Työehtosopimuksia syntyy kuin sieniä sateella

Työehtosopimuksia on alkuvuoden aikana sovittu kymmenittäin. Syy tähän on se, että mekaanisessa metsäteollisuudessa sovitaan yrityskohtaisia sopimuksia. Alalla työntekijöiden puolelta työehdot yritysten kanssa neuvottelee Teollisuusliitto ja ammattiliito PRO. Kaikkiaan mekaanisessa metsäteollisuudessa sovitaan noin 200 yrityskohtaista sopimusta. Päättyneen valtakunnallisen sopimuksen piirissä työskenteli n. 7000 teollisuusliiton jäsentä. Sopimuksen kattavuus oli kaikkiaan vajaa 10 000 työntekijää. Tällä hetkellä n. 5000 jäsentä on yrityskohtaisen sopimuksen piirissä ja 2000 jäsentä työskentelee yrityksissä, joissa ei vielä ole työehtosopimusta.

Lisäksi noin 1000 jäsentä työskentelee yrityksissä, jotka siirtyvät mekaanisen metsäteollisuuden sopimuksen piiristä noudattamaan metsäkonealan, puusepänteollisuuden tai hirsirakennusteollisuuden työehtosopimusta.

Teollisuusliiton mukaan sopi­mukset takaavat entisen päättyneen sopimuksen tasoiset työeh­dot ja palkankorotuksen osalta noudattavat yleistä linjaa. Tämä tarkoittaa 2 prosentin korotusta. Lisäksi sopimukset takaavat työrauhan. Tätä työnantajain edustajat ovat kovasti kiitelleet. Tätä kirjoittaessani ei ole julkisuuteen kerrottu, mitä työrauhasta on näihin yrityskohtaisiin sopimuksiin kirjoitettu. Sopimusten kesto on kaksi vuotta.

Järjestöllisiä toimia
Teollisuusliiton mukaan tähän mennessä (16.2) neljän mekaanisen metsäteollisuus yrityksen kanssa on tarvittu lakonuhkaa, koska ne eivät olleet valmiita noudattamaan työehtosopimuksen jälkivaikutusta. Näistä kolmen kanssa syntyi sopimus valtakunnansovittelijan johdolla. Sen sijaan pohjoispohjalainen Siklaelementit Oy ei ole tunnustanut Teollisuusliittoa neuvottelukumppaniksi. Yrityksessä järjestettiin tammikuussa kolmen viikon lakko, mutta neuvotteluihin ei ole vielä päästy. Kevään aikana asiaan teollisuusliiton mukaan palataan.

UPM – työmarkkinaöykkäri
Kun Metsäteollisuus ry. ilmoitti irtautuvansa työehtosopimustoiminnasta, sen sanottiin tapahtuneen nimenomaan metsäjätti UPM:n vaatimuksesta. UPM:n hallituksen puheenjohtaja on Björn Wahlroos ja toimitusjohtaja Jussi Pesonen. Näyttää siltä, että nämä kaksi herraa ovat ryhtyneet ideologiseen taisteluun AY – liikettä vastaan.

Paperiliitto on saanut neuvoteltua yhden yrityskohtaisen sopimuksen muiden yritysten kanssa. UPM sen sijaan haluaisi oman eril­lisen sopimuksen jokaiselle vii­delle toimialalleen. Tähän ei pape­riliitto alun perin suostunut ja aloit­ti lakon UPM:n tehtailla vuoden alussa. Lakko jatkuu näillä näkymin 12.3 saakka, jos sopua ei sitä ennen saavuteta. Paperiliitto on sittemmin suostunut sopimaan omat sopimukset toi­mialoille. Neuvotteluja on käyty valtakunnansovittelijan johdolla, mutta niissä ei paperiliiton mukaan ole ollut minkäänlaista edistymistä.

Jotakin UPM:n johdon jääräpäisyydestä ja ideologisesta hyökkäyksestä kertoo se, että Euroopasta uhkaa lakon vuoksi loppua painopaperi. UPM on varoittanut asiakkaitaan lakon alettua, ettei se pysty toimittamaan paperia ylivoi­maisen esteen, forse majeuren, takia ja että tämä este on ammattiliittojen syytä. UPM yrittää näin väistää vastuutaan sopimusten rikkomisesta. Arvioiden mukaan lakko maksaa UPM:lle 20 miljoonaa euroa viikossa. Ratkaisu on kuitenkin UPM:n käsissä. Paperiliitto ja ammattiliitto PRO vaativat UPM:n asiakkaita hylkäämään väitteen ylivoimaisesta esteestä: Tilanne oli vältettävissä ja johtuu siitä, että yhtiöllä on ideo­logisia tavoitteita.

Painopaperipula uhkaa Euroopassa, koska UPM ei etene neuvotteluissa Paperiliiton kanssa ja kieltäytyy neuvottelemasta ammattiliitto PRO: n kanssa työehtosopimuksesta toimihenkilöille. Asiakkaat ovat lähestyneet UPM:ää ja myös Paperiliittoa ja vedonneet ratkaisemaan lakon pikaisesti. Euroopan painoalan liiton Intergarfin mukaan lakon vuoksi jää 40 prosenttia järjestön jäsen­yritysten tarvitsemasta paperista toimittamatta. Intergraf on varoittanut, että paperin saatavuus- ongelma voi nopeuttaa entisestään siirtymistä pois painetusta viestinnästä. Intergraf edustaa 20 jäsenjärjestöä 19 maassa. (Lähde paperiliiton nettisivu) Maailman teollisuusliittojen kattojärjestö IndustriaALL on aloittanut tukikampanjan lakossa oleville UPM:n työläisille. IndustriALLin jäsenliitot edustavat UPM:n työntekijöitä Suomen lisäksi Saksassa, Ranskassa, Isossa – Britanniassa, Yhdysvalloissa ja Uruguayssa.

Myös Euroopan ammatillinen yhteistyöjärjestö ETUC on huo­lissaan UPM:n johdon halusta murtaa Suomen toimiva työehtosopimusjärjestelmä. Suomalaiset liitot saavat ETUCilta täyden tuen työtaistelulle UPM:n kanssa. ETUC on lähettänyt kirjeen UPM:n toi­mitusjohtajalle Jussi Pesoselle, jossa kehotetaan käymään aidot neuvottelut suomalaisten ammattiliittojen kanssa ja kunnioittamaan työntekijöiden oikeuksia ja ammattiliittojen toimintaa: UPM:n on edelleen sovittava työehdoista kaikkien työntekijäryhmien kanssa, myös toimihenkilöiden (paperiliiton nettisivut).

Solidaarisuutta siis näyttää maailmalta löytyvän. Suomessa kuljetusalan ammattiliitto AKT on julistanut UPM:n tuotteet saartoon, eivätkä sen jäsenet käsittele niitä satamissa. Samoin Teollisuusliitto julisti yritykselle saarron. Sen jäsenet eivät tee huoltotöitä lakonalaisissa UPM:n tehtaissa. UPM:n työläiset tarvitsevat kaiken avun ja tuen taistelulleen kapitalistin ideologista hyökkäystä vastaan. Solidaarisuutta ei koskaan ole liikaa ja nyt on aika sitä osoittaa.

Teknologiateollisuuteen sopimus
Teollisuusliitto ja työantajia edustava Teknologiateollisuuden työnantajat ry. saavuttivat neuvottelutuloksen 4. tammikuuta. Teknologiateollisuuden tilanne näytti vielä syksyllä huonolta. Teknologiateol­lisuus ry. ilmoitti keväällä luopuvansa sopimusten teosta ja perustavansa uuden järjestön, Teknologiateollisuuden työnantajat ry:n, joka jatkossa neuvottelisi sopimukset. Uuteen yhdistykseen liittyi uusia jäsenyrityksiä aluksi vain vähän ja syyskuussa se edusti vain noin 20 prosenttia alan työntekijöistä. Yleissitova työehtosopimus ei ollut siis vielä lähelläkään.
Työntekijöitä edustava Teollisuusliitto ilmoitti jo alkuvuodesta 2020, että se ei lähde metsäteol­lisuuden tielle työehdoista neuvoteltaessa, vaan neuvottelee kaikkien alan työntekijöiden työehdoista yhdessä ja samassa pöydässä. A­lan työehtosopimusta noudate­taan noin 3700 yrityksessä, joten yri­tyskohtaiset sopimukset eivät ole vaih­toehto.

Oli selvää, että mikäli alalle ei saada yleissitovaa sopimusta niin mm. lomarahat, arkipyhät ja sairausajan palkanmaksuun liittyvät ehdot olisivat poistuneet ainakin osasta työpaikkoja. Teollisuus­liitto oli jo saanut tästä ilmoituksia muutamilta työpaikoilta.

Teollisuusliiton linjaukset ja toi­met työpaikoilla saivat aikaan sen, että työnantajat alkoivat liittyä uuteen yhdistykseensä ja lokakuussa se edusti jo 60 prosenttia alan työntekijöistä. Sen jälkeen teolli­suusliitto oli valmis aloittamaan neuvottelut uudesta työehtosopimuksesta, josta on tulossa yleissitova. Mikään läpihuutojuttu ei sopimuksen syntyminen ollut. Tarvittiin ylityökielto ja lakonuhka ennenkuin sopimus syntyi valtakunnansovittelijan avustuksella.

Teollisuusliiton tavoitteena oli saada aikaiseksi yleissitova työehtosopimus heikentämättä jäsenten työehtoja suhteessa aikaisempaan Teknologiateollisuus ry.:n kanssa neuvoteltuun sopimukseen. Tässä tavoitteessa Teollisuusliit­to onnistui ja sopimus turvaa ­­90 000­ työntekijälle vähintään samat työehdot kuin aiempikin sopimus. Teknologiateollisuuden työnantajat ry. edustaa jäsenyrityksiensä kautta 60 prosenttia alan työntekijöistä. Sopimus tullaan vahvistamaan yleissitovaksi.

Palkankorotuksen taso on 2 prosenttia. Se pitää sisällään paikallisesti jaettavan paikallisen erän 0,4 prosenttia. Todennäköisesti korotus ei riitä kompensoimaan hintojen nousua ja reaaliansio tulee tänä vuonna tippumaan. Teknologiateollisuuden palkankorotus on aina ollut se, jolla määritellään palkankorotukset myös muille aloille. Näin on nytkin, eikä sitä ole vielä muut alat ylittäneet ainakaan vielä. Teollisuus­liitto solmii sopimukset 33 eri alalle. Niistä suurin osa on neuvoteltu ja sovittu. Näiden 33 lisäksi on vielä n. 200 yrityskohtaista sopimusta mekaanisessa metsäteollisuudessa.

Kunta alan sopimusneuvottelut
Kunta-alalla useat sopimukset ovat päättymässä. Alan työntekijäjärjestöllä JHL:llä pitääkin kiirettä neuvotteluiden kanssa. Neuvotteluja käydään yhtä aikaa monessa pöydässä. Kunta-alan sopimus päättyy helmikuun lopussa, joten kiirettä pitää, mikäli sopimus sitä ennen aiotaan saada aikaiseksi. JHL: n mukaan ilmapiiri alkaa vähitellen muuttua tiukemmaksi kunta–alalla ja valtiolla. Lehden painoon mennessä ei vielä tiedetä, miten neuvottelut tulevat etenemään. Seuraava neuvottelu on 23.2. Sen jälkeen tiedetään enemmän.

Taistelu työehdoista on kiristynyt
Lähtötilanne viime kesän lopulla TES kierrokselle oli todella vaikea. Metsäteollisuudessa ei enää neuvoteltu kattavasta yleissitovasta sopimuksesta ja teknologiateollisuudessakin sen syntyminen oli hämärän peitossa. Teknologiateollisuuteen saatiin yleissitova sopimus hyvän valmistautumisen ja lakonuhan avulla. Työnantajien tahtotila tulevaisuuden suhteen on ollut selvillä jo pitkään: He haluavat kokonaan sopimuksista eroon – ja toteuttaa täydellisen isäntävallan, jossa työehdot sanellaan työläiselle. UPM jo yrittää toteuttaa sanelupolitiikkaa kustannuksista välittämättä. On vain ajan kysymys, koska muut seuraavat perässä. Voi sanoa, että vielä eivät uskaltaneet.

Työläisten järjestäytyminen entistä tärkeämpää
AY- liikkeessä on vielä sen verran voimaa, että pahimmat skenaariot saatiin tällä kertaa estettyä. AY- liikkeen voima syntyy sen jäsenistöstä, sen määrästä ja järjestäytymisasteesta sekä ennen kaikkea aktiivisuudesta. Liittojohtajat ja liittojen hallinnot voivat päättä lakoista, mutta ne eivät sitä kuitenkaan toteuta. Lakon toteuttavat liittohallinnon päätösten jälkeen aina työntekijät työpaikalla. Kokemus on osoittanut, että kun työpaikalla on korkea järjestäytymisaste ja aktiivinen porukka ei lakkoon yleensä tarvitse ryhtyä, vaan asiat saadaan sovittua neuvotteluteitse. Sama koskee valtakunnallista järjestäytymistä ja aktiivisuutta.

Työnantajat pyrkivät sopimuksista irti ja vähintäänkin pilkko­maan niitä yhä pienempiin osiin ja yksiköihin, henkilökohtaiseksi ja lopulta saneluksi. Tätä ei voi estää ilman vahvaa AY- liikettä. On erit­täin tärkeätä, että duunarit valitsevat työpaikalleen luottamusmiehen ja osallistuvat ammattiosastonsa toimintaan. Kukaan muu kuin duunari itse, yhdessä muiden duunarien kanssa liittona ei duunarin asioita aja.

Markku Nieminen
Tuusula