Palkkaneuvottelut plörinäksi, ostovoimaa alennetaan ronskisti

Terveydenhoitoalan Super ja Tehy kävivät v. 2022 ankaraa taistelua palkkojenja jälkeenjääneisyyden korjaamiseksi ja järjestivät protesteja Eduskunnan edessä mm. 16.9.2022.

KÄ/toim./HM&KW, julkaistu 15.3.2023. Kirjoitus julkaistu myös Kansan ääni 1/2023

Syksyllä Riku Aalto jyrisi palkkaneuvotteluissa, että työnantajapuolen tarjouksella ei kyetä turvaamaan Teollisuusliiton jäsenten ostovoimaa. Samalla Aalto totesi, että palkansaajat ovat kuluneella vuosikymmenellä huolehtineet teollisuuden kilpailukyvystä. Nyt on työnantajien vuoro huolehtia duunarien ostovoimasta. Samalla hän sanoi, että maamme kilpailukyky on vahva ja yritysten kannattavuus hyvä ja että kilpailijamaissamme palkankorotukset huomioivat hintojen nousua. Toisin kuitenkin palkkaneuvotteluissa kävi. Viime ajoilta tuttua slougania lainataksemme myös Riku aallon olisi syytä katsoa peiliin.

Teknologiateollisuuden ja kemianteollisuuden palkkasopimus solmittiin 5.2.2023, kun Teollisuusliiton hallitus hyväksyi sopimusesityksen. Sen kustannusvaikutuksen sanotaan olevan noin 7 % kahdessa vuodessa. Tämä muodostuu siten, että palkkoja korotetaan kahdessa vuodessa seuraavasti: 1.3.2023 palkkoihin tulee 3,5 % korotus ja 19.1.2024 2 % korotus. Lisäksi tulee paikallisesti jaettava ns. työnantajakorotus 0,5 %. Lisäksi tulee Saksan mallin mukaisesti n. 1 % (400 €) suuruinen kertaerä. Vertailun vuoksi voidaan todeta, että Saksan teollisuudessa sovittiin sopimus, joka nostaa palkkoja kahdessa vuodessa yhteensä 8,5 %.

Tilastokeskuksen mukaan viime vuoden joulukuussa inflaatio oli 9,1 %. Kun palkankorotukset viime vuonna olivat vain noin 2 % luokkaa. Kuluvana vuonna inflaatio on edelleen 8 % tasolla. Tämä merkitsee selkeästi sitä, että palkkojen ostovoima on laskenut ja laskee edelleen.

Suomen palkkamalli ei meinannut toteutua.

AKT:n lakko näytti osoittavan, että ns. Suomen palkkamalli ei toimikaan odotetulla tavalla, koska satama- ja ahtausala tavoittelivat Saksan korotusten tasoisia palkankorotuksia. Linja-autoala ja monet muut alat tehostivat vaatimuksiaan lakoilla. AKT:n puheenjohtaja Ismo Kokko ilmoitti julkisuudessa, että AKT:n jäsenistö tavoittelee Saksan mallin mukaisia palkankorotuksia.

Nämä puheet osoittautuivat varsin nopeasti bluffiksi. AKT ja satamaoperaattorit sopivat 6,3 % korotuksista 25 kuukauden ajalle. Ahtaajien sopimus noudattelee lähes tarkalleen Teknologiateollisuuden sopimusta. Lohdutukseksi he saivat 1100 euron kertaerän. Duunareita höynäytettiin jälleen.

Lakkoase alennusmyyntiin?

AKT:n lakko kesti parisen viikkoa ja liitto hylkäsi kaksi sopimusesitystä. Aiemmin Kokko rehenteli, että Teknologiateollisuuden linja ei AKT:lle kelpaa. Kuin salaman iskusta AKT perääntyi tavoitteestaan ja mediassa Kokolle naurettiin. Ihme, että Kokko voi näyttää kenttäväelle partaansa, koska tällä toiminnalla Kokko asetti lakkoaseen alennustilaan.

Puututtiinko asiaan ylemmällä tasolla?

Julkisuudessa kiiteltiin sitä, että esimerkiksi ”Teollisuusliitolla oli vastuullinen palkkasopimus”. Samalla toivottiin, että muut liitot noudattaisivat Teollisuusliiton avaamaa linjaa. Näin myös tapahtui, sillä kaikkien sovittujen sopimusten osalta on pysytty hyvinkin tässä 6–7 % korotuksissa. AKT:n luopuminen tavoitteistaan ja nopea lakon päättäminen viittaa tähän suuntaan.

Samaten Teollisuusliiton hyvin alhaiset korotukset viittaavat tähän. On nähtävä, että ay-liike kuitenkin on ollut tukemassa Suomen EU- ja Nato-linjaa ja hallituksen militaristinen politiikka syö varoja. Onkin todennäköistä se, että demarijohto asetti suitsia ay-pomojen kaulaan helpottaakseen asemaansa hallituksessa. Palkansaajat asetetaan nyt Naton eskalaatiosodan ja hävittäjähankintojen maksumieheksi. Varmasti aika näyttää, mistä oli kysymys.

Suomen palkkamallista vielä

Nyt syntyi tilanne, jossa Teollisuusliiton sopimus jälleen muodostui pohjaksi muiden liittojen sopimuksille. Tällainen käytäntö johtaa siihen, että muut liitot menettävät oikeuden sopia työehdoistaan. Herää ajatus, onko nyt kysymys siitä, että demarien ollessa hallituksessa noudatetaan ns. kolmikantaista tulopoliittista (TUPO) kokonaisratkaisua. Vuonna 1969 Liinamaa 1- sopimus aloitti tämän kauden. Tuposopimuksessahan oli kyse siitä, että valtiovalta osallistui palkkaneuvotteluihin työnantajien rinnalla. Silloin ay-kenttä yhdistettiin. Kansandemokraattisjohtoinen SAK yhdistyi demarijohtoisen SAJ:n kanssa. Yhdistäminen oli välttämätöntä, että saatiin aikaan Liinamaa 1-sopimus. Silloin tuli mukaan ay-jäsenmaksujen työnantajaperintä eli työnantaja peri palkasta liitolle tulevat jäsen maksut. Tämä malli on vahvistanut liittojen johdon asemaa. Parina viime vuonna, kun työnantajat ovat vaatineet sopimusten yleissitovuuden purkua, he ovat myös uhanneet liittoja sillä, että lopettavat ay-jäsenmaksujen perinnän. Myös tämän talven aikana on kuultu työnantajien piiristä samanlaisia uhkailuja.

Työntekijöiden lakko-oikeuteen puututtiin

Työehtosopimusneuvottelujen aikana työministeri Tuula Haatainen (SD) siirsi valtakunnansovittelijan Anu Sajavaaran esityksestä 6.2.2023 alkavaksi suunnitellun kaupan alan lakon alkamaan vasta 20 helmikuuta. Tällaiseen ei ollut mitään syytä, koska PAM antoi ilmoituksen suunnitellusta kolmen päivän lakosta 14 päivää ennen lakon alkua. Työntekijäjärjestöjen puolella asia on katsottu selkeästi lakko-oikeuden rajoittamiseksi. Valtakunnansovittelijan toimesta asiaa perusteltiin sillä, että lakko kohdistui kriittisiin palveluihin ja vahingoittaa yhteistä etua. Tämä ei tunnu uskottavalta, koska asia olisi voitu ennakoida etukäteen.