Saulin uudenvuoden puhe herätti kysymyksiä

Helsingin Rautatientorille Hitlerin sodan päättymistä juhlimaan 10.5.1945 kokoontuneet 30000 helsinkiläistä, jotka ilmaisivat toiveenaan ”ei enää koskaan tällaista” kääntyisivät haudassaan, jos kuulisivat mita Sauli puhuu tänään.

Kansan äänen toimituksen kirjoitus, julkaistiin myös Kansan äänessä 1/2023

Saulin ja hänen neuvonantajiensa olisi syytä tutustua historiaan ja katsoa peiliin. Uudenvuoden puheessaan Niinistö esitti todellista tietämättömyyttä oleellisesta historiasta. Se ylitti jopa Marinin. Sauli sanoi: ”Jos Venäjä uskoi massiivisen uhan panevan Ukrainan nopeasti polvilleen, se teki pahan virhearvion. Väistämättä mieleen nousee samankaltaisuus talvisotamme kanssa, kun Neuvostoliitto oletti marssivansa Helsinkiin kahdessa viikossa. Autoritaarisesti hallitun maan johtajat, Stalin ja Putin, eivät osanneet tunnistaa oleellista tekijää. Sitä, että vapaassa maassa yksilöillä on tahtoa ja vakaumusta. Ja että yhdessä toimiva kansa on valtava voima.

Samankaltaisuus jää Saulin ymmärryksen ulkopuolelle Sauli mainitsee Ukrainan tapahtumien samankaltaisuuden Suomen talvisodan kanssa. Siinä hän on osin oikeassa, mutta ei ymmärrä ollenkaan, mikä siinä muodostaa sen oleellisen samankaltaisuuden. Oleellista oli, että ennen talvisotaa Suomi liittoutui Hitlerin kanssa. Tavoitteena heillä oli Neuvostoliiton alueen jakaminen yhdessä Japanin kanssa. Sama tavoite oli USA:lla, Englannilla ja Ranskalla. Neuvostoliitto, Englanti ja Ranska kävivät neuvotteluja kesällä 1939 Hitlerin vastaisen liiton muodostamisesta. Tosiasiassa länsivallat vain ”vedättivät” näitä neuvotteluja ilman aikomustakaan tehdä minkäänlaista sopimusta Saksan vastaisen liiton muodostamisesta. Neuvottelut päättyivät tuloksettomina. Tulee muistaa, että ennen talvisotaa Neuvostoliitto esitti Suomelle neuvotteluja Suomen alueen kautta tulevan Saksan uhan poistamiseksi. Neuvotteluja käytiin, mutta mihinkään Neuvostoliiton esitykseen Saksan Leningradin alueelle muodostaman uhan poistamiseksi Suomi ei suostunut. Kyse oli ennen kaikkea alueiden vaihdosta Suomen ja Neuvostoliiton kesken siten, että Leningradin kaupunki olisi voitu suojata silloisen tykistöaseen kantaman ulkopuolelle ja että vapaa kulku Suomenlahdella olisi voitu turvata.

Tämä todellakin vastasi nykyistä tilannetta, joka synnytettiin EU/USA/Nato liittouman toimesta Ukrainassa. Nato ympäröi Venäjän ohjuksillaan, pyrki liittämään Ukrainan ja Georgian Naton jäsenyyteen ja istutti Ukrainassa valtavalla mielipiteen muokkauksella, kuten Suomessa 30-luvulla, voimakkaan Venäjän vastaisen mielialan. Tavoitteena oli silloin, kuten tänäänkin, Venäjän maa-alueen valloittaminen ja jakaminen imperialistivaltojen kesken. Tämä muodostaa todellisen samankaltaisuuden nykyisten Ukrainan tapahtumien ja Talvisodan välille. Kuten Neuvostoliitto ennen Talvisotaa, niin myös Venäjä ennen nykyistä Ukrainan kriisiä, runsas vuosi sitten, esitti neuvotteluja Nato- ja ETYJ-valtioille tilanteen normalisoimiseksi. Kuten tiedämme, nämä esitykset länsi pilkallisesti torjui.

Pääoman liikkeen vapaus muodostaa länsimaiden maailmankuvan ytimen

Sauli esittää kummallisen kysymyksen: ”Miten on mahdollista, että Eurooppaa halkova maantieteellinen raja onkin tosiasiassa kahden kokonaan erilaisen maailmankuvan raja?” Sauli ei kerro millaisia ovat nämä todelliset maailmankuvat. Hän voisi aloittaa vaikka 1000 vuoden takaisista ristiretkistä. Silloin Euroopan Feodaalivaltiot näkivät Vähä-Aasiassa ja Lähi-Idässä mahdollisuuden levittää valtaansa ja harjoittaa ryöstöpolitiikkaa. Keksittiin ristiretket (ryöstöretket), jotka yhdistivät ja rikastuttivat Länsi-Euroopan silloisia feodaalihallitsijoita. Tämän jälkeen säännöllisin väliajoin myös Venäjän valtio on joutunut torjumaan lännestä käsin valloittajia, jotka tavoittelevat Venäjän mantereen alueita ja voimavaroja. Siellä ovat olleet mm. Saksalainen Ritarikunta, Ruotsi, Ranska ja Hitler liittolaisineen.

Selkeä vastaus Saulin ja hänen hengenheimolaisensa kysymykseen kuuluu: Kahden erilaisen maailmankuvan raja myös tänään muodostuu siksi, kun toisella puolella ovat länsieurooppalaiset valloittajat, jotka pyrkivät dominoimaan Venäjän voimavaroja ja toisella puolella ne, jotka eivät halua luovuttaa voimavarojaan ja alueitaan. Mitkä ovat sitten tänään ne erilaiset maailmankuvat, jotka vallitsevat rajan molemmin puolin, kun sosialismiakaan ei enää ole? Länsipuolen maailmankuva uskoo uusliberalistiseen markkinatalouteen, jossa kaiken tulee olla kaupan. Venäjän puoli toteuttaa myös kapitalismia, mutta ei vapauta maitaan, metsiään, kaivoksiaan, vesivarojaan ym. länsieurooppalaiselle markkinataloudelle. Tässä on maailmankuvien ero ja se on nykyisen Ukrainan kriisin t. Naton eskalaatiosodan perusta.

Nato-liittolaiset haluavat alistaa Venäjän, eivätkä neuvotele rauhasta.

Katsokaa, mitä Sauli sanoo puheessaan tämän jälkeen. Sauli jatkaa: ”Viime vuosina on peräänkuulutettu eurooppalaista turvallisuusjärjestystä – milloin vanhan säilyttämistä, milloin uuden luomista. Ja eri tahoilla on esitetty tarvetta turvatakuille. Mutta niin kauan kuin tuo perustavaa laatua oleva maailmankuvan ero vallitsee, näihin kysymyksiin on vaikea löytää uskottavia ja kestäviä ratkaisuja.” Tässä edellisessä lauseessaan Sauli aivan selkeästi sanoo, että niin kauan kuin Venäjä ei suostu avaamaan voimavarojaan Länsi-Euroopan monopolikapitalistien markkinoille, ei rauhasta keskustella.

 Saulin vertaus talvisotaan ansaitsee huomion

 Suomi todella liittoutui Saksan kanssa jo ennen talvisotaa. Siitä kirjoitimme mm. Kansan äänessä nro. 5/2011 sivulla 10. Saulin tavalla rinnastaa talvisota ja Ukrainassa käytävä Naton eskalaatiosota ei ole mitään merkitystä todellisessa elämässä. Ennen toista maailmansotaa käytiin kolme taistelua, jotka kaikki saavuttivat tavoitteensa ja, joilla valmistauduttiin Hitlerin Saksan ja sen liittolaisten hyökkäykseen. Ne olivat Halhin-Golin taistelut Mongoliassa, Suomen talvisota sekä liittoutuneiden operaatiot Exporter ja Countenance Lähi-idässä ja Persiassa.

Jälkimmäistä meillä tunnetaan hyvin huonosti. Sillä kuitenkin estettiin hitleriläisten tunkeutuminen Lähi-idän kautta Bakun öljykentille ja turvattiin reitti sotatarvikkeiden kuljetukselle Puna-armeijalle Persian kautta. Tähän taisteluunvarusti Neuvostoliitto mm. 1000 panssarivaunua.

Sauli rehvastelee slouganilla, että ”yhdessä toimiva kansa on valtava voima”. Saulin tulisi myös muistaa, että hetikään aina ”yhdessä toimiva kansa” ei ole ollut oikeassa. Ennen Barbarosaa yhtenäisyys Suomessa ja Saksassa saatiin aikaan valheellisen ja yksipuolisen fasistisen propagandan avulla ja ”yhdessä toimiva kansa” sai myöhemmin todeta olleensa väärässä. Valheellisella ja yksipuolisella propagandalla myös Suomi (mediapooli) ja Ukraina on tänään käännytetty Venäjävihan ja Nato-jäsenyyden kannalle. Odotetaan mitä tapahtuu, kun huomaavat olleensa väärässä ja tulleensa petetyiksi.

Niinistön puhe vahvistaa lännen petoksen

Suomen ja Venäjän suhteet ajettiin lyhyessä ajassa pohjalukemiin. Useaan kertaan jo ennen Naton eskalaatiosodan alkua kirjoitimme Kansan äänessä, että maidemme välisiä suhteita ei voida normalisoida Suomen nykyisen poliittisen johdon vallitessa. Ulos lausuttuja Venäjän vastaisia puheita olisi niiden esittäjien mahdoton peruuttaa. Lisäksi on lähes varmaa se, että Suomen poliittisen johdon uskallus ei riittäisi esimerkiksi isäntämaasopimuksen tekoon eduskunnan ulkopuolella tai Natojäsenyyden hakemiseen pelkän mielipidegallupin pohjalta, ellei jossain olisi päätetty sellaisesta Venäjän vastaisesta politiikasta, joka panee Venäjän polvilleen. Tätä vahvistaa se, että Saksan edellinen liittokansleri Angela Merkel ja Ranskan entinen presidentti Francois Hollande myönsivät, että Minsk-sopimukset tehtiin vain siksi, että voitettiin aikaa Ukrainan sotilaalliselle varustautumiselle. Nämä poliitikot myönsivät Venäjää vastaan tehdyn petoksen.

Saulin ja Marinin ym. olisi syytä nähdä, että tässä on kyse Venäjän olemassaolosta. Suomi on jälleen liittoutunut Venäjän kaatamiseksi, eikä Venäjä aio tässäkään tilanteessa hävitä. (KÄ/toim./HM)