Valko-Venäjä näyttää vaihtoehdon

Mediassa on liikkunut tietoja siitä, että Minskin voitonpäivän juhlallisuuksissa oli erittäin tiukat turvatoimet. Tämä piti silmin nähden paikkansa. On muistettava, että naapurissa Ukrainassa käydään sisällissotaa. Ukrainan nykyinen hallitus suhtautuu toisen maailmansodan voittajiin hyvin kielteisesti. Siellä missä miljoona ihmistä liikkuu, on turvallisuudesta pidettävä huolta. Voitonpäivää minskiläiset juhlivat täysin sydämin. (Kuva: Heikki Männikkö)

Toimitti Heikki Männikkö, Kansan ääni: 3/2015, 15.6.2015, #Verkko 1.6.2022

Suuntasimme Minskiin Valko-Venäjälle matkamme aamulla 6.5.2015 Helsingin länsisatamasta. Osallistuimme Suomi-Valko-Venäjä-Seuran matkalle. Suunnitelmissa oli tutustuminen maahan ja osallistuminen Voitonpäivän viettoon. Tallinnassa odotti Taisto-bussi, jolla matka sujui alkuun keskeytyksettä. Tauko pidettiin Eestin ja Latvian vanhalla raja-asemalla taukopaikassa, jossa ruokailtiin ja tehtiin erilaisia ostoksia. Pienen yllätyksen tuotti iltapäiväruuhkaan ajoittunut Riian ohitus. Ajan kanssa selvittiin Väinäjoen silloista, kaikista rampeista ja ruuhkista. Vilna ohitettiin klo 20 aikaan. Rajalle tullessa pimeys alkoi jo laskeutua, mutta papereiden tarkastus sujui kuitenkin ripeästi. Edellä ajavilla pikkubusseilla lienee ollut ongelmia, koska heidän takanaan jonotimme passintarkastukseen lähes tunnin. Tavallista tarkempaan passintarkastukseen kuluikin sitten runsas tunti. Nyt kuvaan tuli Minskin äsken säätämä uusi laki moottoriteiden tietulleista. Käytäntö ei ollut vielä vakiintunut, kun jonotimme vielä yhden tunnin bussiin sijoitettavaa automaattista matkalukulaitetta. Perillä sateisessa Minskissä olimmekin sitten 2.30 aikaan ja majoituimme sopivasti ”40 vuotta voitosta” hotelliin.

Valko-Venäjän kansalliskirjasto

Torstaiaamuna heti aamiaisen jälkeen lähdimme kiertoajelulle. Moniin teki vaikutuksen kaupungin siisti julkisivu, sekä moderni rakennuskanta ja infrastruktuuri. Heti keskustan ulkopuolella rakennettiin paljon ja moni kysyikin, että mistä ”köyhällä maalla” riittää varoja näinkin laajaan rakennustoimintaan. Monessa mielessä kaupungin olemus ei vastannut ollenkaan sitä kielteistä kuvaa, joka suomalaisille on Valko-Venäjästä annettu.

Tutustuimme Valko-Venäjän kansalliskirjastoon. Se perustettiin jo vuonna 1922. Nykyinen kirjastorakennus rakennettiin vuosina 2002 2006. Kirjastorakennuksen arkkitehtuuri heijastelee hyvinkin Minskin uutta rakennuskulttuuria. Kirjaston kokoelmissa on 9 miljoonaa nidettä. Sen lisäksi, että kirjastossa on runsaasti lukusaleja, näyttelytiloja ym., sinne on sijoitettu myös kansainvälisiä poliittisia tapaamisia varten neuvottelu ja kongressikeskus.

Toisen maailmansodan museo

Kiertoajelun yhteydessä vierailimme uudessa toisen maailmansodan museossa. Hitleriläiset hyökkäsivät ValkoVenäjän kautta Moskovan suuntaan, hävittivät maan ja miehittivät sitä kolmen vuoden ajan. Maan 10 miljoonan väestöstä kuoli ja kaatui sodan seurauksena 4 miljoonaa. Saksalaisten lähtiessä Minskistä oli kaupunki täysin raunioina. Vitebskin kaupungin 180000 asukkaasta oli sodan jälkeen jäljellä 180. Tätä taustaa vasten ymmärtää, että sodan kokemukset eivät helposti unohdu kansan muistista. Museo sijaitsi Minskin keskustan tuntumassa hyvin selkeän arkkitehtonisen kokonaisuuden muodostamalla alueella. Siellä sijaitsi puistoja, toimintakeskuksia, muistomerkkejä, hotelleja ja asuintaloja ym. Samalla alueella järjestettiin myös Voitonpäivän paraati. Museon näyttelyosastoilla esiteltiin laajat kokoelmat sodasta kertovia asiakirjoja, valokuvia, esineistöä ja silloista aseistusta. Museota käytetään laajasti koulutukseen sekä seminaarien pitopaikkana. Näyttelytiloissa vieraili useita nuorisoryhmiä sekä perheitä.

Matka Smorgonin kaupunkiin

Perjantaina aamulla matkasimme Minskistä 117 km luoteessa sijaitsevaan Smorgonin kaupunkiin, joka sijaintinsa vuoksi historiansa kuluessa on kokenut koviakin aikoja. Kaupunki sijaitsee alueella, jossa Puola, Venäjä ja Liettua ovat kiistelleet alueista. Ensimmäisen maailmansodan aikana kaupungin läpi kulki rintamalinja. Toisen maailmansodan aikana taistelut kulkivat molempiin suuntiin kaupungin läpi. Smorgonissa on 36000 asukasta. Alueen maakuntamuseossa saimme tietää, että kaupungilla on ikää 512 vuotta ja siellä sijaitsi aikoinaan oma Kreml. Matkalla Smorgoniin viimeistään saatoimme varmistua siitä, että ValkoVenäjä on kyennyt säilyttämään maataloustuotantonsa hyvässä kunnossa. Vaikka maatalouden osuus maan elinkeinorakenteesta on vain 9 % (teollisuus 47 % ja palvelut 43%), maatilat olivat isoja ja hyvin hoidettuja.

Oginskin poloneesia kuuntelemassa

Kaupungin rajalla mukaamme tuli Smorgonin piirin aluekomitean varapuheenjohtaja. Hänen opastamana saavuimme kaupungin ulkopuolella sijaitsevaan Zalesien kartanoon, jossa 1800 luvun alkupuolella asui säveltäjä, aatelismies, diplomaatti ja poliitikko Mihail Kleofas Oginski (17651833). Oginski osallistui aikansa politiikkaan Venäjän, Liettuan ja Napoleonin ristiriitojen keskellä. Oginskin tunnemme parhaiten hänen sävellyksestään ”Oginskin poloneesi” (Jäähyväiset isänmaalle), joka soi kartanossa hiljaisena taustamusiikkina. Aatelisasemansa vuoksi hän ei kyennyt antautumaan täysipainoisesti säveltäjän työlle, vaan joutui osallistumaan aikansa riitaisaan politiikkaan. Merkittävimmän tuotantonsa musiikin alueella Oginski loi juuri Zalesien kartanossa. Vuodesta 1822 Oginski asui Italiassa.

Toimivaa maataloustuotantoa

Tutustuimme paikalliseen maitojalostelaitokseen, jonne raakamaito kerättiin tankkiautoilla ympäröiviltä maatiloilta. Maito jalostettiin erilaisiksi tuotteiksi (mm. ruokamaito, kefiiri, smetana), mutta päätuote oli rahka. Tuotannosta 80 % suuntautui vientiin Venäjälle. Pienten välipalojen kanssa saimme tutustua Smorgonin maitojalosteen tuotteisiin, jotka saatoimme todeta hyvin laadukkaiksi. Hyvästeltyämme isäntäväkemme jatkoimme matkaamme toisenlaiselle maatalousalan tuotantolaitokselle lypsykarjatilalle. Kuten maitojalostelaitoksella suojauduimme täälläkin suojavaatetuksella.

Tilalla oli 1700 lehmää. Navetat olivat pihattoja, joissa lehmät halutessaan pääsivät ulkotilaan. Lypsy oli automatisoitu. Kun ”vanhaan aikaan” tilalla yksi lypsäjä lypsi päivittäin 22 lehmää, niin tänään kone lypsää päivässä 740 lehmää. Sitä emme osanneet kysyä, että löytyikö kaikille työikäisille lypsäjille uusi työpaikka? Keskilypsy tilalla oli 18,9 kg/vrk. Suomessa vastaava luku tällä hetkellä on n. 22 kg. Mielenkiintoinen oli tilan omistajapohja. Valtio omistaa 50 % ja omistusosuuskunta 50 %. Useat omistusosuuskunnan jäsenet myös työskentelevät tilalla. Käytäntö osoittaa, että tällä omistuspohjalla maataloustuotanto toimii menestyksellisesti.

Kiova juhli suuren voiton 70-vuotispäivää

Voitonpäivän paraatiin valmistauduimme suurin odotuksin. Juhla alueelle lähdimme aikaisin aamulla ollaksemme ajoissa paikalla. Mutta kansaa olikin liikkeellä sadoin tuhansin jopa miljoonittain. Ahtauduimme voimalla täyteen metrojunaan, mutta metronvaihtoa emme suuren väenpaljouden vuoksi kyenneet tekemään. Katsoimme parhaaksi suorittaa loppumatkan jalkaisin. Väentungoksessa saatoimme vaivoin edetä paikalle, jossa kohtasimme ystävyysseuroja edustavan yhteyshenkilön. Selvisi kuitenkin, että tätä edemmäksi emme ennakkolupauksista huolimatta pääse ja niinpä seurailimme tapahtumia n. puolen kilometrin etäisyydeltä Jubilenni hotellin edustalta käsin. Liiankin hyvin korviimme kantautuivat toisen maailmansodan museon alueella ammutut kuusi tykinlaukausta. Erotimme marssivat joukko-osastot ja kuulimme komentajien ilmoitukset sekä joukkojen tervehdyshuudot. Näimme voimakkaan savun vanhojen ”museoitujen” T34 panssarien lähtiessä ensinnä liikkeelle. Niiden jälkeen seurasi yhä uudempaa ja järeämpää kalustoa miehistöineen. Lopuksi seurasi hävittäjien, raskaampien pommi ja kuljetuskoneiden, niiden saattajien sekä helikopterikaluston ylilennot. Sotilasparaatin jälkeen seurasi kansalaisjärjestöjen ”paraati”.

Päivän aikana ihmiset olivat pitkään liikkeellä ja baarit sekä ravintolat olivat täynnä. Illalla palatessamme hotellille seurasimme lähellä sijaitsevalla Voiton aukiolla Valko-Venäjä näyttää vaihtoehdon …. mieleen painuvaa veteraanien ja paikallisten ihmisten sekä turistien toimintaa.

Kannattaa tutustua Valko-Venäjään

Googlen kautta on vaikea selvittää eroja Valko-Venäjän ja sen naapureiden välillä. Ulkonaisesti esimerkiksi Minsk ja Smorgon tai Valko Venäjän maaseutu eivät juuri poikkea esimerkiksi vastaavista paikoista vaikkapa Suomessa ja Eestissä. Valko-Venäjä ei ole tehnyt muiden maiden tapaan teknisiä rahauudistuksia. Niinpä Euron kurssi on n. 16000 paikallista ruplaa. Keskipalkka lienee noin 400–450 euroa. Suomalaisittain se on vähän, mutta ei hintatasokaan ole sitten meidän luokkaamme. Leipä tai olutpullo maksoi n. 25 snt (0,25 euroa) ja kilon makkaraa osti eurolla. Vodkapullo rajakaupassa maksoi 12 euroa. Taksimatka oopperasta hotellille oli taksista riippuen 25 euroa ja oopperalippu (Sevillan parturit) 7,5 euroa. Suomessa Valko-Venäjää ei kunnolla tunneta ja kielteisellä propagandalla se halutaan leimata. Valko-Venäjään tuleekin tutustua paikan päällä. [Lisäaineistot hakusanalla: Valko-Venäjä puolustaa itsenäisyyttään]