Nato tulee – olemmeko valmiina?
Tavoitteemme on ”Suomi irti Natosta lopullisesti”, kuten jo vuonna 2007 vappuna sanoivat ja tarkoittivat aivan oikein nämä vasemmistonuoret, joista useat nyt lienevät kääntäneet takkinsa Nato-Suomen hyväksi.
Unto Nikula (julk. Kansan ääni 6/23)
Puolustusministeriö julkaisi marraskuussa suunnitelman vuoden 2024 sotaharjoituksista. Sen mukaan ensi vuonna Suomi osallistuu yli sataan (103) kansainväliseen sotaharjoitukseen. Kuluvana vuonna näitä harjoituksia kertyy 89. Ensi vuosi on Suomelle ensimmäinen kokonainen Nato-vuosi, ja sotilasliiton jäsenyys merkitsee näiden sotaharjoitusten huomattavaa lisääntymistä. Suomi osallistui ensimmäisen kerran kansainväliseen sotaharjoitukseen 1993, jolloin oli juuri solmittu niin sanottu rauhankumppanuussopimus. Vielä kymmenen vuotta sitten näiden harjoitusten vuosittainen määrä oli puolet nykyisestä.
Näitä yhteisiä Nato-sotaharjoituksia nimitetään sotaliiton jäsenyyden aikakautena ”Naton peruskirjan kollektiivisen puolustuksen mukaisiksi harjoituksiksi.” Laajin harjoitus ensi vuonna on Norjan johtama Nordic Response -harjoitus, mikä tapahtuu osittain myös Pohjois-Suomessa. Mukana tulee olemaan 14 maata, ja tapahtuman ”pääotsake” on ”Naton 5. artiklan mukaiset harjoitukset.”
Uhka Muurmanskiin ja Venäjän pohjoiseen laivastoon
Alueellisesti suuressa osassa ja suuressa merkityksessä näissä sotaharjoituksissa tulee olemaan kalottialue eli Suomessa Lappi. Pohjoisimman Suomen alueella on kaksi Naton kannalta erityisen merkittävää sotilastukikohtaa, Lapin lennosto Rovaniemellä ja Jääkäriprikaati Sodankylässä. Jääkäriprikaatin esikunta on siirretty Rovaniemelle. Näiden lisäksi Rovaniemeltä itään sijaitsee läntisen Euroopan suurin sotaharjoitusalue, kovapanosammuntaan hyvin soveltuva Rovajärven laaja ja asumaton korpiseutu.
Rovajärven ampuma-alueen lisääntyvän käytön takia on syntynyt tarve parantaa ja ”vahvistaa” tieyhteyttä Rovaniemen lentokentältä Rovajärven sotaharjoitusalueelle. Rovaniemen lentokenttä on myös Lapin lennoston kotikenttä. Suunnitelman kokonaisuuteen kuuluu valtatie nelosen linjauksen muuttaminen niin, että se sujuvoittaisi liikennettä nimenomaan Nato-tarpeen mukaisesti lentotukikohdan ja maavoimien kovapanosammuntojen harjoitusalueen välillä. Rahaa tässä palaa rutkasti, mutta sitähän tuntuu riittävän loputtomasti tällaisiin hankkeisiin. Rahoitusta tähän hankkeeseen on tulossa EU:n Military Mobility -hankerahastosta kymmeniä miljoonia euroja. Suomen puolustusbudjetissahan on rahaa runsaasti ja vapaasti käytettävissä ja vielä Suomen väylävirastollakin on tarvittaessa mahdollisuus olla yhtenä rahoittajana.
Tehtäköön tässä selväksi, että tuollaiselle nelostien ”vahvistamiselle” ja uudelleen linjaukselle ei ole täällä normaalin liikenteen vaatimuksista lähtien koettu olevan tarvetta. Nyt, kun Nato tulee, tarvitaan suorempia ja tukevampia tiepohjia.
DCA-sopimus
Nyt valmistumassa oleva, USA:n ja Suomen kahdenvälinen puolustusyhteistyösopimus, DCA-sopimus (Defence Cooperation Agreement) avaa sen pidäkkeen tai ”lukon”, mikä jäi Nato-sopimukseen sitä äskettäin muotoiltaessa eli että sotilasliiton pysyviä tukikohtia ei tulla asettamaan Suomen alueelle. Tämän nyt solmittavan sopimuksen myötä tällaista pidäkettä ei enää ole. Nämä USA:n kanssa solmittavat kahdenväliset sopimukset ikään kuin täydentävät jo tehtyjä Nato-sopimuksia.
DCA-sopimuksen perusteluissa määritellään sopimuksen merkitystä, että se ”…edistää Nato-jäsenyyden velvoitteiden toimeenpanoa.” Tällaisen luulisi aiheuttavan yhden jos toisenkin päässä kysymyksen, että mihin kaikkeen se Suomen Nato-sopimus oikein velvoittaakaan. Esimerkiksi Vasemmistoliiton ainoa ehto muuntautumiselle Nato-puolueeksi oli, että Suomen alueelle ei tulla hyväksymään ydinaseita eikä minkäänlaisia vieraan vallan pysyviä tukikohtia.
Pysyviä tukikohtiahan ei tämä DCA-sopimuskaan sisällä, mutta pysyviä rakenteita se sisältää runsaasti. Erona jotkut sitten selittävät olevan, että pysyvässä sotilastukikohdassa on aina ja pysyvästi miehitys, mutta lieneekö tuolla merkitystä, koska näiden Suomeenkin nyt tulossa oleviin sotilastukikohtiin asettuvat miehistöt voivat ”kiertää” eli niitä vaihdetaan kuten esimerkiksi aikanaan Vietnamin sodassa varsinaiset ”sotatyön” tekijät olivat siellä komennuksella vain vuoden, ja sitten tulivat taas uudet miehet.
Pohjois-Suomi valmistautuu palvelemaan Natoa
Tällaisia, uusia Nato-velvoitteita tunnutaan pohjoisessa Suomessa täytettävän jo monilla tavoilla. Parhaillaan Rovaniemen lentokenttää laajennetaan ja uusien hävittäjien vaatimaa infraa rakennetaan. Sodankylän varuskuntaa laajennettiin jo viime talvena. Nyt siellä on valmiina uudet tilat 300 sotilashenkilölle, vaikka prikaatia ei ole mitenkään Puolustusministeriö julkaisi marraskuussa suunnitelman vuoden 2024 sotaharjoituksista. Sen mukaan ensi vuonna Suomi osallistuu yli sataan (103) kansainväliseen sotaharjoitukseen. Kuluvana vuonna näitä harjoituksia kertyy 89. Ensi vuosi on Suomelle ensimmäinen kokonainen Nato-vuosi, ja sotilasliiton jäsenyys merkitsee näiden sotaharjoitusten huomattavaa lisääntymistä. Suomi osallistui ensimmäisen kerran kansainväliseen sotaharjoitukseen 1993, jolloin oli juuri solmittu niin sanottu rauhankumppanuussopimus. Vielä kymmenen vuotta sitten näiden harjoitusten vuosittainen määrä oli puolet nykyisestä. laajennettu. Tilaa on nyt sitten vieraidenkin varalle.
Pahimmat sotahaukat perustelevat näiden kaikkien rakenteiden valmistelemista ja muodostamista sillä, että ne ovat USA:lle eräänlainen takuu ja varmistus siitä, että se voi mahdollisine kumppaneineen tai vaikka ihan omilla päätöksillään panna täytäntöön Naton 5. artiklan velvoitteet.
Viime tietojen mukaan DCAsopimus olisi valmis, ja se allekirjoitettaisiin vielä ennen tämän vuoden loppua. Hallituksen mukaan Suomen suvereniteettia horjuttaa muutama itärajan takaa tuleva somali- tai jemenipakolainen. Sen sijaan sitä ei horjuta usalaiset sotajoukot. Ne toivotetaan kernaasti tervetulleeksi maahamme.
