Työmarkkinoilla kuohuu myös sote-pommi

Metsä- ja paperiteollisuutta edustava työnantajaliitto Metsäteollisuus ry ilmoitti syksyllä 2020 lopettavansa valtakunnallisten työehtosopimusten solmimisen. Tästä seurasi, että alalla on jouduttu solmimaan yrityskohtaisia sopimuksia.

UPM alkoi öykkäröinnin
Työntekijöitä edustava Paperiliitto on saanut sovittua yrityskohtaiset sopimukset lähes kaikkiin yrityksiin, joissa sen jäseniä työskentelee. Vain yksi öykkäriyritys, UPM, on sopimuksen teosta yrittänyt luistaa. Sen pyrkimyksenä oli saada oma sopimus jokaiselle viidelle liiketoiminta – alalle. Paperiliitto ei alun perin tähän suostunut. Sen vaatimus oli yksi sopimus koko UPM:lle. Edellinen valtakunnallinen työehtosopimus päättyi vuoden vaihteessa. Neuvottelut UPM: n kanssa eivät olleet edenneet. Paperiliitto aloitti UPM:llä lakon vuoden alusta alkaen. Myös Sähköliitto aloitti lakon samaan aikaan. Paperiliitto on sittemmin suostunut liiketoiminnan alakohtaisiin sopimuksiin. Se hylkäsi valtakunnansovittelijan tekemän sovintoehdotuksen, koska se koski vain neljää UPM: n viidestä alasta ja puolet jäsenistöstä olisi vielä jäänyt ilman sopimusta.

Teollisuusliitto on tukenut paperiliiton taistelua julistamalla UPM:n tehtaat saartoon, eivätkä sen jäsenet tee esim. huoltotöitä UPM:n tehtailla lakon aikana. Teollisuusliitto tuki myös taloudellisesti paperimiesten lakkokassaa 2,2 miljoonan potilla. Auto- ja kuljetusalan ammattiliitto AKT:n jäsenet eivät ole käsitelleet UPM:n tuotteita satamissa.

UPM:n pomojen masinoima ideologinen lakko
Lakko oli siis kestänyt yli sata päivää, kun valtakunnansovittelija Leo Suomaa antoi uuden sovintoesityksen 21.4. Siihen kuuluivat tällä kertaa kaikki UPM:n liiketoiminnot. Paperiliiton hallitus ja UPM hyväksyivät sovintoesityksen ja lakko päättyi kestettyään 112 päivää. Sopimus on nelivuotinen ja voimassa 22.4.2022 – 21.4.2026. Palkankorotukset noudattavat yleistä linjaa mallilla 2 + 2 vuotta, eli palkankorotuksista neuvotellaan uudelleen kahden vuoden kuluttua.

Paperiliiton puheenjohtajan Petri Vanhalan mukaan Paperiliiton tavoitteena oli pitää työehdot yhtenevinä myös nykyisessä yrityskohtaisen sopimisen mallissa. UPM: n kanssa tähän tavoitteeseen pääsy oli vaikeinta. Olennainen tulos oli, etteivät työnantajan vaatimat mittavat heikennykset kuten työajan lisäys ilman korvausta eli talkootunnit toteutuneet. (Paperiliiton nettisivu) Paperiliiton mukaan ”työtaistelu ei koskenut vain paperiliittolaisia jäseniä, vaan laajemmin AY – liikettä. Paperiliitto puolusti lakollaan järjestäytynyttä neuvotteluoikeutta.”

UPM sai kaikille viidelle toimialalle: sellu, erikoispaperi, tarra, biopolttoaine ja painopaperi omat sopimukset. Tätä se voi pitää voittonaan. Paperiliitto pitää voittonaan sitä, että UPM:n vaatima sadan tunnin lisäys vuosityöaikaan ansiota nostamatta saatiin estettyä. Vuosityöaikaan tuli 30 tunnin lisäys mutta niistä maksetaan palkka. Sovittelija Leo Suomaa sanoi tehneensä esityksen, johon molemmat olivat vähän tyytymättömiä. Osapuolet hyväksyivät kokonaisesityksen.”

Neuvottelutulosta ei voida pitää työläisten kannalta parhaana mahdollisena. Lähtökohta toki oli alusta asti vaikea. UPM:n pomot Jussi Pesonen ja Björn Wahlroos aloittivat ideologisen taistelun työläisiään vastaan ja vähät välittivät siitä, että rahaa ei yhtiöön tullut senttiäkään 112 päivään!

200 sopimusta mekaaniseen metsäteollisuuteen
Työntekijöitä edustava Teollisuusliitto neuvottelee sopimukset sahoille ja vaneritehtaille ja muuhun puunjalostusteollisuuteen. Koska työnantajaliittoa ei neuvottelupöytään löydy, on Teollisuusliitto joutunut neuvottelemaan jokaisen noin 200 alan yrityksen kanssa erikseen. Tällä hetkellä 22.4 jo yli 90 prosenttia alan työntekijöistä on työehtosopimuksen piirissä. Lakon uhkilta ei ole vältytty, mutta lakkoja ei kuitenkaan ole ollut, vaan sopimukset ovat syntyneet viime hetkillä sovittelijan avustuksella. Ne noudattavat yleistä palkankorotuslinjaa (2 %) ja vastaavat työehdoiltaan vuodenvaihteessa päättynyttä valtakunnallista sopimusta.

Hirsitaloteollisuuteen syntyi kokonaan uusi yleissitova työehtosopimus. Aiemmin mekaanisen metsäteollisuuden sopimuksen piirissä olleet yritykset järjestäytyivät Puuteollisuusyrittäjät ry:hyn, joka neuvotteli valtakunnallisen työehtosopimuksen. Kaikki työnantajat eivät siis olleet tyytyväisiä metsäteollisuus ry:n päätökseen lopettaa valtakunnallisten sopimusten sopiminen.

Hoitajien oikeutettu taistelu
Hoitajat ovat taistelleet palkoista ja muista työehdoistaan 2000 luvulla moneen otteeseen ja välillä he ovat joutuneet tekemään rajujakin liikkeitä. V 2007 työtaistelu johti lopulta hoitajien joukkoirtisanoutumiseen. Silloin asetettu sovittelulautakunta puuttui peliin ja alalle syntyi sopu, eivätkä irtisanoutumiset lopulta toteutuneet.

Viimeiset pari vuotta jatkunut koronapandemia on koetellut maita ja kansoja kovalla kädellä. Kovimman paineen alla ovat olleet terveydenhuollon ammattilaiset, etenkin hoitajat. Heille onkin herunut sympatiaa ja arvostusta ainakin puheiden tasolla kovasti. Sympatia, postikortit ja valoteokset eivät kuitenkaan elätä, eivätkä poista hoitajapulaa. Henkilökuntaa on terveyskeskuksissa ja sairaaloissa liian vähän.

Hoitajajärjestöt TEHY ja SUPER ovat sanoneet, että potilasturvallisuus on ollut vaarassa jo pitkään, koska aina ei yksinkertaisesti ole tekeviä käsiä tarpeeksi. Työolot ovat siis heikentyneet ja hoitajat uupuvat työtaakan alla. Näyttää siltä, että sairaaloissa työsuojelu on täysin retuperällä.

TEHY ja SUPER ovat jo pitkään vaatineet alalle palkkaohjelmaa, jolla saataisiin palkkojen jälkeenjääneisyys korjattua. Ne ovat esittäneet viiden vuoden ohjelmaa, jolla palkkoja korotettaisiin 3,6 prosenttia vuodessa yli yleisen korotustason. Kuntatyönantaja ei vaatimukseen ole suostunut hoitajien kaksi viikkoa kestäneestä lakosta huolimatta. – Ja miksi olisikaan, kun hallitus aikoi ottaa käyttöön pakkolain, jolla hoitajat olisi pakotettu töihin potilasturvallisuuteen vedoten. Kuntatyönantaja KT ei suostunut edes neuvottelemaan odottaessaan pakkotyölain voimaan tuloa.

Hoitajat päättivät torjua pakkotyölain

TEHY:n ja SUPER:n lakon piti laajentua, mutta ne päättivät lopettaa lakon, ennen kuin pakkotyölaki tuli voimaan. Sen sijaan ne alkoivat valmistelemaan joukkoirtisanoutumista työtaistelukeinona. Irtisanoutuminen on kova temppu ja vielä kovemmaksi sen tekee se, että hoitajat ovat uhanneet palauttaa ammattilupansa VALVIRA:lle. Se tietäisi katastrofia terveydenhuoltoon, vaikka vain osa hoitajista sen toteuttaisi.

Työministeri Tuula Haatainen asetti sovittelulautakunnan ratkomaan lukkoon mennyttä neuvottelua. Tätä kirjoittaessa ei vielä tiedetä miten tilanne tulee kehittymään. Todennäköistä kuitenkin on, että jonkinlainen sopimus saadaan aikaiseksi, ennen kuin irtisanoutumisia alkaa tulla. Sosiaali- ja terveysministeri Aki Linden tosin väläytti jo uutta lakia siltä varalta, että sopimukseen ei päästä. Onkohan mahdollisen lakiesityksen tarkoituksena estää irtisanoutuminen potilasturvallisuuteen vedoten?

Lähipäivinä varmaankin sopimus syntyy. Toivotaan, että alimiehitys ja -palkkaus saadaan korjattua. Se on meidän kaikkien etu. Kaikki me jossain vaiheessa elämää tarvitsemme apua terveyteen liittyvissä ongelmissa. On oikeus ja kohtuus, että hoitajat saavat palkkansa ja työolonsa kuntoon – ja me hoidettavat saamme työhönsä ja palkkaansa tyytyväiset hoitajat.

Kyse on tässäkin rahasta. Kyse on myös arvostuksesta ja arvovalinnoista. Aikana, jolloin hävittäjiin löytyy rahaa kymmeniä miljardeja ja lisäksi asevarustelua muutoinkin lisätään, sitä ei hoitajille näytä löytyvän mistään. Kyllä, taistelu hoitajien työehdoista on koko kansan yhteinen.

Kunta – alalle suuri lakkovaroitus

Kunta-alalla alkaa lakko 3.5-9.5, mikäli sopuun ei sitä ennen päästä. Lakossa ovat mukana julkisten alojen korkeasti koulutetut JUKO, sekä ammattiliitot JHL ja JYTY. Lakko toteutuisi kymmenessä kaupungissa: Helsinki, Espoo, Kauniainen, Vantaa, Kuopio, Turku, Tampere, Oulu ja Rovaniemi. Lakossa olisi n. 81.000 kuntapalkansaajaa. Työministeri Haataisen asettama sovittelulautakunta sovittelee tätäkin riitaa parhaillaan (22.4). Lakon piti alun perin alkaa kaksi viikkoa aiemmin, mutta työministeri siirsi sitä valtakunnansovittelija Piekkalan pyynnöstä.

Lakkovaroitus on alalla jo viides sen jälkeen, kun kuntatyönantaja KT keskeytti neuvottelut helmikuussa. Valtakunnansovittelijan tekemä sovintoesitys hylättiin liitoissa yksimielisesti täysin riittämättömänä. Esitys olisi liittojen mukaan joiltakin osin heikentänyt työehtoja.

Viestimme sovittelulautakunnalle on selvä. Kunta-alalle on saatava palkkaratkaisu, joka nostaa matalapalkkaiset työntekijät pois palkkakuopasta. Palkkaohjelman on kohdistuttava koko kunta-alalle niin, että euromääräiset korotukset kohdistetaan matalimpiin palkkaluokkiin. Ohjelmalla parannetaan aloittavien hyvinvointialueiden veto- ja pitovoimaa työnantajana, sanoi JHL:n puheenjohtaja Päivi Niemi-Laine.

Julkisten alojen työntekijät kamppailevat samojen ongelmien­ kanssa kautta linjan. Ulkoistusten ja uusien työntekijöiden palkkaamatta jättäminen on johtanut työolojen heikentymiseen. Tilanne ei ole syntynyt hetkessä, vaan on vuosikymmenten oikeistolaisen politiikan tulosta. Verotusta, etenkin suurituloisten verotusta sekä pääomatulojen verotusta on kevennetty viimeiset 30 vuotta. Nyt porvarit nillittävät, ettei raha riitä. Eihän meistä kukaan veroja rakasta, mutta jos haluamme ylläpitää laadukkaita julkisia palveluita on lopulta pakko alkaa verottaa osinkoja, optioita ja pääomatuloja. – Ja jättää ne lentokoneet ostamatta!

Suurin osa sopimuksista sovittu
Julkisilla aloilla siis vielä taistellaan työehdoista. Muilla aloilla talvella ja keväällä päättyneet työehtosopimukset on pääosin saatu sovittua. Palkankorotukset ovat ”yleisen linjan” mukaisia eli n. 2 prosenttia ensimmäisenä vuotena ja seuraavasta vuodesta neuvotellaan. Muut työehdot säilynevät suurin piirtein ennallaan.

Sodan vaikutus työväenluokan asemaan

Jää nähtäväksi miten meneillään oleva sota Ukrainassa tulee vaikuttamaan Suomeen ja työläisten arkeen. On todennäköistä, että suomen herrat vievät maan NATO:n jäseneksi. Mitä siitä seuraa, sitä ei mielellään edes arvaile. Toivottavasti sota saadaan pian loppumaan. Sodasta kärsivät aina heikoimmassa asemassa olevat. Kovimman hinnan meneillään olevasta sodasta maksavat ukrainalaiset, seuraavaksi venäläiset ja sitten muun Euroopan työläiset. On sama, kuka sodan milloinkin aloittaa, hinnan siitä maksaa joka ta­pauksessa työväenluokka. Aletaanko sotaan vedoten säätämään pakkolakeja, vaikka Suomi ei sotaan joutuisikaan? Joko kohta aletaan vaatimaan palkkoja alennettavaksi ja työehtoja romutettaviksi?

Markku Nieminen