Porvarillisen Nato-demokratian näytösvaalit

Eduskunta hyväksyi Nato-jäsenyyden 1.3.2023 klo 14.00 äänin 184-7 samaan aikaan, kun rauhantyölle uskollinen joukko Eduskuntatalon rappusilla ilmaisi kielteisen kannan kansanvastaiseen päätökseen.

Tämän arvion käydyistä eduskuntavaaleista kirjoitti Pertti Hämäläinen 4.4. 2023

Eduskuntavaalien 2023 pika-analyysi

Isänmaallis-militaristisen maanpuolustushengen saattelemana ja Mediapoolin tiukassa mielipideohjauksessa järjestetyt eduskuntavaalit päättyivät Nato-puolueiden murskavoittoon. Euroatlanttista sotapolitiikkaa tukevat miehittivät muutamaa yksittäistä paikkaa lukuun ottamatta koko eduskunnan. Edellisen eduskunnan Nato-kriitikoista uudessa eduskunnassa istuvat ainoastaan vasemmistoliiton Veronika Honkasalo, Anna Kontula ja Merja Kyllönen, joista jälkimmäinen tosin oli pois 1.3. varsinaisesta ratkaisevasta Nato-äänestyksestä. Natoa vastustavat pienpuolueet, mukaan lukien skp oli Mediapoolin toimesta jo etukäteen ulkoistettu kaikesta julkisuudesta, ja samalla kaikenlainen vaaleihin liittyvä ulko- ja turvallisuuspoliittinen keskustelu mitätöity pääministeri Sanna Marinin sotahuudon ”Ukrainan on pakko voittaa” saattelemana. Muutenkin vaalit menivät täysin eurokapitalistien piirustusten mukaisesti, kun kykypuolue kokoomuksen ja apupuolue perussuomalaisten muhkeat vaalivoitot takaavat sekä asevarustelumenojen jatkuvan kasvun, että rikkaiden verotuksen ja hyvinvointivaltion jatkuvan laskun. Saamme siis alkaneen eduskuntakauden aikana taas lukea Helsingin Sanomista, että suomalaiset ovat maailman onnellisin kansa.

Suomalaisen vasemmiston kurjuus

Eduskuntavaalien jälkipelissä on vasemmistoliiton lähes katastrofaalisen heikkoa vaalitulosta yritetty laittaa demareiden piikkiin. On väitetty, että ihmiset Sanna Marinin yllyttäminä äänestivät ”taktisesti” demareita, siis väärin. Valitettavasti he taisivat äänestää aivan oikein. Jos vasemmistossa kannatetaan täysin rinnoin militarismia, EU:ta ja Natoa, on isossa kuvassa täysin sama, mitä puoluetta tavallinen palkansaaja tai eläkeläinen äänestää. Yhä useammat näyttävät tosin ajattelevan, että on parempi, kun ei äänestä mitään. Vihervasemmistolainen identiteettipolitiikka on yhtenäistetty euroatlanttisten globaalien linjausten mukaiseksi eli esimerkiksi Yhdysvaltain demokraattipuolueen tai Saksan vihreiden kaltaiseksi, kollektiivisen lännen ”arvoyhteisöä” hiveleväksi ”me muutamme Natoa sisältäpäin” tyyppiseksi arvopuheeksi. Vasemmistoliiton uudessa eduskuntaryhmässä vaihdettiinkin teemaan sopivasti Varsinais-Suomen vaalipiirin ajoittain varsin jämäkkää EU- ja Nato-kritiikkiä viime vaalikaudella esittänyt Johannes Yrttiaho sateenkaaripalloilija Timo Furuholmiin. Helsingin ”ääniharavana” oli puolestaan amerikkalaisen feministiteoreetikko Judith Butlerin poststrukturalistisen feminismin vaikeaselkoisesta teoriasta ajatteluunsa aineksia ammentava Minja Koskela. Näillä eväillä tehdään idealismin ohuessa ilmanalassa viihtyvää, subjektiviteettiin rajoittuvaa identiteettipolitiikkaa, mutta kadotetaan tyystin porvarillisen parlamentarismin ylittävät demokraattisen rintaman näköalat, sosialismin näköaloista puhumattakaan.

Vihreiden alamäki vieläkin jyrkempi

Joitakin vuosia sitten joissakin gallupeissa vihreät hätyyttelivät jopa 20 %:n kannatuslukuja. Eduskuntavaaleissa tultiin kuitenkin jyrkkää liukumäkeä alas, sillä vihreät menettivät peräti 7 paikkaa, kun vasemmistoliitto menetti ”vain” 5 paikkaa. Olen aiemmin tässä lehdessä luokitellut vihreät keskustaoikeistolaiseksi liberaalipuolueeksi talouspoliittisesta näkökulmasta katsottuna. Vihreistä toki löytyy myös joitakin demareita, joten ihan puhdas keskustaoikeistolainen puolue vihreät ei ole. Näin ollen vihreidenkin piirissä esitetyt selitykset ”taktisesta” äänestämisestä tai demareiden houkutuksiin sortumisesta ovat aivan turhia. Sitä paitsi tavanomaisen helsinkiläisvihreän näkökulmasta on aivan sama äänestääkö kokoomusta, RKP:tta vai vihreitä. Politiikan lopputuloksena. kun saa suurin piirtein sitä samaa, vahvalla identiteettipolitiikalla ryyditettyä ”kansainvälisyyttä” eli EU- ja Nato-mielisyyttä. Tätä suuntausta vihreissä lisännee jatkossa puheenjohtajana pahasti epäonnistuneen Maria Ohisalon seuraajaksi kaavailtu oikeistovihreä Atte Harjanne.  Toki demarit vaikuttivat vihreidenkin vaalitulokseen, tosin varsin kierolla tavalla, sillä vihreiden puoluesihteeri, mikkeliläinen Veli Liikanen päätti viettää kevätauringon lämmittämän vaalikampanjan aikana vuosilomaansa. Mitä sitä turhaa vaalikentillä rehkimään. Puoluesihteerin paikalta mitä todennäköisimmin hyvin pian lähtöpassit saava Veli Liikanen on Teiniliiton entisen puheenjohtajan Erkki Liikasen (sdp) veljenpoika.

Naton sotapolitiikkaa vastustavien ääni kuuluu jatkossakin

Samanaikaisesti tätä eduskuntavaaliarviota kirjoitettaessa 4.4.2023 Suomi liittyy Naton jäseneksi vihreän ulkoministeri Pekka Haaviston luovuttaessa Brysselissä Naton liittymissopimus-asiakirjan Yhdysvaltain ulkoministeri Antony Blinkenille. Kaikilta mahdollisilta kanavilta tulee suora juhlalähetys, sotaliput liehuvat ja valtamedia julistaa, että ”Suomi pääsee iltapäivällä Naton turvaan. Nato saa Suomesta vahvan soturin”. Minun mielestäni kaikkien edes jollakin tavoin itseään vasemmistolaisena pitävien olisi hyvä kysellä itseltään ja tovereiltaan seuraavanlaisia kysymyksiä. Miksi suomalainen työväenliike ja työväenpuolueet ovat hylänneet puolueettomuus- ja rauhanpolitiikan? Miksi kapitalisminvastaisen taistelun perustavoitteesta, demokraattisen työväenvalvonnan eli riiston lakkauttamisen tavoitteesta on kokonaan luovuttu? Minkä takia globaalin kapitalismin keskeisten rakenteiden, kuten EU:n, WEF:n, Bilderbergin tai nykykapitalismin ytimen muodostavien rikollisyhtiöiden, kuten BlackRockin, Vanguardin tai Goldman Sachsin kritiikkiä ei enää harjoiteta ja tämä kritiikki on viime vuosina suorastaan leimattu salaliittoteoriaksi? Nämä ovat kysymyksiä, joihin on pakko vastata jollakin tavalla, jos haluaa rehellisesti analysoida miksi vasemmisto ei tänä päivänä saa kansalaisilta vastakaikua. Helppoja selityksiä ei ole, mutta on selvää, että kapeaakin kapeammalle, identiteettipoliittisesti orientoituneelle, ideologisesti epävakaalle kohderyhmälle suunnattu agenda ei voi saavuttaa laajaa työväen – ja keskiluokkien kannatusta. Porvarillisen demokratian näytösvaalien tuloksista huolimatta ja juuri niiden vuoksi on äärimmäisen tärkeää, että Kansan ääni tuo jatkossakin selkeästi esiin Yhdysvaltain johtaman kollektiivisen lännen imperialismia ja Naton sotapolitiikkaa vastustavien äänen. Me olemme maapallon enemmistön puolella.