Venäjän ja Pohjois-Korean välisen yhteistyön ilmiö itsenäisyyden, rauhan ja sosiaalisen kehityksen taistelussa
Pjongjangin uusi puoluekoulu kaupungin ulkopuolella. Kuten puolueella, myös puoluekoululla on 80 vuoden historia. Koulussa opiskelee kerrallaan 800 opiskelijaa. Koulutuksen pituus on 2-3 vuotta. Puoluekoulu on KDKT:n modernein oppilaitos.
Aleksandr Vorontsov, Moskova, Seminaariluento etäyhteydellä 2.11.2025; Kansan ääni 3.11.2025, 5/2025
Juche-aatteen Euroopan instituutti perustettiin 20.10.1985 Pariisissa. Tänä vuonna tuli kuluneeksi 40-vuotta instituutin perustamisesta. Sen kunniaksi pidettiin Helsingissä 2.11.2025 seminaari, joka toteutettiin sekä paikan päällä, että videoyhteydellä. Suomessa seminaariin osallistui 22 henkilöä ja videolla 15 henkilöä. Seminaarin puheenjohtajina toimivat instituutin pääjohtaja, professori Matteo Carbonelli Italiasta ja pääsihteeri Juha Kieksi Suomesta. Seminaarissa kuultiin yhteensä 15 puheenvuoroa. Alustuksissa käsiteltiin monipuolisesti juche-aatteen kehitystä sekä Korean demokraattisen kansantasavallan kokemuksia juche-aatteen soveltamisessa. Ohessa julkaisemme Venäjän edustajan Aleksandr Vorontsovin seminaarissa pitämän puheenvuoron. Vorontsov on Venäjän tiedeakatemian Mongolian- ja Korean osaston johtaja.
Tällä hetkellä kehittyy aktiivisesti uuden, oikeudenmukaisemman maailmanjärjestyksen muodostamisprosessi, jota kutsutaan myös moninapaiseksi maailmaksi. Tämä prosessi on objektiivinen ja globaali, mutta sen toteuttaminen tapahtuu jännittyneessä, usein kiivaassa taistelussa vanhan yksinapaisen maailman voimia vastaan, joka perustuu Yhdysvaltojen johtaman kollektiivisen lännen hegemoniaan.
Tämä antaa edistyksellisille kansakunnille mahdollisuuden edetä menestyksekkäästi kohti uuden maailmanjärjestyksen perustusten rakentamista lukuisista vaikeuksista ja haasteista huolimatta. Tietenkin tekijöitä on monia, mutta tärkein on luottamus suvereniteetin ja itsenäisyyden aatteisiin.
Pohjois-Koreassa näitä aatteita kutsuttiin ”jucheiksi”, ne kehitettiin yksityiskohtaisesti ja muotoiltiin yhtenäisen ja voimakkaan ideologian muodossa. Tästä ideologiasta on tullut laajalti tunnettu ja houkutteleva monissa nykymaailman maissa. Ja tämä on avain ja perusta, joka on mahdollistanut Pohjois-Korean rakentaa menestyksekkäästi voimakkaan itsenäisen valtion viimeisten 77 vuoden aikana.
Jos tarkastelemme viimeisten 35 vuoden historiaa, jolloin Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen alkoi väliaikainen yksinapaisen maailman kausi Yhdysvaltojen suojeluksessa, näemme seuraavaa. Saatuaan vapaasti toteuttaa yksipuolista kansainvälistä agendaansa, länsi on asettanut tavoitteeksi maailman jäljellä olevien itsenäisten kansallisvaltioiden poistamisen yhdeksi tärkeimmistä ja välttämättömistä tehtävistään ja alkanut välittömästi, sinnikkäästi ja energisesti toteuttaa sitä. Hallintojen vaihtamiseksi käynnistettiin hyvin kehittynyt teknologia ”värivallankumousten” toteuttamiseksi, myös entisissä Neuvostoliiton maissa (Georgia, Kirgisia, Ukraina jne.). Lähi-idässä toteutettiin laajamittainen operaatio ”Arabikevät”, joka johti hallituksen vaihdokseen monissa arabimaissa: Tunisiassa, Egyptissä, Jemenissä jne.
Tapauksissa, joissa kansalliset hallinnot osoittautuivat riittävän vahvoiksi ja vakaiksi, kykeneviksi torjumaan menestyksekkäästi sisäisiä uhkia, länsi ei epäröinyt turvautua raakaan sotilaalliseen voimaan niiden poistamiseksi. Seurasi sarja verisiä sotilaallisia interventioita: Jugoslavia, Irak, Afganistan, Libya, Syyria.
Kuten tiedätte, useimmat näistä kumouksellisista operaatioista ovat olleet länsimaiden kannalta menestyksekkäitä. Poikkeuksena olivat 20 vuotta kestäneen sotilaallisen intervention epäonnistumiset Afganistanissa sekä värivallankumoukset Uzbekistanissa vuonna 2005 ja Valko-Venäjällä vuonna 2020.
Samaan aikaan olemme hyvin tietoisia siitä, että Yhdysvaltojen aggressiivisten aikomusten pääasiallinen jatkuva kohde on ollut ja on edelleen Pohjois-Korea. Sen täysin itsenäinen sisä- ja ulkopolitiikka on koko historiansa ajan aiheuttanut suurta ärtymystä Washingtonissa. Pohjois-Korean eliminointisuunnitelmia kehitellään jatkuvasti ja konkreettisia yrityksiä sen tuhoamiseksi on tehty useita kertoja. Herää luonnollinen kysymys – miksi ja miten Pohjois-Koreasta tuli ”liian kova” lännen yhdistyneille voimille? Vastaus on ilmeinen – lyhyesti sanottuna nämä ovat Juchen ideoita, jotka perustuvat lannistumattomaan suuntaukseen säilyttää itsemääräämisoikeus ja itsenäisyys kaikessa.
Pohjois-Korean perustaja Kim Il Sung onnistui paitsi kehittämään tehokkaan ja kattavan teorian Juche-ideologiasta, myös viisaasti löytämään parhaat tavat toteuttaa sitä Pohjois-Korean alkuperäisessä käytännössä. Tämän seurauksena saavutettiin täysi itsenäisyys politiikassa, taloudessa ja puolustuksessa, ei sanoin, vaan teoin. Tämän voimakkaan resurssin ja perustan varaan nojaten sekä ideologian luovan kehittämisen kaikissa sen osissa mahdollistivat Pohjois-Korean merkittäville johtajille, Kim Il sungille, Kim Jong ilille ja Kim Jong unille, mahdollisuuden muuttaa tasavalta valloittamattomaksi linnoitukseksi, joka on aseistettu muun muassa voimakkaalla ydinasepotentiaalilla ja kykenee, kuten Covid-pandemian aikana, jopa kehittämään talouttaan menestyksekkäästi täydellisen eristyksen olosuhteissa. Ei ole yllättävää, että Pohjois-Korean esimerkki ja kokemus ovat yhä houkuttelevampia maailmassa. Samaan aikaan nämä saavutukset ovat nostaneet Pohjois-Korean kansainväliselle areenalle uuden moninapaisen maailman luomista edistävien johtajien joukkoon.
Kuten tiedätte, Vladimir Putinin tultua valtaan vuonna 1999 Venäjä palasi päättäväisesti täyteen itsenäisyyteen sisä- ja ulkopolitiikassa ja alkoi tinkimättä puolustaa kansallisia etujaan, jotka heijastavat globaalin enemmistön – ”globaalin etelän ja idän” maiden – pyrkimyksiä muodostaa uusi oikeudenmukainen maailmanjärjestys. Näiden etujen yhtyminen ja päättäväisyys edistää niitä olivat yksi tärkeimmistä syistä, jotka johtivat Venäjän ja Pohjois-Korean allekirjoittamaan kattavan strategisen kumppanuussopimuksen kesäkuussa 2024. Tämä asiakirja, kahdenvälisen asialistan lukuisten tavoitteiden varmistamisen ohella, on myös yksi moninapaisen maailmanjärjestyksen rakentamisen oikeudellisista osista. Venäjä edistää luottavaisesti uuden maailmanjärjestyksen teoriaa ja käytäntöä. Uuden oikeudenmukaisen maailman rakentamisessa muodostuu sopiva arkkitehtuuri edustavien kansainvälisten instituutioiden muodossa.
BRICS-mailla ja Shanghain kehitysjärjestöllä (SCO) on tärkeä asema niiden joukossa. Venäjän presidentti Vladimir Putin korosti BRICS-huippukokouksessa Brasiliassa vuonna 2025: ”Me kaikki näemme, että maailmassa tapahtuu dramaattisia muutoksia: niin kutsutun kultaisen miljardin etuja palvellut yksinapainen kansainvälisten suhteiden järjestelmä on katoamassa, ja sen tilalle on tulossa oikeudenmukaisempi moninapainen maailma”, hän sanoi.
Venäjän johtaja jatkoi: ”Globaalin talousrakenteen muutosprosessi jatkaa vauhtiaan. Kaikki viittaa siihen, että liberaalin globalisaation malli on vanhentumassa. Liiketoiminnan painopiste on siirtymässä kehittyville markkinoille, mikä laukaisee voimakkaan kasvuaallon, myös BRICS-maissa.” Analysoidessaan uuden kansainvälisten suhteiden järjestelmän tärkeitä piirteitä Vladimir Putin korosti osallistujien täyden tasa-arvon tärkeimpänä piirteenä. ”Venäjän johtajan mukaan moninapaisen maailman ääriviivat ovat jo muodostuneet, mutta tämä ei tarkoita, että uusia hegemoneja pitäisi syntyä: kaikilla mailla tulisi olla yhtäläiset oikeudet. Hän kehotti kansainvälistä yhteisöä ratkaisemaan kaupan epätasapainon neuvottelujen kautta ja totesi, että Venäjä työskentelee menestyksekkäästi tämän parissa kumppanimaiden kanssa.”
Näiden ajatusten kehittämistä jatkoi Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov: ”Moninapaisuus ei ole valinta, vaan objektiivinen todellisuus, joka korvaa vanhentuneen neoliberalistisen mallin, joka on rakennettu pohjimmiltaan uuskolonialistisille käytännöille. Perinteinen globalisaation paradigma, jossa niin kutsutut kehittyneet länsimaat ovat hallitsevassa roolissa, on jäämässä menneisyyteen”, Lavrov sanoi. Hänen mukaansa viime vuosina koronaviruspandemian, yksittäisten maiden asettamien laittomien yksipuolisten pakotteiden ja dollarin aseena käytön taustalla tämä on käynyt ilmeiseksi. Kasvava velkataakka lisää negatiivista puolta. Lavrovin toimittamien tietojen mukaan korkean velkatason omaavien valtioiden määrä on vuodesta 2011 lähtien kasvanut 22:sta 59:ään. Kehittyneet maatkaan eivät ole välttyneet tältä ongelmalta. Yhdysvaltojen valtionvelka on jo saavuttanut 37 biljoonaa dollaria ja kasvaa edelleen. ”Siksi ei ole yllättävää, että maailman enemmistö on kiinnostunut luomaan lännestä riippumattomia kehitysmekanismeja. Juuri globaalin etelän ja idän maista on tulossa globaalin talouskasvun tärkein liikkeellepaneva voima. Alueellisten järjestöjen, kuten Afrikan unionin, CELACin, ASEANin, SCO:n ja Eurasecin, rooli kasvaa”, Venäjän ministeri totesi. Hänen mukaansa globaalin talouden uusi arkkitehtuuri on muodostumassa, joka perustuu tasa-arvon, monenvälisyyden ja syrjimättömyyden periaatteisiin kaupan alalla.
Nykyään BRICS-maat ovat tämän muutoksen moottori. ”Assosiaatiomaiden osuus maailman bruttokansantuotteesta ostovoimapariteetilla on jo yli 40 prosenttia, ja yhdessä kumppanimaiden kanssa tämä luku nousee 45 prosenttiin eli 93 biljoonaan dollariin”, Lavrov sanoi ja lisäsi, että BRICS-maat edustavat yli 20 prosenttia maailmankaupasta. ”Venäjä on vakuuttunut siitä, että vuodesta 2018 lähtien moninapainen maailma on todellakin muovautunut entistä aktiivisemmin. Ja hän todella tuo demokratian kansainvälisiin suhteisiin vastakohtana diktatuurille ja hegemonialle, jota länsi haluaa säilyttää.
Vastustus moninapaisen maailman muodostumisprosessia kohtaan on kuitenkin valtava. Länsimaat yrittävät säilyttää vaikutusvaltansa kiristyksen, painostuksen ja pakotteiden avulla. Ne myös käyttävät väärin dollarin roolia. Yhdysvaltojen muille maille asettamat tullisodat eivät liity mitenkään lännen oikeutettujen etujen suojelemiseen globaalissa taloudessa ja politiikassa. Se on vain tapa tukahduttaa kilpailijoita.
Yhdysvallat ja sen liittolaiset näkevät yhtenä keinona säilyttää hegemoniansa koneistonsa dramaattisessa vahvistamisessa ja sotilasblokkien järjestelmän uudelleenmuotoilussa. Myös Naton laajentamisen kautta Itä-Aasiaan. Ensinnäkin amerikkalaiset eivät peittele sitä tosiasiaa, että he ovat kiinnostuneita levittämään valtaansa Aasian ja Tyynenmeren alueelle, jota he kutsuvat nimenomaan ”Indo-Tyynenmeren alueeksi”. Mutta todellisuudessa kaikki nämä ”Indo-Tyynenmeren strategiat” pyrkivät Kiinan hillitsemiseen, Venäjän eristämiseen, Kaakkois-Aasiassa ASEANin ympärille kehittyneiden avointen yleismaailmallisten yhteistyörakenteiden romahtamiseen ja Naton sotilasinfrastruktuurin siirtämiseen Kaukoitään: Etelä-Kiinan merelle, Taiwanin salmeen ja Korean niemimaalle. ”Kolmikoita” ja ”kolmikoita” luodaan. ”Troikka” (USA-Japani-Etelä-Korea) suorittaa jo yhä voimakkaampia sotaharjoituksia Korean niemimaan ympäristössä, Pohjois-Korean ympäristössä. Lisäksi näissä harjoituksissa, kun Yhdysvaltojen ja Etelä-Korean joukot työskentelevät yhdessä, siellä näkyy jo ydinaseiden elementtejä. Se on häiritsevää.
Lisäksi, ottaen huomioon, että tämä Australian ydinsukellusveneiden rakentamiseksi luotu AUKUS-troikka (USA-Iso-Britannia-Australia) on myös ydinteknologian siirtoa, on vakavia epäilyksiä siitä, ovatko nämä toimet ydinsulkusopimuksen mukaisia. On olemassa monia ongelmia, joita jo pohditaan. Näihin kuuluu se, että Nato soluttautuu aktiivisesti tänne (näyttää siltä, että he aikovat avata jonkinlaisen liiton erityisedustuston Japaniin).
Jotta voidaan menestyksekkäästi vastustaa lännen aggressiivista painetta ja edistää uuden oikeudenmukaisen ja rauhanomaisen maailmanjärjestyksen rakentamisohjelmaa, kaikkien osallistujien on nojattava selkeään maailmankatsomukseen, joka perustuu suvereniteetin, tasa-arvon ja itsenäisyyden periaatteisiin, jotka ovat syvästi kehittyneet Pohjois-Koreassa Juche-ideologiassa ja Venäjällä sivilisaatioiden käsitteessä, mukaan lukien Venäjän ja Euraasian turvallisuusjärjestelmä. Maidemme johto kiinnittää erityistä huomiota näihin kysymyksiin.
Moskovan ja Pjongjangin käsitteellisten näkemysten läheisyys suvereniteetin ja itsenäisyyden ihanteiden ehdottomasta prioriteetista teoriassa ja käytännössä takaa sen, että maistamme on tullut yksi harvoista täysin itsenäisistä valtioista, mikä antaa niille mahdollisuuden olla johtajien joukossa ohjaamassa maailman enemmistön liikettä kohti moninapaista maailmaa. Venäjän federaation ja Pohjois-Korean kahdenvälisten suhteiden kehityksen dynamiikka kesäkuussa 2024 allekirjoitetun kattavan strategisen kumppanuussopimuksen jälkeen johtaa analyytikot siihen johtopäätökseen, että Moskovan ja Pjongjangin välinen yhteistyö on nyt saavuttanut ennennäkemättömän korkean tason, jopa ylittäen Neuvostoliiton ajan vastaavat parametrit. Liittoutuneiden suhteiden toteutumisen huipentuma oli Pohjois-Korean sotilasyksiköiden osallistuminen Kurskin alueen vapauttamistaisteluihin vuosina 2024–2025.
Tämä ilmiö on myös ratkaisevan tärkeä kansainvälisesti, ja siitä on tulossa uusi tärkeä osa moninapaisen maailman luomista. Se osoittaa todella suvereenien valtioiden tehokkaan kyvyn tukea toisiaan kaikilla itsenäisyyden, rauhan ja sosiaalisen kehityksen taistelun aloilla. [Lisäaineistot hakusanalla: Ukrainan päiväkirjat]
