Työrauhaa tavoiteltiin, mutta miten käy?

Ay-liikkeen ja eri etujärjestöjen (PAM, JHL, opiskelijat, työttömät) hallituksen suunnittelemien leikkausten ja työtaistelujen tukitoimien heikentämisyritysten vastaiset protestit jatkuivat 12.10.2023. Tunnukset osuvat oikeaan kohteeseen.

Kalevi Hölttä, oikeustieteen tohtori dosentti; julk. 2.9.2024 Kansan ääni 4/2024

Työtaistelujen lisärajoitukset tulivat voimaan toukokuussa ay-liikkeen luovuttua vastarinnasta.

Työehtosopimukseen kohdistuvasta painostuksesta tuomittavat hyvityssakot korotettiin moninkertaisiksi. Ne ulotettiin koskemaan myös tukitoimia ja poliittisia työtaisteluja, jotka eivät kohdistu työehtosopimukseen. Järjestöjen maksettavaksi voi tulla jopa 150.000 euron hyvityssakko. Työtuomioistuimen tehtäväksi säädettiin myös myötätuntotoimien ja poliittisten työtaistelujen rankaiseminen, jos ne ylittävät 24 tuntia (työnseisaukset) tai kaksi viikkoa (muut työtaistelut). Säännökset jäivät tulkinnanvaraisiksi. Esimerkiksi ”poliittinen päätöksenteko” työtaistelun kohteena on epämääräinen. Työtuomioistuimen luonne työelämän asiantuntijana hälvenee. Se alkaa antaa myös poliittisia tuomioita. Tämä on oikeusvaltion kannalta huono muutos. Työtuomioistuin on ainoa tuomioistuin, jonka tuomioista ei voi valittaa. Se on poikkeus perustuslain 21 §:n mukaisesta oikeusturvasta.

Työriitojen sovittelulakiin lisättiin vastaavat säännökset rajoittamaan myötätuntotyötaisteluja ja poliittisia työtaisteluja myös sopimuksettomana aikana. Näitä koskevat vaatimukset ratkaistaan käräjäoikeuksissa, jotka tuomitsevat seuraamuksina ”hyvityksiä”. Ne ovat yhtä suuria kuin työtuomioistuimen hyvityssakot. Samanlaisia asioita käsitellään siis erilaisissa tuomioistuimissa. Seuraamuksia koskevaan 18 a §:ään jäi huvittava kielivirhekin, joka voi selittyä hätäilyllä tai vieraskielisyydellä: ”yhdistys … on maksettava hyvitys”.

Mihin muutoksiin lait johtavat? Ainakin kolme tendenssiä on mahdollista. Ensinnäkin oikeusvaltio kaventuu entisestään, kun säädetään lisää rajoituksia kansalaistoimintaan ja ihmisoikeussopimusten mukaiseen lakko-oikeuteen.

Toiseksi työehtosopimukset saattavat vähentyä. Lakkosakot ovat niin suuret, että ei kannata aina sitoutua työehtosopimuksen tuomaan työrauhavelvollisuuteen. Ammattiosastoilta isot hyvityssakot voivat estää kaiken toiminnan. Sakkoahan tulee siitäkin, ettei yhdistys ”riittävästi” valvo jäseniään, jotka usein spontaanisti ryhtyvät epävirallisiin työtaistelutoimiin. Sopimuksettomuus johtaa vapaaseen työtaistelutoimintaan.

Kolmanneksi voi käydä niin, että myötätuntotyötaisteluja ja poliittisia työtaisteluja järjestävätkin muut kuin työmarkkinajärjestöt. Poliittisetkin järjestöt saavat järjestää lakkoliikkeitä samoin kuin ympäristö- ja muut aktivistijärjestöt. Niiden kieltäminen veisi kauas demokraattisesta oikeusvaltiosta.

Taistolaisten iskulause ”Alas tulopolitiikka, alas luokkasopu!” näyttää toteutuneen. Sen toteuttivat työnantajajärjestöt ja oikeistohallitus.