinatalouden ihannointi. Kiinassa tätä pidetään itsetuhoisena: puolue, joka ei usko omaan tehtäväänsä eikä kykene puolustamaan historiaansa, menettää kansan tuen ja lopulta valtansa.

Neuvostoliiton hajoaminen nähdään Kiinassa myös puolueen itsepurkautumisena. Gorbatšovin uudistukset hajottivat puolueen kurinalaisuuden ja auktoriteetin: puolueen valta mureni, kun osittain vapaita vaaleja alettiin järjestää vuonna 1989 ja presidentin asema erotettiin puolueen johdosta. Lopulta puolueen jäsenet, armeija ja kansa eivät enää puolustaneet järjestelmää, vaan antoivat sen hajota ilman vastarintaa. Kiinan keskustelussa tämä tulkitaan varoittavana esimerkkinä siitä, mitä tapahtuu, kun puolueen sisäinen yhtenäisyys ja kurinalaisuus katoavat.

Kiina pitää kiinni kansallisesta yhtenäisyydestä

Lisäksi Kiina on analysoinut Neuvostoliiton liittovaltion rakenteen ongelmia. Neuvostoliiton perustuslaki sisälsi teoreettisen oikeuden tasavaltojen irtautumiseen, ja kun keskushallinnon ote heikkeni, kansallismieliset liikkeet hyödynsivät tätä hajottaen liiton. Kiina on tästä syystä torjunut liittovaltiomallin ja pitänyt kiinni periaatteesta, jonka mukaan kansallinen yhtenäisyys ja suvereniteetti ovat jakamattomia. Kiina tunnustaa etniset monimuotoisuutensa, mutta ei salli valtiollista hajanaisuutta.

Geopoliittisesti Neuvostoliiton ylikuormittuminen ja asevarustelukilpailu, erityisesti vasteena Yhdysvaltojen strategisiin aloitteisiin, nähdään Kiinassa osin itse aiheutettuna rasitteena ja lännen ansana. Sotilasmenot kasvoivat kestämättömiksi, heikentäen siviilitaloutta. Tästä Kiina päättelee, että vahvuus kumpuaa ideologisesta johdonmukaisuudesta ja taloudellisesta kehityksestä, ei sotilaallisesta voimannäytöstä tai luottamuksesta länteen.

Lännen roolia Neuvostoliiton tuhoamisessa arvioidaan Kiinassa kriittisesti. Yhdysvaltojen ja liittolaisten taloudellinen painostus, öljyn hinnan lasku 1980-luvulla – osin Saudi-Arabian tuotannon lisääntymisen seurauksena – ja länsimaiset lainat, jotka edellyttivät markkina- ja yksityistämisuudistuksia, nähtiin osana strategiaa, jolla Neuvostoliiton talous ajettiin ahtaalle. Kiinan johtopäätös on, että talouden ei tule olla riippuvainen ulkomaisista valuutoista, markkinoista tai lainoista.

Kiina on kiinnittänyt huomiota myös informaatiosodan ja ideologisen vaikuttamisen merkitykseen. Neuvostoliitossa länsimaiset arvot, kansalaisjärjestöt ja kulttuurinen vaikutusvalta levisivät hallitsemattomasti, kun puolue menetti otteensa ideologisesta kentästä. Kiinassa tämä johti tiukkaan ideologiseen valvontaan, ’historialliseen nihilismiin’ kohdistuviin kampanjoihin ja lainsäädäntöön, kuten vuoden 2018 lakiin, joka kieltää vallankumoussankareiden ja puolueen historian halventamisen.

Aatteellinen perusta ja hegemonia tulee säilyttää

Kiinan keskustelussa painotetaan, että Neuvostoliiton romahdus oli ennen kaikkea sisäinen, ideologinen ja poliittinen kriisi. Länsi saattoi kiihdyttää kehitystä, mutta ratkaisevaa oli puolueen kyvyttömyys ylläpitää kansan luottamusta ja tarjota uskottava tulevaisuudenvisio, mikä eristi sen yhteiskunnasta. Kiina on ottanut tästä opikseen: puolueen tulee säilyttää ideologinen hegemonia, pitää kiinni sosialistisista periaatteista ja varmistaa, että talousuudistukset edistävät yhteistä hyvinvointia eivätkä aiheuta eriarvoisuutta tai yhteiskunnallista hajaannusta.

Kiinan nykyinen johto, erityisesti Xi Jinping, on korostanut, että Kiinan tie on ’sosialismia kiinalaisin ominaispiirtein’. Tämä tarkoittaa, että talousuudistukset, poliittinen vakaus ja ideologinen yhtenäisyys tukevat toisiaan. Xi on varoittanut, että ilman vahvaa aatteellista perustaa valtio ajautuu pragmaattisten, ideologisesti tyhjien teknokraattien ja opportunistien käsiin, kuten kävi 1990-luvun Venäjällä, jossa Jeltsinin kauden nopea yksityistäminen ja poliittinen epävakaus johtivat oligarkkien valtaan. Tällainen kehitys johtaa hänen mukaansa lyhytnäköiseen politiikkaan, jossa kansallinen etu unohtuu ja valta keskittyy harvojen käsiin.

Länsimainen analyysi rinnastaa usein Kiinan autoritaarisuuden ja Venäjän itsevaltaisuuden, mutta Kiina korostaa maiden merkittäviä eroja. Kiinassa puolue on säilyttänyt ideologisen valtansa, kun taas Venäjällä ideologinen tyhjiö on täytetty pragmaattisella vallankäytöllä ja kansallismielisellä retoriikalla ilman sosialistista yhteiskunnallista visiota. Kiinan mukaan vain vahva, kansan elintasoa parantava sosialistinen ideologia estää yhteiskuntaa ajautumasta epävakauteen ja oligarkkiseen hallintoon.

Johtopäätös: Kiinan malli vaihtoehtona liberalismille

Kiina on siis omaksunut Neuvostoliiton romahduksesta joukon periaatteita, jotka ohjaavat sen nykyistä politiikkaa: ideologinen vakaus, taloudellinen kehitys, puolueen kurinalaisuus ja kansallinen yhtenäisyys ovat avainasemassa. Nämä periaatteet näkyvät Xi Jinpingin politiikassa, kuten köyhyyden poistamisen ohjelmassa ja ’yhteisen vaurauden’ kampanjassa, jotka pyrkivät estämään eriarvoisuutta.

Lännen liberaali kapitalismi ja siihen liittyvä ’historiallinen nihilismi’ nähdään Kiinassa uhkana, joka voi johtaa yhteiskunnalliseen hajaannukseen ja valtion tuhoon. Kiinan malli pyrkii tarjoamaan vaihtoehdon, jossa sosialismi yhdistyy talouskasvuun ja kansalliseen vakauteen – ja jossa puolueen johto säilyttää vahvan kontrollin sekä vallasta että ideologiasta.

Lähteet:

Milanovic, Branko. 2022. ”The Rule of Nihilists.” Branko’s Newsletter, July 9, 2022. https://branko2f7.substack.com/p/the-rule-of-nihilists

Redsails. 2022. ”Regarding the Construction of Socialism with Chinese Characteristics.” Redsails, April 11, 2022. https://redsails.org/regarding-swcc-construction

Shambaugh, David. 2008. China’s Communist Party: Atrophy and Adaptation. Berkeley: University of California Press.

Zubok, Vladislav M. 2007. A Failed Empire: The Soviet Union in the Cold War from Stalin to Gorbachev. Chapel Hill: University of North Carolina Press.