Miksi ay-liike ei kerro kansalle koko totuutta?
Torstaina 1.2.2024 Ay-väki 13000 jäsenen voimalla muistutti hallitukselle, että työelämän toimintasääntöjä ei pidä heikentää ja tarvittaessa tänne ollaan tulossa uudemman kerran ja isommalla joukolla.
Pertti Hämäläinen 9.2.2024
Alkavalla viikolla välillä 13.–16.2. jatkuu suomalaisen ammattiyhdistysliikkeen kamppailu Orpo-Purran oikeistohallituksen hallitusohjelmaan kuuluvia laaja-alaisia työttömyysturvan ja työsuhdeturvan heikennyksiä, sekä lakko-oikeuden rajoituksia vastaan. Lisäksi vastustetaan muita hallitusohjelmaan kuuluvia työelämän ja sosiaaliturvan heikennyksiä. Ilmoituksen lakoista ovat jättäneet mm. Teollisuusliitto, Ammattiliitto Pro, Rakennusliitto, Paperiliitto, SEL, JHL, Tehy, Super, sekä Rautatiealan Unioni. Kaksi tai kolmipäiväisiksi suunnitellut lakot tulevat kohdistumaan siis laajasti sekä teollisuuden, että palveluiden toimialoille.
Aivan oikein ay-liikkeen edustajat ovat tuoneet esille, että oikeistohallituksen hallitusohjelman työelämäkirjausten takana ovat kapitalistipiirit, jotka vain näennäisesti kykenevät enää piiloutumaan hallituksen selän taakse. Onhan päivän selvää, että esimerkiksi Kokoomuksen koko talouspoliittinen ohjelma toteuttaa viimeistä piirtoa myöten EK:n, Suomen yrittäjien ja Finanssialan toiveita mm. työsuhdeturvan heikennyksien ja sosiaaliturvan leikkauksien osalta. Kun tähän lisätään vielä Kokoomuksen suurrahoittajina toimivien muutamien Suomen rikkaimpiin kuuluvien yksityishenkilöiden toiveet rikkaiden veronkevennyksistä, ym. onkin nykyinen hallitusohjelma saatu kirjoitettua valmiiksi. Kokoomus ja Perussuomalaiset oikealta puolelta Kokoomuksen ohittaen ovat valmiina Etelärannassa kirjoitettua valmista ohjelmaa kiltisti toteuttamaan. Periksi ei anneta, on pääministeri Orpo vakuutellut ja tavanomaiseen porvaritapaan leimannut lakot ”ylimitoitetuiksi”.
Teollisuusliiton alkavan viikon lakoista antamassa virallisessa tiedotteessa puheenjohtaja Riku Aalto sanoo, että ”kyse on puhtaasta ideologiasta, jonka elinkeinoelämä on sanellut hallituspuolueille”. Tämä on täysin totta. Orpo-Purran oikeistohallitus toteuttaa oikeistolaisen talouspoliittisen ideologian mukaisia ”uudistuksia” välittämättä esimerkiksi kansantaloustieteen asiantuntijoiden kritiikistä, siitä että hallituksen toimenpiteiden todellisista vaikutuksista esimerkiksi talouskasvuun tai työllisyyteen ei ole olemassa mitään tosiasiallista näyttöä.
Mutta ay-liike on koko tämän täysin oikeutetun ja toivottavasti entisestään tiukkenevan lakkokamppailun aikana jättänyt kansalle kertomatta kolme suomalaisen yhteiskunnan tämän hetken merkittävintä epäkohtaa. Tässä suhteessa ay-liikkeellä olisi ryhdistäytymisen paikka. Rehellistä puhetta kaivataan. Näissä kolmessa epäkohdassa kyse on suomalaisen yhteiskunnan militarisoimisesta, Euroopan unionista ja suhteiden tuhoamisesta Venäjään. Nämä kaikki Suomen kolme vakavaa ongelmaa tietysti myös liittyvät toisiinsa. Näillä kolmella tekijällä on sekä välittömästi suoria, että pitemmällä ajalla vaikuttavia epäsuoria ja erittäin negatiivisia vaikutuksia Suomen kansantalouteen ja sitä kautta sekä palkansaajien, että lopulta kaikkien kansalaisten taloudelliseen ja sosiaaliseen asemaan.
Suomalaista yhteiskuntaa on vuosia militarisoitu systemaattisesti. Vasemmistopuolueet, sosiaalidemokraatit ja vasemmistoliitto ovat antaneet tälle erittäin tuhoisalle ja kansalaisille hyvin kalliiksi tulevalle kehityskululle täyden tukensa. Suomalaisten verorahojen lappaminen amerikkalaiselle sotateollisuudelle, hävittäjähankinnat, Nato-jäsenyys, DCA-sopimuksen hyväksyminen kaikkine seurauksineen, ja täysin kritiikitön ja tolkuttoman kalliiksi tuleva Ukrainan tukeminen ovat jo tähän mennessä maksaneet yhteensä kymmeniä miljardeja. Joka ikinen euro on pois suomalaisen hyvinvointivaltion ylläpidosta ja kotimaahan tehtävistä investoinneista.
Euroopan unionin uhkaavaa liittovaltiokehitystä eli siirtymistä kohti velka- ja tulonsiirtounionia on Suomi tukenut kritiikittömästi. Marinin vihervasemmistolainen hallitus velkaannutti kaksin käsin Suomea kansainvälisille sijoittajille ja ajoi Suomen osaksi EU:n ns. koronarahastoa, jota laskua maksamme korkoineen vielä pitkään. Euroopan unionissa yksi pahimmista ongelmista Suomen näkökulmasta on oman rahan menettäminen. Emme voi harjoittaa itsenäistä rahapolitiikkaa, mikä nykyisissä kilpailuolosuhteissa on johtanut ns. sisäisen devalvaation pakkoon so. palkkojen alentamiseen ja muuhun työelämän huonontamiseen kilpailukyvyn ylläpitämiseksi. Kaikki lähiaikojen Euroopan unionin skenaariot – massiivinen Ukrainan rahoittaminen, EU:n Balkan-laajentaminen sekä edellä mainittu liittovaltiokehitys ovat Suomelle erittäin huonoja asioita.
Kaikkein surullisin näistä kolmesta suomalaisen yhteiskunnan tämän hetken merkittävimmästä epäkohdasta on kaikkien suhteiden katkaiseminen Venäjään. Tästäkään ay-liike ei uskalla puhua mitään, vaikka pelkästään taloussuhteiden katkaiseminen Venäjään (Yhdysvaltain ja EU:n painostuksesta) on aiheuttanut valtavat kansantaloudelliset tappiot Suomelle, lisännyt merkittävästi työttömyyttä, aiheuttanut konkursseja ja ajanut koko itäisen Suomen kymenlaaksoa myöten taloudelliseen lamaan. Venäjän Suomen suurlähettiläs Pavel Kuznetsov totesi taannoisessa Ria Novostin haastattelussa, että ” Suomen politiikka on johtanut katastrofaaliseen romahdukseen kaikilla kahdenvälisen yhteistyön alueilla”, ja että ”maidemme välillä ei ole koskaan ollut tällaista rautaesirippua, ei edes 1920-luvulla ja 1930-luvulla toisen maailmansodan aattona”.
Kun väki kokoontuu jälleen protestoimaan Orpo-Purran oikeistohallituksen epäoikeudenmukaista ja väärää oikeistopolitiikkaa vastaan olisi ay-liikkeen syytä tuoda esiin myös Suomessa tällä hetkellä harjoitettavan militarismin, EU-politiikan ja Venäjän suhteiden katkaisemisen aiheuttamat todelliset kustannukset palkansaajille ja koko Suomen kansantaloudelle.
