Ukraina ja Nato ensin – heikoimmat lyödään polvilleen
Petteri Orpon johtaman hallituksen alkutaivalta leimasi kiistely hallituspuolueiden kesken. Kiistoja aiheuttivat eräiden perussuomalaisten ministereiden vanhat somekirjoitukset, jotka ovat olleet selkeän rasistisia. Muiden hallituspuolueiden paheksunnassa on kuitenkin ollut voimakas tekopyhyyden löyhkä. Koko hallitus, ja itse asiassa koko eduskuntapuolueiden kirjo, harjoittaa yksimielisyyden vallitessa Venäjään ja myös venäläisiin kansanryhmänä, ihmisinä, kohdistuvaa syrjintää. Tästä on lukemattomia esimerkkejä viimeisen puolentoista vuoden ajalta.
Hallituksen rasismikohu on peittänyt – tai sillä on tietoisesti peitetty – jotain paljon olennaisempaa liittyen hallitukseen ja sen ohjelmaan. Orpon hallituksella on näet kaksi peruslähtökohtaa, joiden pohjalle se rakentaa ohjelmansa. Ensimmäinen lähtökohta on heikoimmassa asemassa olevien, työttömien, vanhusten, vammaisten, opiskelijoiden, sairaiden ja muiden vastaavien ryhmien kurittaminen ja alistaminen. Orpon hallitus on sitoutunut tähän periaatteeseen jopa vahvemmin kuin Juha Sipilän johtama hallitus omalla kaudellaan. Suunniteltujen leikkausten lista on pitkä ja karmaiseva. Pääministeripuolue kokoomuksessa vallitsevan käsityksen mukaan ihminen on kaikissa tapauksissa itse syyllinen heikkoon asemaansa, joten heikompiosaisten kurittaminen on puolueen mielestä täysin oikein.
Heikoimmassa asemassa oleviin kohdistuvat leikkaukset tulevat kasvattamaan köyhien määrää tuntuvasti lähivuosina. Hallitus on leikkauspolitiikkansa tuhoisista seurauksista täysin tietoinen, mutta se ei ole estänyt hallituksen ministereitä ylistämästä hallitusohjelmaa ”vastuulliseksi”. Hallitus pyrkii vahvistamaan rikkaiden ja etuoikeutettujen asemaa hinnalla millä hyvänsä, ja helpoiten se tietysti onnistuu ottamalla heikoimmilta ja puolustuskyvyttömimmiltä. Hallitus luottaa siihen, etteivät nämä ryhmät kykene nousemaan vastarintaan ja kapinaan.
Toinen hallituksen tärkeä lähtökohta on Venäjän vastaisen politiikan vahvistaminen kaikilla tasoilla. Jo edellinen hallitus pääministeri Sanna Marinin johdolla katkaisi kaikki suhteet Venäjään, liitti Suomen Natoon, tilasi Yhdysvalloista uudet tähtitieteellisen kalliit hävittäjät, korotti sotilasmenot ennätykselliselle tasolle jne. Orpon hallitus tuskin haluaa jäädä jälkeen Marinin hallituksen ”saavutuksista”. Näköpiirissä on ainakin Suomen alueen luovuttaminen Yhdysvaltojen käyttöön kahdenvälisellä puolustussopimuksella, jota mediapooli on jo ehtinyt ylistämään. Tämä tarkoittaa ulkomaisten joukkojen, tukikohtien ja todennäköisesti myös ydinaseiden sijoittamista Suomeen, Venäjän rajojen välittömään läheisyyteen.
Myös tähän mennessä asetettujen presidenttiehdokkaiden joukko on hyvin samanmielinen, mitä tulee presidentin tärkeimpään toimialueeseen eli ulkopolitiikkaan. Kaikki ehdokkaat kannattavat Nato-jäsenyyttä, Ukrainan aseistamista ja tukemista, tiivistä suhdetta Yhdysvaltoihin sekä Suomen alueen luovuttamista Yhdysvaltojen sotavoimien käyttöön ilman ennakkoehtoja.
Jokainen täysijärkinen ymmärtää, että Suomi ei voi jatkaa tällä tiellä kovin kauaa. Nykyinen politiikka, jota ulkopolitiikan osalta tukevat kaikki eduskuntapuolueet, vaarantaa maamme olemassaolon tuomalla reaalisen sodan uhan maaperällemme. Nyt on viimeinen hetki muuttaa politiikan suuntaa: Suhteet ja yhteistyö Venäjän kanssa on palautettava ennalleen ja niitä on vahvistettava edelleen. Maamme aluetta ei missään tapauksessa saa luovuttaa Venäjälle vihamielisten sotilasvoimien käyttöön. Kova uusliberalistinen talouspolitiikka on korvattava viime kädessä sosialistiselle kehitysuralle johtavalla demokraattisella yhteiskuntapolitiikalla.
Tommi Lievemaa
