Elämmekö valehtelijain valtakunnassa?

Meillä oli Joukkovoima-liike, joka vaati leikkauksista luopumista vuodesta 2015 lähtien Sipilän SOS- ja SSS-hallitusten aikana ja toivon mukaan tietoisuus uusliberalistista leikkauspolitiikkaa vastaan palaa tulevan Orpon leikkauspolitiikan myötä.

Kirjoitti Juhani Tanski 22.4.2023; julkaistu myös Kansan äänessä 2/23

Keväällä vaalikoneissa oli kysymys: Seuraavan halli- tuksen tulee tuntuvasti lei- kata Suomen julkisia meno- ja velkaantumisen vähen- tämiseksi. Kysymys oli har- haanjohtava ja kokoomuk- sen propagandan mukai- nen: kysymyksen olisi pitänyt kuulua: Mihin seuraavan hallituksen tulee panostaa, jotta talouden pohja säilyy vahvana ja hyvinvointivaltio voidaan säilyttää?

Nyt ei ole leikkausten eikä sopeutusten aika

Vastasin kysymykseen: Peruspalveluja on kehitettävä! Ilmastonmuutoksen torjunta sekä ympäristön suojelu merkitsevät hyvinvointia ja säästöä. Oman liatun pesän puhdistaminen maksaa moninkertaisesti enemmän kuin kotipesän asumiskelpoisena pitäminen. Suomen valtio ei ole velkainen. Maksamme veroissamme työelämaksuja sosiaalirahastoihoin, jotka eivät näy budjetissa. Työeläkejärjestelmän sijoitusvarojen yhteenlaskettu määrä on noin 240 mrd € ja valtion budjetissa näytetty velka noin 140 mrd €. Julkisen vallan varat ja saatavat ovat 100 miljardia suuremmat kuin velat. Pahiten alibudjetoidut erät ovat sote-toimi, koulutus ja varhaiskasvatus sekä ympäristöasiat. Niihin panostaminen tuottaa suuret säästöt ja tulonlisäykset muutamassa vuodessa.

Velkaantumiskeskustelu huijausta

Hallitus, kansanedustajat, virkamiehet, työmarkkinajärjestöt, ekonomistit jne. kertovat, että Suomi on pahasti velkainen maa. Se on sikäli totta, että maailman rikkaimmillakin ihmisillä ja valtiolla on aina joku lasku maksamatta, vaikka rahavarat olisivat biljoonia euroja tai dollareita. Pitäisi ilmoittaa nettovelan määrä eli onko velkoja enemmän kuin saatavia ja rahoja pankissa.

Maksamme sote-maksuja veroissamme joka tilistä ja ne lasketaan mukaan veroasteeseen. Kun rahat on siirretty työeläkelaitosten tileiille, rahoja ei enää lasketa valtion varallisuuteen. Mutta korvamerkityt rahat ovat rahaa, kuten valtion budjetissa näytetyt varat. Suomi on harvoja eläkevaroja rahastoivia maita maailmassa.

Pelottelua ja hysterian lietsontaa

Kuluttajatutkimuskeskuksen professori Mika Pantzar toteaa: ”Poliittisessa diskurssissa nojaudutaan usein velkapelotteluun: velka esitetään odotettavissa olevana katastrofina ja sen vähentäminen kuvataan välttämättömäksi.” Keskustelussa on erotettava bruttovelka ja nettovelka. Nettovelassa huomioidaan saatavat ja rahavarat. Meillä bruttovelka on EU:n vertailussa Saksan ja Hollannin tasoa. Nettovelkaa tarkastellessa Suomi on ylivoimaisesti EU:n rikkain maa. Toisena on Ruotsi, jonka velat ja rahoitusomaisuus ovat tasapainossa. Maailmanmitassa Suomi on 5–10 rikkaimman joukossa.

Valhetta toistamalla emävalhekin alkaa tuntua totuudelta.

VM, kokoomus ja persut toistelevat valetta Suomen velkaantumisesta joka päivä, joka paikassa. He noudattavat natsien propagandajohtaja Joseph Göbbelsin ohjetta ”mitä suurempi valhe ja mitä useammin se toistetaan, niin sitä paremmin se menee perille”.

VM vaatii äkkisopeutuksia outoon aikaan

VM julkaisi pitkän listan leikkauksista. Ennusteiden mukaan Suomi ja keskeiset vientimaamme voivat painua taantumaan ja kasvu jatkuu lähivuosina heikkona tai vielä heikompana. Rahoitusolot kiristyvät, kun keskuspankit nostavat korkojaan. Meillä on energiakriisi, sen voimistama inflaatio ja niitä pahentava Naton sota ja kauppasota. Tässä tilanteessa julkisen talouden tasapainotapailu on järjetön hanke, josta koituu enemmän haittaa kuin hyötyä. Se nähtiin1990-luvun lamavuosina ja viimeksi eurokriisin aikoina. Käsijarrukäännös kesken talouskriisin tai siitä toipumisen aikaan vie helposti taantumaan.

Talousolot eivät suosi äkkijarrutusta

Jos VM:n velkapelottelu menee täydestä ja maan seuraava hallitus aloittaa ponnistelunsa velkapaniikin vallassa, riskit ovat nyt samat kuin ne, jotka johtivat viime vuosikymmenen epäonnistumisiin. Talousolot ovat jokseenkin onnettomat äkkipikaisille julkisen talouden vyönkiristyksille. Eipä sellaisia muualla kuin meillä kukaan ole vielä keksinyt vaatia.

Menoleikkausten lista karua luettavaa

VM:n miljardien leikkauslista tarkoittaa Sote-toimen tehtävien ja velvoitteiden vähentämistä. Miljardileikkaukset tarkoittaisivat väistämättä köyhyyden lisääntymistä, eriarvoisuuden kasvua ja osaamispohjan rapautumista. Leikkaukset johtaisivat hoitajien ja muiden ammattihenkilöiden vähentämiseen tai asiakasmaksujen nostoon. Menoleikkaukset rasittavat eniten pieni- ja keskituloisten arkea. Valtion taloudellinen tutkimuskeskus VATT:n selvitys antaa huutia kokoomuksen esittämille sosiaaliturvan leikkauksille ja veronkevennyksille. Heikennykset julkisiin palveluihin kohdistuvat voittopuolisesti pienituloisiin, kun taas veronkiristykset jakaantuvat tasaisemmin tai kohdistuvat enemmän suurituloisiin.

Oikeudenmukaiseen verotukseen

Taloustieteen professori Matti Tuomala esittää mm. siirtymistä eriytetystä tuloverotuksesta yhtenäiseen tuloverotukseen. 1990-luvulla luotu järjestelmä kannustaa muuntamaan ansiotuloja pääomatuloiksi, joka on nakertanut pohjaa pois progressiiviselta tuloverotukselta. Tulomuunto on mahdollista vain suurituloisille.

Progressiivisen tuloverotuksen palauttamiseksi selkein keino on omaksua periaate ”samasta tulosta sama vero” eli yhtenäinen tuloverotus. Veron kohteena olisivat kaikki tulot. Palkkojen, osinkojen, korkojen, vuokrien ja voittojen lisäksi myyntivoitot tulisivat tuloveroon mukaan.

Yhtenäinen tulovero olisi tuottanut 625 m€

Yhtenäinen tulovero tuottaisi 300–600 m€ /v. Jos verovuonna 2021 yli 100 000 euroa vuodessa tienanneet olisivat maksaneet pääomatuloistaan tuloryhmänsä ansiotuloveroprosentin mukaisesti veroa, olisi valtion tuloverokertymä ollut n 625 m€ toteutunutta suurempi. Varallisuusveron palauttamisen tuottoarvio on 0-160 m€.

Järkeä päätöksiin

Väärillä tiedoilla ani harvoin voi päästä järkeviin päätöksiin. Tosiasioiden tunnustaminen ei tarkoita sitä, ettei noudatettaisi tarkan budjetoinnin periaatteita. Koska rahapulaa ei käytännössä ole, on siksi taloudenpidossa keskityttävä siihen, miten talouden pohjaa vahvistetaan ja kansalaisten hyvinvointi turvataan. Se vaatii tänään panostusta pahiten aliresurssoituihin aloihin, joiden laiminlyönnit voivat johtaa jättimäisiin korjauskuluihin tulevina vuosina. Äärimmäisen tärkeätä on erottaa investointiluontoiset menot päivittäismenoista, eli asioita pitää tarkastella useiden vuosien tähtäimellä.