Työttömyys- ja sosiaaliturvan leikkaaminen eivät toimi työllistämiskeinoina

Opiskelijat protestoivat 5.10.2023 elämisen kalleutta ja leikkauksia vastaan, muistutettiin leikkausten olevan ideologinen valinta,silloin, kun Orpon kopla uhkailee toimeentuloon ja perusturvaan kovia heikennyksiä.

Kirj. Pekka Tiainen, Valt. toht., kansantaloustiede 22.10.2023. Jukaistiin Kansan ääni 5/2023 30.10.2023

Täystyöllisyys, jossa jokaisella on oikeus ja mahdollisuus tehdä työtä ja työttömyys on vain lyhytaikaista, on perusteltu ja oikea tavoite. 100 000 työllisen lisäys ei täystyöllisyyteen riitä, mutta olisi kuitenkin tärkeä askel onnistuessaan. Hallitusohjelman ja budjetin keinoiksi on kuitenkin valittu työttömyysturvan ja muun sosiaaliturvan leikkaaminen valtion velan vähentämiseksi.

Mihin perustuvat arviot, että nämä toimenpiteet yhdessä toisivat useita kymmeniä tuhansia työpaikkoja? Tätä voi alkaa jäljittää hallituksen esityksestä eduskunnalle laeiksi työttömyysturvalain ja eräiden muiden lakien muuttamisesta (HE 73/2023).

Luvut lisätyöllisyydestä työttömyysturvalain muuttamisen perusteluissa

Kymmenientuhansien työpaikkojen synnyttämiseksi hallitus on ottanut siis keinokseen työttömyysturvan ja sosiaaliturvan leikkaamisen. Tällä pitäisi hallituksen esityksen mukaan synnyttää yhteensä 20400 uutta työpaikkaa. Tätä hallitus perustelee seuraavilla teeseillä:

–Työttömyysturvan työssäoloehdon pidentäminen puolella vuodella 12 kuukauteen tuo 5 700 työllistä lisää. –Työssäoloehdon euroistaminen 1500 työllistä lisää. Työttömyysturvan työssäoloehtoa ei laskettaisi enää kuukausissa vaan ansaitun euromäärän mukaan. Työkuukausia tulee olla sitä enemmän, mitä pienemmät ovat tulot saadakseen oikeuden ansiopäivärahaan.
–Lomakorvausten jaksotuksen palauttaminen 2 200 työllistä lisää. Lomakorvausta vastaavalta ajalta ei maksettaisi työttömyysturvaa.
–Omavastuupäivien palauttaminen viidestä seitsemään 1 000 työllistä lisää.
–Työttömyysturvan lapsikorotusten lakkauttaminen 10 000 työllistä lisää
–Työttömyysturvan suojaosista luopuminen vähäinen vaikutus. Poistettaisiin oikeus ansaita 300 euroa kuukaudessa ilman, että työttömyysturva leikkaantuu.

PAM:n ja rakennusväen protestissa Turun torilla 4.10.2023oli esillä vaatimusten- ja esitysten taulu, jonne osallistujat kirjoittivat hallituksen suuntaan kommentteja. ”Nykyhallitus on todellista väkivaltaa omien etujen tähden” sekä ”Erotaan Natosta ja lopetetaan militarismi, niin rahaa löytyy”. Ay-liikkeen ja eri etujärjestöjen hallituksen suunnittelemien leikkausten vastaiset protestit jatkuvat edelleen.

Kaikki esitykset alentavat työttömyysturvaa

Esityksiä yhdistää, että ne kaikki alentavat työttömyysturvaa. Näissä luvuissa ei ole mukana työttömyysturvan ja muun sosiaaliturvan leikkaamista tarkoittavia asioita, joista on tai on tulossa omia lakiesityksiä.
–Hallitus esittää eduskunnalle laeiksi eräiden kansaneläkeindeksiin ja elinkustannusindeksiin sidottujen etuuksien ja rahamäärien indeksitarkistuksista vuosina 2024–2027. Työttömyysturvaa, opintotukia ja eräitä muita etuuksia ei korotettaisi hintojen noustessa. Se alentaisi etujen reaaliarvoa 10,2 % lakiesityksessä esitetyn arvion perusteella. Työllisyysvaikutusta olisi 22 700 työllistä viitaten valtiovarainministeriöön.
–Opintotukien muuttamista lainapainotteisemmaksi.
–Asumistukien leikkaamista.
-Työttömyysturvan ansiopäivärahan alentamista 20 %:lla kolmen kuukauden jälkeen ja myöhemmin vielä 5 %:lla. -Aikuiskoulutustuen lakkauttamista.
–Vuorotteluvapaan lakkauttamista.
Kun näille lasketaan vastaavaan tapaan työllisyysvaikutuksia kuin hallituksen esityksessä (HE 73/2023) työttömyysturvalain muuttamiseksi, niin saadaan ynnäämällä kymmenientuhansia työllisyysvaikutuslukuja.

Entä jos laskelmat eivät toteudu?

Entä jos näitä työllisyysvaikutuksia ei näillä keinoilla saadakaan? Siitä seuraa:
–Työllisyyden paranemisen tuomia lisäverotuloja ei saadakaan. -Säästöä työttömyysturvaan ja muuhun sosiaaliturvaan ei synny ihmisten työllistymisen myötä.
–Säästöt syntyvät sitä kautta, että ihmisten toimeentulo heikkenee, kun työttömyys- ja muuta sosiaaliturvaa alennetaan. Valtion velka pienenee vain sen kautta, että ihmiset köyhtyvät.
–Köyhtymisestä seuraa alemman ostovoiman takia pienituloisten alempi hyödykkeiden kysyntä. Se vähentää työllisyyttä ja lisää työttömyyttä. Tätä kautta valtion ja kuntien verotulot vähenevät ja työttömyysturvamenot kasvavat. Tämä vähentää ihmisten köyhtymisestä tulevaa säästöä valtiolle.

Työttömyysturvan heikentämisesitykset ohittavat työttömyyden oikeat syyt

Hallituksen lakiesityksen (HE 73/2023) työttömyysturvalain muuttamiseksi laskentaperusteina on käytetty sosiaaliturvakomitean 16.3.2023 julkaiseman väliraportin taustalla olevaa raporttia ”Sosiaalija terveysministeriö (2022), Sosiaaliturvakomitean julkaisuja 2/2022 Ansiotyön ja sosiaaliturvan yhteensovittaminen”. Sosiaaliturvakomitean ongelmaraportti, Sosiaaliturvakomitean työllisyyden ja osaamisen jaosto sekä tutkimus- ja arviointijaosto Sosiaali- ja terveysministeriö Helsinki 2022.

Siitä löytyy johtopäätös (s. 27): ”erityisesti ansiopäivärahan” … ”määrän ja keston lisääminen yleensä kasvattaa työttömyysjaksojen kestoa ja siten todennäköisesti alentaa työllisyyttä. Vaikutus voi kuitenkin vaihdella merkittävästi eri tilanteissa olevilla työttömien ryhmillä.”

Raportissa viitataan tutkimuksiin ja niissä oleviin tuloksiin siitä, paljonko työttömyyden kesto muuttuu suhteessa työttömyysturvan korvausasteen nousuun. Korvausaste tarkoittaa työttömyysturvan suhdetta ansioon, josta se on laskettu.

Tästä on otettu em. hallituksen esitykseen peruste, että ansiopäivärahan ja toiseksi muunkin työttömyysturvan ja sosiaaliturvan alentaminen hallituksen esittämällä tavalla alentaisi työttömyyden kestoa. Se alentaisi työttömyyttä ja sen oletetaan lisäävän työllisyyttä.

Aktiivimalli kaksi: kumotun mallin heikkoudet toistetaan toisella tapaa

Asian toinen puoli jätetään käsittelemättä. Pääasiallinen vaikutus on, että työttömät joutuvat heikommalle työttömyysturvalle. Tämä sama heikkous oli taannoisessa aktiivimallissa. Nämä esitykset ovat tältä kannalta aktiivimalli kakkonen, aiemmin jatkoa toisella tapaa. Työssäoloehdon pidentämisen kohdalla tämä todetaankin. Esityksen mukaan ansiopäivärahalta työmarkkinatuelle siirtyisi eri tekijät huomioonottaen 15 000 henkilöä, jotka eivät siis työllisty.

Työllisyysvaikutuksissa on silmiinpistävää liioittelua. Miten esimerkiksi työttömyysturvan lapsikorotusten poistaminen auttaa lapsiperheiden ihmisiä saamaan työtä? Lapsikorotukset maksetaan, että lasten toimeentuloa saadaan hoidettua. Yhtä lailla voitaisiin perustella, että lapsilisien alentaminen lisää työllisyyttä ajaessaan vanhempia enenevästi työhön. Sen sijaan työaikajärjestelyillä on myönteistä vaikututusta, kun voidaan paremmin sovittaa yhteen työ, perhe-elämä ja tasa-arvo.

Sosiaaliturvakomitea eivätkä sen kaksi em. jaostoakaan esitä tällaisia johtopäätöksiä ja mainitsevat epävarmuuden. Tutkimuskirjallisuudessa Suomessa ja kansainvälisesti on esillä, että työttömyysturvalla on vaikutusta työttömyyteen. Vaikutus voi olla vähäinen tai suurempi ja riippuu erityistilanteista. Sellaista johtopäätöstä ei sosiaaliturvakomitean tai sen jaostojen viittaamasta tutkimuskirjallisuudesta löydy, että työttömyysturva olisi niin suoraviivainen syy työttömyyden ja sen kautta työllisyyden muutoksiin, kuin mihin hallituksen esitys HE 73/2023 näyttää perustuvan, eikä muu sosiaaliturva ole tällainen työttömyyden syy.

Työttömyysturvan leikkaaminen ei kannusta töihin vaan köyhdyttää

Vaikutuslaskelmissa jää ottamatta huomioon, että työttömyys tarkoittaa, ettei ole työtä. Perussyy on, ettei saa työtä. Avoimien paikkojen kasvu ei ole todiste muusta. Työttömiä ei oteta työhön teknologia-alojen ja monien muiden alojen avoimiin paikkoihin, koska ei ole koulutusta niihin. Talouden rakennemuutoksessa tämä erityisesti korostuu. Monet muut asiat vaikeuttavat työllistymistä. Työttömyys ei ole työttömien vika tai valinta kuten oletetaan, kun oletetaan, että työllisyys lisääntyy, kun työttömyysturvaa ja muuta sosiaaliturvaa leikataan. Kun nämä ovat keinoja eikä pureuduta työttömyyden todellisiin syihin, numerot työllisyysvaikutuksista eivät toteudu näiden keinojen kautta. Tästä seuraa valtion velan hoidon epäonnistuminen tätä kautta.

Kannustamista on, kun saa lisää tuloa käteen, kun tekee työtä. On nurinkurista heikentää turvaa, että työhön meno olisi kannattavampaa. Työttömyysturvan leikkaaminen ei ole kannustamista töihin, vaan köyhdyttämistä ja sanktiointia, rankaisua työttömyydestä, joka ei ole oma valinta. Samalla lisätään työntekijäköyhyyttä, kun on hyväksyttävä palkka, jolla ei elä.

Ay-liike, opiskelijat, työttömät ovat joutuneet syksyn edetessä turvautumaan moniin työtaistelukeinoihin. Orpon kopla uhkailee toimeentuloon ja perusturvaan kovia heikennyksiä. Uhataan poistaa TES:n yleissitovuus. Lakko-oikeutta pyritään rajoittamaan mm. lakkosakkoja korottamalla. Ansiosidonnaisen työttömyysturvan työssäoloehto yritetään nostaa 12 kuukauteen. Hyvinvointialueiden säästöt vaaditaan 1,4 mrd. Äärioikeisto pyrkii poliittiseen muutoksen ay-liikeen ja kansanliikkeiden toiminnan mitätöimiseen. Leikkauksilla on ideologiset tavoitteet. PAM, JHL, työttömät ja opiskelijat vaativat 12.10.2023 Eduskuntatalolla äärtioikeiston hallitusta luopumaan leikkauksista ja Sote-palvelujen yksityistämisestä.

Onko palkankorotuslisällä korvattava turvan heikentäminen

1970-luvun tulopoliittisissa sopimuksissa palkansaajat hyväksyivät tuottavuuden nousua alemmat palkankorotukset, koska osa korotuksista käytettiin parempaan sosiaaliturvaan, joka perittiin vakuutetun ja työnantajan sosiaaliturvamaksuina. Jos työttömyysturvaa alennetaan, tämä tarkoittaisi vastaavasti suurempia palkankorotuksia vuoden 2025 sopimuskierroksella, joka kattaisi menetyksen. Näin siksi, että heikennykset ollaan tekemässä sen jälkeen, kun työehtosopimukset on tehty heikennyksistä tietämättä ja vuoden 2027 säästösuunnitelmien perusteella on odotettavissa lisää heikennyksiä.

Tätä vaikutusta ei ole ajateltu säästötoimia suunniteltaessa.

Italiassa Berlusconin esittämät heikennykset torjuttiin aikoinaan siten, että ammattiliitot tai työntekijäryhmät olivat vuorotellen viikon lakossa ja tätä jatkettiin niin kauan, kunnes heikennykset vedettiin pois.

Sopimuskierroksen yhdeksi tavoitteeksi tulee nostaa minimipalkka siten, että peruspalkka ilman lisiä on vähintään 60 % mediaanipalkasta (tarkoittaa, että puolet saa tätä rajaa enemmän ja puolet vähemmän) tai 50 % keskipalkasta. Vahvempien solidaarisuutta pienipalkkaisille on varmistaa, että vähintään tämä toteutuu.

Pekka Tiainen, 22.10.2023
Valt. toht., kansantaloustiede