Nato, Navalnyi ja ihmisoikeudet

Navalnyilla ei ole suurta kannatusta Venäjällä, mutta hänen merkityksensä on siinä, että hänen kauttaan läntinen propaganda kykenee mustamaalaamaan Venäjää ja organisoimaan omissa maissaan Venäjän vastaista toimintaa. (Kuva Wikimedia Commons, Barcelona 21.1.2021)

Kansan ääni 8.3.2021

Kun katsomme karttaan, huomaamme miten monien vanhojen kaupunkien sijainti on valittu turvallisuuden perusteella. Täytyy olla yhteys merelle ja aluetta tulee kyetä puolustamaan. Tämä sääntö pätee tänäänkin. Neuvostoliiton, Ranskan ja Englannin neuvotteluissa toisen maailmansodan alla nousivat jatkuvasti esiin turvatakuut, joita mm. Neuvostoliitto vaati luoteisten rajojensa turvaksi. Kysy- mys oli tärkeä. Asian merkitys konkretisoitui viimeistään silloin, kun Suomen ja Neuvostoliiton keskustelut Leningradin turvallisuuden varmistamisesta kariutuivat ja johtivat ns. talvisotaan, tai kun Suomi ja Saksa sopivat kesällä 1940 saksalaisten joukkojen kauttakuljetuksista pohjoiseen ja Suomen asehankinnoista Saksasta.

Tänään Suomen ja USA:n solmima isäntämaasopimus on samoista syistä täysin verrattavissa Saksan ja Suomen kesällä 1940 solmimiin sopimuksiin. Isäntämaasopimus, Nato:n työntyminen kiinni Venäjän rajoihin, HX-hankinnat ja muut asehankinnat eivät jätä epäilyille sijaa. Kyse on konfliktin valmistelusta Nato:n ja Venäjän välille.

Suomen oma kokemus osoittaa, mitä maailmassa globaalisti tapahtuu. Teoksessaan ”Imperialismi kapitalismin korkeimpana vaiheena”, eritteli Lenin silloisten keskeisimpien kapitalistiblokkien pyrkimystä jakaa maailman taloudelliset resurssit uudelleen. Neuvostoliiton ja sosialistisen järjestelmän syntyminen pysäytti kapitalismin tämän kehitysvaiheen. Sosialismin hajoaminen ja uusliberalismin muotoutuminen palautti uudelleen puhtaan kovan markkinakapitalismin. Tänään elämme pitkällä uuden imperialismin restauraation vaihetta, jota USA ja EU:n kapitalistiblokit kehittelevät globaalilla tasolla. He tavoittelevat suuren Aasian mantereen taloudellista ja sotilaallista kontrollia. Tämä osoittaa myös läntisen kapitalismin olevan kriisissä, sillä kapitalismin tavaratuotannon arvolaki pakottaa kapitalistit keskinäiseen kilpailuun taloudellisista resursseista. Vaikka myös Venäjä on tänään kapitalististen oligarkkien hallitsema valtio, sen yhteiskuntapolitiikka suojaa maan taloudellisten voimavarojen siirtymistä läntisten markkinavoimien käsiin. Tämän rajamuurin läntiset pääomapiirit haluavat keinolla millä hyvänsä murtaa.

Venäläiset kommunistit sanovat usein, että edelleenkin kaikki se, joka tänään Venäjällä on merkittävää ja suurta, luotiin sosialismin kaudella. Neuvostoliitto koki Hitleriläisten hyökkäyksen ja suuren isänmaallisen sodan. Tämän kokemuksen tuloksena luotiin voimakkaat puolustuskykyiset asevoimat. Edelleenkin nykyisellä Venäjällä asevoimat on selkeästi se perusvoima, joka estää läntisen pääoman suoran puuttumisen Venäjän sisäisiin asioihin. Venäjän osalta lännelle on jäänyt mahdollisuudeksi maan poliittisen tilanteen horjuttaminen. Poliittisella rajulla infosodalla pyritäänkin siihen, että eri menetelmillä saataisiin aikaan sellaista poliittista hämminkiä, joka johtaisi Venäjän hallinnon vaihtoon. Odotetaan, että uusi hallinto avaisi maan lännen uusliberalistisille markkinavoimille tai päästäisi Nato:n kontrolloimaan Venäjän asevoimia. Joitain vuosia sitten Pekka Haavistolta ehkä vahingossa lipsahti lause, jossa hän totesi, että tavoitteemme onkin ulkoisella painostuksella vaihtaa Venäjän hallinto.

Venäjä on iso ja voimallinen valtio. Siksi aseellinen puuttuminen sen asioihin samoin kuin värivallankumouksen organisoiminen on Venäjän kohdalla vaikeaa, toisin kuin esimerkiksi Syyriassa, Jugoslaviassa, Irakissa ja Libyassa. Näissä maissa lännen hallituksenvaihto-operaatiot ja uusliberalistisen politiikan levittäminen johtivat infrastruktuurin raunioittamiseen, miljoonien ihmisten tappamiseen ja häätämiseen pois kodeistaan. Niinpä lännen Venäjän vastainen infosota puhuu jatkuvasti Krimin miehityksestä ja asettaa Venäjälle talouspakotteita. Lännen infosota ei huomioi sitä, että Neuvostoliiton hajoamisen yhteydessä hajoamislakeihin perustuen Krimiläiset ilmaisivat v. 1991 ja 1992 halunsa liittyä takaisin Venäjään. Krimillä ei hyväksytty Maidanin vallankaappausta ja kansanäänestyksessä 16.3.2014 Krim kolmannen kerran hyväksyi itsenäistymisen Ukrainasta. On muistettava myös, että Maidanin vallankumouksen jälkeen Nato saattoi kyetä Ukrainan kautta käytännössä kontrolloimaan Krimillä sijaitsevaa Sevastopolin laivastotukikohtaa. Vilkaisu karttaan osoittaa, miten maailman sotilaallinen asetelma olisi muuttunut. Ei Neuvostoliitto voinut 80 vuotta sitten mitenkään hyväksyä, että Hitlerin Saksa uhkasi Suomesta käsin Leningradia. Samoin ei Venäjä voinut hyväksyä sitä, että Nato uhkaa Krimiltä käsin Venäjää. Oli ihmiskunnan onni, että venäläinen Krim valitsi Venäjän.

Krimin ja Valko-Venäjän ohella yksi Venäjään kohdistettu painostusaihe on kysymys Navalnyista ja häneen kohdistetuista ”ihmisoikeusloukkauksista.” Kannattaa miettiä ensin, mikä on Navalnyi ja millä keinoilla hän on imagonsa luonut. Navalnyi on selkeästi ilmaissut olevansa rasisti. Hän on osoittanut suhtautuvansa halveksivasti ei venäläisiin mm. keskiaasialaisiin entisen Neuvostoliiton kansoihin. Hän ei ole selkeästi ilmaissut poliittista ohjelmaansa. Työkansan tulee huomata, että Navalnyi ei ole populistisen oikeiston tapaan missään arvostellut uusliberalistista kapitalismia. Navalnyin tiedetään vuosikausien ajan tukeneen eläkeiän nostoa. Kun ihmiset Venäjällä alkoivat voimakkaasti osoittaa mieltään eläkeiän nostoa vastaan, alkoi Navalnyi myös opportunistisesti hissukseen muotoilla kantaansa joukkojen mielipiteen mukaiseksi. Jos USA ja EU näkevät jotain käyttökelpoista Navalnyissa, voisi se olla paluu uusliberalististen markkinain avulla Venäjän taloudellisten resurssien avoimeen ryöstöön. Todennäköisimmin hän on pelkkä hämmentäjä, sillä Länsivaltojen silmissä tuskin on sellaista henkilöä, jonka ihmisoikeuksien puolustaminen olisi niin merkittävää, että hänen vuokseen keskeytettäisiin Nord Stream 2 -kaasuputken rakennustyöt loppumetreille. Suomalaisille hämmentäjille tässä piilee suuri vaara. Syntymisestään saakka Venäjä on ollut naapurimme 1000 vuotta. Venäjän painostaminen on saanut valtaisat mitat. Jos Venäjä ei kaadukaan tämän politiikan seurauksena, olisi syytä miettiä, miten löytyy ulospääsy takaisin normaalitilaan, vai tapahtuuko se jälleen ison katastrofin kautta.

KÄ/Toim