Ulkoministerin arktinen hysteria

Naton joukot liikkuvat jossakin Suomen ja Norjan pohjoisella alueella. ”Harjoitus tulee olemaan näkyvä ja kuultavissa. Suosittelemme kärsivällisyyttä ja varovaisuutta kaikille tien päällä ja harjoitusjoukkojen kohdatessa.” Näin ohjeistettiin pohjoisen Suomen teillä liikkuvia viimevuotisen, Suomen kaikkien aikojen suurimman sotaharjoituksen varalta. Nordic Response 24 -sotaharjoitus oli ensimmäinen monikansallinen, Suomen ja Ruotsin Nato-yhteensopivuutta testaava harjoitus. (Kuva: Puolustusvoimat)

Unto Nikula, Rovaniemi, 11.12.2025; Kansan ääni, 6/2025, 19.12.2025

Ulkoministeri Elina Valtonen julkaisi marraskuun lopussa asiakirjan Suomen arktinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka. Ulkoministerin linjaus. Julkaisussa ministeri esittelee poikkeuksellisesti omia linjauksia, ja se täydentää aikaisempia valtioneuvoston nimissä julkaistuja asiakirjoja Suomen arktisen politiikan strategia (2021) ja Valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko (2024).

Ulkoministeri Elina Valtonen toteaa tuotoksensa esipuheessa Suomen pitkäaikaisen tavoitteen olleen rauhanomainen arktinen alue. ”Suomen tavoitteena on vakaa ja turvallinen arktinen alue. Turvallisuutta rakennettaessa avainroolissa ovat alkuperäiskansat ja alueen oma väestö.” Ministeri kirjoittaa kuitenkin heti perään, että ”Uudessa kansainvälisessä tilanteessa joudumme vastaamaan sekä taloudellisten, että sotilaallisten jännitteiden kasvuun.” Ja ministeri jatkaa ”Suomen ja Ruotsin jäsenyyksien myötä Natolla on aikaisempaa vahvempi rooli Pohjois-Euroopan vakauden tuottajana ja takaajana. Suomi vahvistaa osaltaan Naton pelotetta ja puolustusta arktisella alueella”.

Linjauksessaan ministeri painottaa, että Suomi tarvitsee tällä hetkellä erityistä tarkkaavaisuutta ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Ilmastonmuutoksen myötä avautuvat uudet merireitit ja alueen maaperästä hyödynnettävät niin sanotut kriittiset mineraalit houkuttelevat monia toimijoita monessa mielessä herkälle alueelle. Ulkoministerin tulkinnan mukaan jännitteet arktisella alueella alkoivat kasvaa viime vuosikymmenellä, kun ilmaston lämpenemisen myötä Yhdysvaltojen ja Kiinan kiinnostus suuntautui alueelle avautuvien uusien merireittien, öljy- ja kaasuvarantojen ja erilaisten kaivannaisten houkuttelemina.

Yhteistyökumppanit

Aiemmin Pohjoismaiden yhteistyösuhteet rakentuivat maiden keskinäisille sopimuksille, mitkä pitivät sisällään yhteistyön huoltovarmuus-, pelastus- ja ympäristökysymyksissä. Nykyään pohjoismainen yhteistyö nähdään laajempana. Se pitää sisällään turvallisuuspolitiikan kovan ytimen lisäksi ainakin logistiikkaan liittyviä toimintoja, kuten maantie- ja rautatieyhteyksien kehittämisen. Ja tällä tarkoitetaan julkilausutusti sotilaallisen liikkuvuuden parantamista. Tämän lisäksi ulkoministerin tuoreessa linjauksessa on kirjattuna ”Suomen ja Ruotsin liittyminen Natoon on mahdollistanut aiempaa huomattavasti pidemmälle menevän puolustusyhteistyön ilman poliittisia rajoitteita.”

Yhdysvallat ulkoministeri näkee tärkeänä yhteistyökumppanina ja mainitsee sen suunnan yhteistyön painopisteiksi kansallisen turvallisuuden lisäksi taloudellisen yhteistyön, energian, kriittiset mineraalit, avaruusinfra ja ohjuspuolustuksen. ”Ilmastonmuutokseen vastaaminen ja kestävä kehitys ovat jääneet taka-alalle.”, toteaa ministeri nykytilanteesta. Myös jäänmurtajakauppojen perimmäinen syy ja tarkoitus avautuu ministerin turvallisuuspoliittisissa linjauksissa ”Arktisten meriväylälinjauksien avulla Yhdysvallat vahvistaa asemaansa arktisilla vesillä.”

Valtioneuvoston asiakirjoissa lähdetään nykyään siitä, että Venäjän hyökkäys Ukrainaan muutti leikaten turvallisuuspoliittisen tilanteen myös arktisella alueella. Niinpä Suomen ulkoministeri toteaa tyydytyksellä kaikkien muiden arktisen alueen maiden, paitsi Venäjän, kuuluvan nykyään Natoon. Ja vielä ministeri ylistää tämän sotakoalition voittokulkua toteamalla Itämeren olevan nykyään lähes kokonaan Nato-maiden ympäröimä. Tässä yhteydessä meidän ulkoministerillämme riittää ylisanoja tämän sotaisan ajan ilmiöistä ”Nato-maat järjestävät aiempaa enemmän sotilaallisia harjoituksia Pohjois-Euroopassa ja Pohjoisella Jäämerellä. Suomen ja Ruotsin jäsenyys liittokunnassa kytkee Itämeren ja arktisen alueen tiiviimmin yhteen. Pohjois-Suomeen perustettavat Naton eteentyönnetyt maavoimajoukot (FLF) vahvistavat liittokunnan pelotetta ja puolustusta pohjoisessa ja laajemminkin arktisella alueella.”

Logiikka kadoksissa

On vaikea ymmärtää ulkoministeri Valtosen logiikkaa ja ajatustenjuoksua, kun hän samassa kappaleessa kirjoittaa ”Vaikeasti ennakoitavassa kansainvälisessä tilanteessa Suomi pyrkii toimimaan niin, etteivät ongelmat muualla heijastu arktiselle alueelle nykytilannetta enemmän, saati kärjisty siellä.” Mutta kuitenkin ministeri toteaa heti perään ”Vahva kansallinen puolustuskyky osana Naton yhteistä pelotetta ja puolustusta muodostaa Suomen turvallisuuden perustan. Suomelle on olennaista, että Natolla on riittävät valmiudet toimia myös arktisella alueella.”

Suomi siis, ainakin retoriikan tasolla, on toimivinaan rauhanomaisin metodein, mutta samalla korostetaan koko ajan mitä erilaisimpien sotilaallisten valmiuksien merkitystä. Eikös juuri Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyys ja sen myötä tiiviimpi eroatlanttinen kytkös ole niitä uusia elementtejä, mitkä ovat saaneet tilanteen kehittymään jännitteiseksi arktisella alueella?

Ulkoministerin mukaan on kuitenkin niin, että Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyydet ovat vahvistaneet pohjoisen Euroopan turvallisuutta, samalla kun ”…arktinen alue on erottamaton osa euroatlanttista turvallisuutta.” Lisäksi logiikka tuntuu oudolta, kun Suomen ulkopolitiikan ykköshenkilö kirjoittaa linjauksessaan ”Venäjän ja Kiinan tiivistyvä yhteistyö lisää arktisen alueen jännitteitä, ja vaikuttaa turvallisuustilanteeseen myös Suomessa.”

Yhtä lailla ristiriitaisena voi nähdä ulkoministerin esille ottamat julkilausumat, joiden mukaan Suomi on pitkään pyrkinyt vahvistamaan EU:n arktista politiikkaa, ja mainitsee ajatuksena olleen aina arktisen alueen säilyttäminen rauhanomaisen yhteistyön alueena ja pyrkinyt ilmaston muutoksen etenemisvauhdin hidastamisen sekä kestävän kehityksen tukemiseen arktisella alueella.

Onhan siinä hyviä pyrkimyksiä ollut, noin julistusten tasolla, mutta kuinka tässä on ajauduttu tämänkin hallitustason virallisen julkaisun viitoittamalle onnettomalle sotaseikkailujen tielle?