Kassaneiti vei Ruotsinkin Natoon

Naton ja DCA-sopimuksen vastainen työ jatkuu monissa muodoissaan eri kansalaisjärjestöjen toimesta Ruotsissa. (kuva Edgar Franco/Proletaren)

Esa Salomaa, Kvissleby Ruotsi; Julk. Kansanääni 5/2024, 28.10.2024

Ruotsilla oli monenlaista hankaluutta, ennen kuin Nato-kysymys ratkesi. Sosiaalidemokraatit eivät tahtoneet muuttaa vanhaa turvallisuuspolitiikkaansa. Puolustusministeri Hultqvist totesi muun muassa, että hänen aikanaan Ruotsi ei tule liittymään Natoon. Pari viikkoa ennen Venäjän operaation alkamista Ukrainassa totesi myös Magda- Lena Andersson Olof Palmen haudalla, että Ruotsi ei mene Natoon. Ruotsissa oli myös paljon muslimivastaisia tapahtumia, mikä myöhemmin aiheutti sen, ettei Erdogan tahtonut hyväksyä Ruotsia Natoon vaan oli tiukkana ja monen kieltävän vastauksen jälkeen hyväksyi Ruotsin toimiin hänen vaatimuksensa mukaan. Viktor Orban ei myöskään antanut lupaa, koska Ruotsin hallitus oli kritisoinut maan politiikkaa. Unkari oli viimeinen maa, joka hyväksyi Ruotsin Natohankkimuksen

Vaalit lähestyivät. Ann Linde, joka oli Ruotsin ulkoministeri, totesi ulkopoliittisessa julkilausumassa, että Ruotsi ei hae Natojäsenyyttä vain viikkoa ennen Venäjän operaation alkamista Ukrainaan.

Ja tässä välissä ja varsinkin Operaation alkaessa sosiaalidemokraatit muuttivat kantansa. Ulf Kristersson oli lausunut, että Sosiaalidemokraatit tulevat muuttamaan kantansa Nato-optioon. Tähän oli raivostunut ulkoministeri Linde vastannut, että oppositiojohtaja Kristersson on levittämässä disinformaatiota. Tästä kertovat Svenska Dagbladetin reportterit Maggie Strömberg ja Torbjörn Nilsson oivassa ja äsken julkaistussa kirjassaan Högt över havet. Se on saavutus, sillä tapahtumat ovat lähihistoriaa ja heillä on vakuuttavat lähteet ja he ovat haastatelleet yli 120 henkilöä tapahtumista. Kirja on paksu, mutta hyvin tehty.

On tietenkin selvää, ettei Natohakemus ollut vain muutaman viikon tapahtumista kiinni, vaan on ollut kauan tapetilla. Ruotsilla on ollut länsimaihin ja varsinkin USA:han hyvät suhteet luultavasti 50-luvulta asti, jolloin mm. Neuvostoliitto ampui alas ruotsalaisen tiedustelukoneen, joka löydettiin viime vuonna meren pohjalta. Eli Maan liittoutumattomuus oli kyseenalaista. Takana on ollut tietysti suuremmat voimat, jotka jylläävät parhaillaan nytkin. Ja Venäjä oli tietoinen kaikesta tätä.

Ruotsin ja Suomen sosialidemokraatit alkavat vilkkaan keskustelun keskenään. 200 vuotta kestänyt Ruotsin rauhanaika on päättymässä ruotsalaisten sosiaalidemokraattien dilemmaan, mitä tehdä poliittisessa paineessa, koska maailma on muuttunut ja kansa ei ollut tietoinen allianssipolitiikasta ja ”Venäjän ydinaseilla peloittelusta.” Nato tuntui paremmalta ratkaisulta ja yhteistyö päättyi siihen, että Suomelle annettiin mahdollisuus tehdä ratkaisu Ruotsin puolesta.

Esiin astui Sanna Marin nahkatakkeineen uuden polven mukaisesti kovasti poikkeavana poliitikkona. Hän oli kieltämättä taitava teoissaaan ja puheissaan Presidentti Niinistön tuen ja Bilderberg-koulutuksen ansiosta. Marin oli tehnyt nopean nousun kassaneidin työstä puoluehierarkian aina huipulle asti nuoresta iästään huolimatta. Joukkotiedotusvälineet tekivät hänestä poliittisen idolin. Hän pystyi kääntämään demareiden päät 180 astetta ja myös Ruotsin sosiaalidemokraattien päät yhtä paljon vain muutamista aikaisemmista lausunnoista huolimatta. Hän ja Magdalena Andersson tapasivaat toisensa usean kerran. Vuorotellen he vahvistivat toisiaan, sillä he toimivat käsi kädessä- hengessä. Hultqvist pyrki vielä yhteiseen puolustussopimukseen, mutta se oli liian myöhäistä, varsinkin kun Andersson oli mukana Bilderberg-kokouksessa.

Niklas Ekdal, Dagens Nyheterin reportteri toteaa, että ”Magdaleena Andersson Suomesta palattuaan ja presidentin ja pääministerin tavattuaan maaliskuun 5. päivä ei ole tietoinen, että asia on jo selvä.” Andersson ja Marin olivat henkisesti mukana muutoksen väistämättömyydestä, ehkä Andersson vähemmän vakuuttuneena, Marin oli täysin liittymisen takana. Marinin vaikutus ratkaisi kuitenkin päätöksen. Ruotsilla ei ollut muka muuta vaihtoehtoa. Päätös oli yhdessä hakeutua Natoon. 18.5. lähetettiin hakemus Natoon. Media piti huolta siitä, että ”Naton hyvät puolet” tuotiin esille, mutta ei sen huonoja puolia, niistä vaiettiin. Suomen puolellahan mentiin laittomasti mukaan.

Sitten tulivat vaalit. Ruotsin Moderaatit voittivat vaalit ja Ruotsidemokraatit saivat tärkeän voiton ja olivat mukana päätettävissä asioissa. Tilanne jatkuu edelleen samanlaisena, mutta se johti heti Natomyönteiseen politiikkaan ja vaikuttamiseen liittymisen puolesta.

Ruotsi oli tehnyt myös USA:n kanssa DCA-yhteistyösopimuksen 5.12.2023. Tämä asia meni myös ilman suurempia protesteja, vaikka protesteja oli kylläkin. Nyt alkaa vasta kansa tajuamaan asian ongelmallisuuden, sen minkä poliitikkojen olisi pitänyt ymmärtää, että USA saa vapaat kädet toimintaansa kaikille Ruotsin 17 varuskunta-alueelle. Sen sisällä ja ulkopuolella ei Ruotsin lait päde sotilaisiin nähden.

Hans Blix, YK:n entinen insinööri, joka paljasti, ettei Irakilla ollut ydinaseita, kun USA ja liittolaiset hyökkäsivät Irakiin suurten kansainvälisten mielenosoitusten jälkeen, totesi, että Ruotsin isäntämaasopimus USA:n kanssa eroaa paljon DCA-sopimuksesta juuri sen takia, ettei sopimuksessa ole mitään USA:ta sitovaa. Sopimus on kuin kirjoittamaton valkea lehti, jonka sisällön USA saa täyttää mielensä mukaan. DCA-sopimus ei kiellä edes ydinaseita näillä tukikohdilla. Sopimus on 10-vuotinen.

Se on kuitenkin vaara ydinsodan ja Venäjään suuntautuvan sodan alkamiselle.