Zelenskyin vierailu Suomessa sopii kuin nenä päähän siihen, mitä on tulossa

Jonathan Widell 5.5.2023

Eipä kerinnyt juuri muste kuivua Kansan äänen vapunpäiväisessä jutussa, jonka otsikko oli
jotenkin sinne päin, että Suomen uusi kilpailuvaltti on olla aina lahjakkaasti historian väärällä
puolella, kun jo taas tuli uutta evidenssia, että juuri näin se on. Tämän huomaa parhaiten sillä
tavalla, että kukin kysyy itseltään sen saman kysymyksen, joka torstaina esitettiin Suomen
jokaisella valtamedian kanavalla: miksi Zelenskyi valitsi suureksi valtiovierailukohteeksi nyt
juuri Suomen?

Kaikki on selvempää, kuin valtamedia esittää

Tuo kyseinen Kansan äänen juttu luo oivasti valoa tähän pimeyteen. Siinähän kerroimme,
että kun Suomen asioita nyt ulkopuolelta alkaa katsella, niin alkaa myös näyttää pahasti siltä,
että Suomesta käsin valmistellaan jonkinlaista hyökkäystä Venäjälle. Tietysti se Naton
puolustusliittoluonteen eli -fasadin vuoksi tullaan esittämään siis puolustuksena, mutta
jokainenhan vähänkään mistään mitään ymmärtävä tajuaa, että tuo vääntö on pelkkää
semantiikkaa.
Käytännön tupenrapinoidenhan kannalta sillä ei ole tuon taivaallista merkitystä. Kannattaa
vain panna tässä vaiheessa merkille se, että vaikka ns. lännen arvoyhteisö jotakin sanoo, ei
se välttämättä ole se kaikein tarkin tulkinta – noin niin kuin ihan kiltisti sanottuna, niin ettei
tarvitse sanoa suoraan, että lännen arvoyhteisö se vasta valehteleekin.

Yhteispohjoismaisen mediatohinan kukkasia

Otetaan muuten vielä esille toisiakin Suomen valtamedian uutisia torstaipäivältä. Yksi asiaa
hipova uutinen oli se, että Venäjä väitti Ukrainan hyökänneen lennokilla Kremliin –
tarkoituksena salamurhata Putin. Siihen sitten Ulkopoliittisen instituutin tutkia Matti Pesu
ehdotti, että tämä on varmaan Venäjän lavastama juttu – siis Venäjä mahdollisesti hyökkäsi
itsensä kimppuun.
Pesu tuhahtaa vielä siinä kohdassa, jossa tuo lennokki olisi hyökännyt Putinin kimppuun.
Muistetaan kuitenkin aika lailla vastaava tapaus Kosovon pommitusten ajalta. Silloin Nato
ampui Milosevicin makuuhuoneeseen ohjuksen – tietäen hyvin, ettei hän siellä nukkunut.
Kuten kanadalainen Lloyd Axworthy selitti jälkeenpäin, tällä saadaan tuhottua Milosevicin henkinen
tasapaino.
Näitä asioita pohdittiin torstaina kovastikin, kun puheeksi täytyi ottaa tuo Nord Streamin
syyskuinen jysäys. Siitä kenkä puristaa.
Niin, muuten, missä vaiheessa on tuon jysäyksen tutkinta menossa nyt? Niin ei paljon
missään, joten siitä puhe, mistä puute. Täytyy vain sanoa, että yritys on ainakin
yhteispohjoismaisen mediatohinan parissa kova, kun tämän viikon keskiviikkona sai sitten
päätöksensä yhteispohjoismaisin voimin tuotettu dokumenttisarja Varjojen sota, joka kaiketi
esitetään kaikissa pohjoismaissa keskiviikkoisin samaan aikaan. Näin ainakin Ruotsissa ja
siis Suomessa.
Tämä Varjojen sota lähti liikkeelle siitä, että hiukan Venäjän erityoperaation alkamisen jälkeen
nimenomaan Ruotsin ja kai muidenkin skandinaavien valtamediat päättivät – kaiketi ennakoivasti – vastata odotettavissa olevaan Venäjän disinformaatiokampanjaan tekemällä dokumenttisarjan Venäjän tiedustelusta Pohjoismaissa.
Näin sai siis alkunsa tämä yhteispohjoismainen propagandaprojekti, jonka kuluessa myös tuo
Nord Streamin pamaus on saatu – niin sanoaksemme lavastettua – Venäjän tekemäksi.
Mitään näyttöä tämän puolesta ei ole – sen myöntävät kaikki – mutta ainakin syyttävä sormi
on saatu osoittamaan Venäjän suuntaan – minkä senkin myöntävät kaikki. Kuten siis tarkoitus
alun perin olikin.
On siinä ollut siis venäläislaivaa pörräämässä aina niihin aikoihin, kun jotakin kamalaa on
tapahtunut. Oikeastaan mitään kamalaa ei ole kuitenkaan tapahtunut – muuten kuin tuon
Nord Streamin pamauksen suhteen. Mutta ohjelmasarja lähtikin siitä, että jos jotakin kamalaa
jossakin olisi tapahtunut, se olisi ollut Venäjän syytä, koska venäläisiä laivoja oli tapahtumapaikalla pörräämässä.
Mitään pahaa ei siis tapahtunut ainakaan lännen kaapeleille tuolla merten syvyyksissä. Mutta
pointti siis dokumenttisarjan tekijöillä olikin se, että jos olisi tapahtunut, se olisi ollut helposti
osoitettavissa Venäjän viaksi. Tästä päästiinkin siihen olettamukseen – jollei peräti
joltiseenkin varmuuteen – siitä, että jos Venäjä olisi tuolloin voitu osoittaa syylliseksi lännen
infrastuktuurin tuhoamiseen, mikään looginen loikkaus ei olisi ollut osoittaa Venäjää
syylliseksi myös silloin, kun se näytti tuhoavan omaa infrastruktuuriaan – kuten nyt tuon Nord
Streamin.

Lännellä on motiivi Nord Streamin pamautteluun

Tätä miettiessä moni on alkanut raapia päätään. Suomen yleisradiokanavilta satuttiin sitten
torstaina esittämään selitykseksi sitä, että…Niin, jonkin selitys siihen esitettiin, mutta se aina
tahtoo unohtua yön yli. Ehkä se oli vain se, että Venäjän on paha jo luonnoltaan, joten sen
olemassaolo on uhattuna, jos se ei tee jotakin kolttosta jollekin – ja paremman puutteessa
sitten vaikkapa itselleen.
Voipa tämän keikauttaa toisinkin päin spekuloimalla, että kun tuo Ahvenanmaan demilitarisoinnin purkaminen on ollut kovasti esillä Suomen asiantuntijoiden keskuudessa, voi se motiivi olla ns. lännen arvoyhteisölläkin. Ahvenanmaan demilitarisointi periytyy jo 1800-luvulta, joten ei ihme, että jossakin Suomen mediassa sanottiin, että se ei ole tätä päivää.
Sillä siis selitetään se, että vaikka tuolla demilitarisoinnilla ei ole mitään tekemistä varsinaisesti Venäjän kanssa – siinä vaiheessahan Suomi oli Venäjän oikeastaan osa, niin se on niin vanha järjestely, että siitä pitää päästä eroon. Ja miksipä siitä olisi päästävä eroon, jos ei sen takia, että joku pamautti Nord Streamin? On sitä motiivia siis lännen arvoyhteisölläkin.
Ja siihen vielä Gotlannin turvattomuus lisäksi. Sehän on ollut kestohuoli Ruotsin mediassa. Sekin saadaan pysymään päivän puheenaiheena, kun osoitetaan, että Gotlannin turvattomuus ei ole hyvä juttu tässä nykytilanteessa, jossa Nord Stream pamahti. Motiivinsa siis lännen arvoyhteisöllä on, semminkin kun jo syyskuussa oli selvää, että varsinkaan Ruotsin Nato-jäsenyys ei olisi ihan läpihuutojuttu.

Hyökkäystä Venäjälle valmistellaan Suomen kautta?

Ja tuosta yhteispohjoismaisesta dokumenttisarjasta pääsemmekin sitten oivasti tämän viikon
tapahtumiin. Mikä siis siinäkin on, että tämä yhteispohjoismainen yksituumaisuus oli kovasti
esillä Zelenskyin vieraillessa Helsingissä. Helsingissähän olivat koolla myös kaikkien Pohjoismaiden pääministerit. Niin että mikähän siinäkin siis on?
Ja kun nyt Kansan äänessä olemme jo ehtineet antaa vastauksen kaikkia asiantuntijoita askarruttaviin kysymyksiin, sanottakoon se siis tässä vielä varsin selvästi. Tässä haudotaan nyt jotakin kataluutta Venäjää kohtaan, joka saadaan sitten näyttämään Venäjän hyökkäykseltä, johon tämän Naton – puolustusliiton – on vastattava. Ja tietysti tämä tulee tapahtumaan Suomesta käsin.
Tämä tietysti kuulostaa utopistiselta. Mutta niin kuulostaa myös koko asetelma, aina sitä myöten, että Nato-jäsenyys muka lisää Suomen turvallisuutta. Tätä ei uskoisi, jos Venäjän ja Suomen sananvaihtoa tarkkailee. Vaikka näitä sanasotia kuittaillaan Suomen valtamediassa lähinnä hullukurisimmiksi kotivideoiksi, voi toiselta puolen esittää senkin kysymyksen, mitä esimerkiksi Venäjän on sanottava, jotta Suomi ottaisi tosissaan Venäjän sanomiset ihan itse asiasisällön kautta?
Ei tästä hyvää ainakaan seuraa, jos kohta tuo ajatus siitä, mikä on hyvää, alkaa käydä yhä hankalammaksi määritellä, kun Halla-Ahon Jussi nyt kehottaa tappamaan venäläisiä ja kehottaa poliisia pitämään silmällä Vasemmistoliittoa. Halla-Aho se näyttää nauttivan tästä mayhemistä. Joten mayhem on oikeastaan ihan hyvä asia.

Kansalla ei ole enää mitään sanomista mihinkään

Toivottavasti kansan syvät rivit ovat vain yhtä mieltä siitä, että mikä on hyvää Halla-Ahon kannalta, on hyvää myös koko Suomen kannalta. Kansaahan ei ole enää kuunneltu. Ei nimittäin sillä hyvä, että kansanäänestys Nato-jäsenyydestä kuitattiin valtamedian gallupilla.
Nyt kun gallupitkaan eivät mene siihen suuntaan, kuin eliitti haluaa, niitä ei enää noteerata. Suomea Natoon ilman Ruotsia ei ollut gallupin mukaan haluamassa kuin vähän alle puolet. Tämä ei käynyt eliitin kuvioon, joten tätä ei noteerata. Ja ydinaseiden suhteen gallup oli vielä nuivempi. Sitä gallupia ei noteerata senkään vertaan, kun kansakunnan isät ja äidit hoitavat tämän homman.
Mutta ei näitä asioita gallupeilla hoideta. Se, että Ukrainan paljon puhuttu vastahyökkäys alkaa näivettyä kokoon, ennen kuin se on edes alkanut, vie aatoksemme juuri siihen, mitä tässä sanottiin. Vastahyökkäys on kyllä tulossa. On siitä niin paljon ja pitkään puhuttu. Mutta jo se ei Ukrainan kautta onnistu, niin onhan tässä nyt Puolan kosiskelureissun jälkeen tähtäimessä nyt pojat kansan urhokkaan – siis Suomi. Katsotaan, tuleeko se vastahyökkäys tapahtumaan Suomen kautta. Historiallista ennakkotapausta kyllä piisaa.

Euroviisut – lännen tuntojen tulkki

Se, mikä meininki Suomessa nyt vallitsee, on tiivistetty hyvin tämän vuoden Suomenedustuskappaleeseen Euroviisuissa. Tunnelma on nimittäin sama kuin Alexander Mercouriksen mukaan Kiovassa : eliitti elää kuin viimeistä päivää maalle annetulla tuella, sillä se ei voi olla varma siitä, koska tulee loppu. Ja kansa köyhtyy entisestään. Mercouris toteaa, että ilmiö on ollut sama kautta aikojen : sama lopunajan ilmapiiri lienee vallinnut aikoinaan myös Saigonissa. Ja nyt siis Suomessa. Koko mediatarjonta on vain muunnelmaa tuosta euroviisusta, että tsa- tsa-tsaa. Että arkihuolesi kaikki heitä. Ja niin päin pois.
Ja tämä on koko lännen meininki. Kuten Mercouris erittäin oivaltavasti huomautti vielä, se, että lännessä talous upotetaan rahaa painamalla, onkin alkuaan lähtöisin – hänen tulkintansa mukaan – siitä, että Yhdysvaltojen piti stimuloida talouttaan siihen kuntoon, että se pystyisi vastaamaan Kiinalle. Mutta kun lännen talous on aika paljon tyhjän päällä, mitäs sitä stimuloit? Joten käteen ei jäänyt kuin inflaatio, jos sitäkään. Mutta ei se mitään, kun hauskaa voi pitää monopolirahallakin.
Ja nyt kun kruunajaiset ovat tulossa, muistetaan yksi asia siitä Oscar-voittaneesta elokuvasta, jossa käsiteltiin kuninkaan puhetta. Asiantuntijat eivät näitä asioita ratkaise. Yksi skämmärikin on parempi kuin kokonainen akatemiallinen erityisasiantuntijoita. Sellainen sai nimittäin kuninkaan lukemaan elämänsä tärkeimmän puheen änkyttämättä.