Ukrainan asia on NATO:n asia

Venäjän erikoisoperaatio Ukrainassa on jatkunut reilut kolme kuukautta. Venäjän perustelut eri­koisoperaatiolleen ovat selkeästi ilmaistut ja olleet julkisuudessa, myös Kansan äänessä esillä jo niin­ monta kertaa, että niitä ei tässä kannata enää yksityiskohtaisesti toistaa. Suomessa tähän tapahtumaan on liitetty ennennäkemätön propagandakampanja Venäjää vastaan ja Naton puolesta. Ukrai­nan ”puolesta” on järjestetty jos jonkinlaista keräystä, maan sinikeltaiset värit näkyvät katukuvassa ja mediassa siellä täällä ja maan koomikkopresidentti on puhunut videovälitteisesti eduskunnalle. Kovalla kiireellä Natolle on sanottu perustuslain vastaisesti ja kansalta kysymättä kyllä.

Lännen sotajoukot pysyväisharjoittelevat Suomessa ja itärajaa ”vahvistetaan”. Monien­ va­semmistolaisten ja jopa rauhanliikkeessä toimineidenkin niin sanottu ”natokanta” on kääntynyt tämän valtamedian propagandakampanjan toi­mesta. Kysymys ei kuitenkaan ole ensinkään Ukrainasta, vaan Suomen tätä pakkolännettämistä on ajettu jo yli kaksikymmentä vuotta koko EU-jäsenyytemme ajan. Miten tätä tilannetta tulisi kriittinen järki säilyttäen arvioida?

Taustalla epätoivoinen pyrkimys säilyttää Lännen maailmanherruus
Ukrainan tilannetta arvioitaessa täytyy ensimmäisenä ymmärtää, että vastakkain eivät ole Venäjä ja Ukraina, vaan Venäjä ja Yhdysvaltain johtama Länsi ja sen hyökkäysliitto Nato. Yhdysvaltain pyrkimyksenä on käydä kaikilla tasoilla kamppailua yksinapaisen, anglo-amerikkalaissio­nistisen finanssieliitin hallitseman maailmanjärjestelmän säilyttämisen puolesta. Tätä voi edelleen kutsua hyvällä syyllä Lännen imperialismiksi, joka pyrkii alistamaan kaikki maailman muut maat ja maanosat sen taloudelle, kielelle ja kulttuurille. Asettuessaan Yhdysvaltain ja Naton kannalle Mediapooli ja Suomen koko poliittinen eliitti presidentti Sauli Niinistöä myöten käyttää siitä nimitystä ” lännen vapaat demokratiat”, ”oikeusvaltiomekanismin kunnioittaminen” tai ”monenkeskinen maailmanjärjestelmä”.

Kyse ei kuitenkaan ole sen enempää demokratiasta kuin mistään monenkeskisyydestäkään, vaan viime kädessä Yhdysvaltain sotakoneistoon pohjaavasta epätoivoisesta pyrkimyksestä säilyttää Lännen maailmanherruus lujittamalla ja laajentamalla toisen maail­mansodan jälkeen Euroopassa jatkunutta Yhdysvaltain miehitystä. Taustalla tässä on Yhdysvaltain yhä enemmän niin taloudellisesti kuin sotilaallisesti lipsuva ote muusta maailmasta.

On kysyttävä, mitkä ovat päämäärät?
Perustellessamme jotain väitettä, meidän on kysyttävä, minkälaista käytännön päämäärää väite palvelee. Vaikka ei voida yksioikoisesti samaistaa totuuden ja käytännön käsitteitä, on tässä Ukrainan tilanteen arvioinnissakin syytä huomioida, että totuus ja hyödyllisyys riippuvat ensisijaisesti niistä päämääristä, jotka ihmiset (me) asetamme. Jos me haluamme asettaa, ehkä kaukaisenkin tulevaisuuden, päämääräksi ekologisesti tasapainoisen, maantieteelliset ja kulttuuriset erityispiirteet huomioivan sosialistisen talouskehityksen tien, joka mahdollistaa multipolaarisen maailmanjärjestelmän, emme voi valtavan painostuksen alaisenakaan asettua Lännen imperialismin puolelle.

Multipolaarinen, moninapainen maail­ma on perusedellytys ylipäätään vaihtoehtoisten tulevaisuuskäsi­tysten olemas­saololle. Lienee täysin päivänselvää, että päämäärämme on jyrkässä risti­riidassa maailmaa kuristusotteessa pitävien New Yorkin ja Lontoon finanssikapitalistien, Naton sotakoneiston ja amerikkalaiseen kerskakulutukseen perustuvan ja kaikkialle tunkeutuvan kulttuuri-imperialismin sekä englannin kielen ylivallan kanssa.

Venäjä ja Suomen tilanne
Edellisen perusteella tulee ymmärrettäväksi se, että Naton laajenemisen vastustaminen tarkoittaa sekä Suomen Nato-jäsenyyden jyrkkää vastustamista, myös vaatimusta Suomen puolueettomuuden, sekä taloudellisen- ja kulttuurisen itsenäisyyden palauttamiseksi. Tämä on lähes mahdottomalta tuntuva ajatus juuri nyt, kun eliittimme tuntuu yksissä tuumin alistavan Suomen koko kulttuurin henkisen rakennelman, marxilaisittain yhteiskunnan ylärakenteen, amerikkalaisen imperialismin nöyräksi palvelijaksi.

Tässäkin täytyy huomioida, että Ukrainan tapahtumat ovat vain tekosyy tämän maamme yleiskulttuurisella näyttämöllä jo pitkään tapahtuneen ideologisen sodankäynnin kiihdyttämiselle äärimmilleen. Kaikki Venäjään liittyvä on kielletty. Kauppa- ja kulttuurisuhteet, urheilusuhteet, ihmisten välinen luonnollinen kanssakäyminen, sekä ekologian ja luonnonsuojelun alueella aiemmin tapahtunut yhteistyö. Kaikki Venäjään ja venäläisyyteen liittyvä yritetään ihmisten mielissä myrkyttää. Tämän äärimmäisyyteen viedyn Venäjän vastaisen propagandan tavoitteena on saattaa maamme ulkoa ohjatun EU- ja Nato-mielisen eliitin aatteet kaikkien yhteiskunnan jäsenten aatemaailmaksi. Siinä he valitettavasti ovat onnistuneet varsin menestyksekkäästi, kun Vasemmisto äänestää Naton puolesta ja sinikeltaisesta on tullut ”rauhaa” puolustavien väri.

PK. Hämäläinen
Hämeenlinna