Susi susi – ja sitten susi tuli

USA:n puolustusministeriö Pentagonissa muutettiin Trumpin hallinnon toimesta sotaministeriöksi 5. syyskuuta 2025 alkaen. Uusi nimi kuvaa rehellisemmin USA:n politiikkaa, joka on keskittynyt oman maaperän puolustamisen sijasta maailmanlaajuiseen sotilaalliseen läsnäoloon ja sotilaallisiin väliintuloihin. Trumpilla on ollut suuria vaikeuksia ulkopolitiikassaan, ja maan sisälläkin on voimakasta kuohuntaa. Hurjimmissa skenaarioissa povataan jopa sisällisotaa. Joka tapauksessa USA:n valtakausi maailmanpoliisina on päättymässä, ja tilalle on nousemassa uusi moninapainen maailma. (kuva: Wikimedia Commons)

Jonathan Widell, Montreal, Kanada 21.9.2025

Kerrotaan tarinaa pojasta, joka huusi “susi susi” ihan pilanpäiten. Sitten yhtenä yönä se susi tuli ja hotkaisi pojan kitaansa. Jotenkin näin se meni.

Joka tapauksessa tällainen kertomus tulee mieleen, kun katsoo nyt Trumpin tekemisiä. Hänestä on jo iankaiken sanottu, että hän on uusi Hitler. Ja sitä hoettiin ja hoettiin, kunnes hänestän on tätä nykyä tosiaan tulemassa uusi Hitler.

Tätä on vaikea enää välttyä näkemästä, varsinkin kun katsoo Yhdysvaltain sisäistä sekamelskaa. Jos ei ole minkäänlaista teoreettista taustaa, kuten sanotaan nyt vaikka historiallista materialismia ja sen ansiokasta esitystä, joka on valmistumassa, voipi mennä sekaisin. Monet hänen tekemisistään ovat päällisin puolin ehkä hyvin hyviäkin. On hyvä saada rikollisuus kuriin jossakin Chicagon ja Los Angelesin ja Baltimoren ja tietysti Washington D.C:n tapaisissa kaupungeissa. Mutta tuohon hyvään ajatukseen liittyy poikkeuksetta jokin taka-ajatus, jonka äkkääminen ei ole edes kovan työn takana.

Ja sanotaan nyt – senkin uhalla, että joku voi haukkua salaliittoteoreetikoksi – että tuo Charlie Kirkin murha sitten vasta ihmeellinen asia onkin. Taustaa tähän on se – eikä edes pitkän ajan takaa – että Epsteinin juttu piti tuulettaa julkisuudessa, kunnes tuli se kova paikka, että Trump oli niissä sotkuissa mukana. Ja ikään kuin sattumalta Kirk kuukahti sitten surmanluotiin kesken puheensa.

Tässä ei jokin skulaa. Näin on nimittäin pyyhitty kokonaan muistista tuo Epstein-sotku. FBI:n johtaja, Kash Patel, joka oli tuosta Epstein-sotkun tutkimuksesta vastuussa, on nyt saanut uuden sotkun hoitaakseen, nimittäin tämän Kirkin murhan. Patel on kerännyt paljon kritiikkiä näistä molemmista asioista aivan lähipiiristäkin, nimittäin MAGAn, keskuudesta, joten ei sen parempaa ”fall guyta” olekaan kuin hän, kun asiat alkavat mennä pieleen, kuten nyt on käymässä.

Ironiaa tässä lisää se, että salamurhaajaa on yhdistetty trans-ihmisiin, joita on muuten kovasti muutenkin ollut esillä viimeaikaisissa poliittisissa murhissa ja murhan yrityksissä. Tämä auttaa tietysti unohtamaan sen, että Trumpin väitetty osuus Epstein-jupakassa se vasta perverssiyttä onkin.

Sitten voidaan mennä tietysti teknisiin yksityiskohtiin, joista Kansan ääni on tietysti paha sanomaan mitään. Mutta entäs kun erilaiset asiantuntijatkin alkavat ihmetellä siten, miten kolme turvakameraa ei muka pysty havaitsemaan sitä, että yhden rakennuksen katolle oli kiivennyt sala-ampuja.

Trumpilla kädet täynnä töitä – tyhjän kanssa

No, joka tapauksessa, tämä on hyvä esimerkki siitä, että metanarratiivi yksinapaisesta maailmasta on hajoamassa. Trump on saanut itsensä kaikkein pienimpiinkin pikkujupakoihin Yhdysvalloissa itsensä mukaan niin, ettei hänellä tunnu enää olevan kiinnostusta – saati taitoa – ulkomaanpolitiikkaan.

Vai mitä on ajateltava siitä, että Valkoinen talo on puuttunut niinkin mitättömältä tuntuvaan asiaan kuin Cracker Barrelin logon muuttaminen takaisin entiselleen? Cracker Barrel on yhdysvaltainen ravintolaketju, jonka imagoon kuuluu vanhanlainen etelävaltioiden vieraanvaraisuus ja kotoisuus. Siitä itse ketju koetti logon vaihdoksellaan pyrkiä eroon, kunnes Trump puuttui peliin.

Ei tuossa mitään. Ehkä. Mutta tämä Trumpia arvostelevien koomikoiden hiljentäminen alkaa käydä jo tukalaksi. Tuosta Jimmy Kimmelin puheohjelman peruuttamisesta – Trumpin toiveesta – on noussut kova metakka. Sitä ennen oli kuitenkin potkujen antaminen Stephen Colbertille.

Ja kun tämän alkaa yhdistää kansalliskaartin puuttumiseen peliin eri kaupungeissa, ei tässä voi alkaa muuta kuin ihmetellä, onko se susi nyt lopulta iskenyt. Ja samalla ulkopolitiikassa Trump kokee tappion toisensa jälkeen. Ei muista nyt äkkiseltään yhtään tapausta, jossa hänen kahinansa Venäjän ja Kiinan kanssa olisivat päätyneet hänen voitokseen – edes sillä häilyvällä Nobelin rauhanpalkinnon saamisella mitattuna, josta ei taida tulla sittenkään mitään, niin yllätys kuin se onkin olevinaan.

Ja ulkopolitiikassa Trump onkin täysi tunari. Kun hän julisti loistavaa voittoaan saatuaan Azerbaidzanin ja Armenian välisen selkkauksen loppumiseen, hän mainitsi kiistan osapuoliksi ”Aberbaidzanian” ja ”Albanian”. Tätä kolmas koomikko Jon Stewart sitten pääsi nälvimään ja teki sen vielä niin fiksusti, että oli pyytelevinään anteeksi sitä, että hän oli lausunut maiden nimet väärin. Hän nöyrästi pyyteli anteeksi sitä, että oli lausunut Armenian nimen väärin ja oikea lausuntapa oli siis ”Albania”.

Ilmatilojen loukkauksista

Noista Viron ja Puolan ja nyt kai Romaniankin ilmatilanloukkauksista on noussut kohu. Venäjä kiistää. Kyseiset Nato-maat väittävät kivenkovaan, että näin on käynyt, vaikka jälkikäteen todisteet jäävät heiveröiseksi.

Tässä pätee kuitenkin reiluuden nimissä sama iskulause kuin edelläkin. Ehkä se Venäjä on tosissaan tulemassa. Ensin huudetaan sutta ja sitten se susi lopulta tulee.

Tosin tuossa on sekin puoli, että ”provosoimattomiksi” tuota mahdollisesti jo kohta syttyvää sotaa on turha väittää. Putinia on kiusattu ihan kiusallaankin, ihan kuin kaikki Venäjällä pyörisi Putinin ympärille.

Kun Hesari jonkun kolumnistinsa voimin väsäsi vastineen Medevedeville, joka oli haukkunut Suomen poliitikkoja tyhmiksi jne., niin Hesarin kolumnisti ikään kuin teki kaikkensa sen väitteen osoittamiseksi todeksi. Niin ala-arvoinen oli kolumni.

Ihan kuin tässä oli sijaa leikinlaskulle. Niiden Suomen itärajan sulkijoiden puolustukseksi on sanottava, että he ovat sentään tunteneet uhan jo pitkään. Tosin tapa, jolla siihen on vastattu, on vain omiaan osoittamaan Medvedevin väitteet tosiksi. 

Ja provosointia Suomen tapa vastata se vasta on ollutkin. Sitä paitsi asia ole enää edes Suomen käsissä, vaan EU:n, joka on kieltänyt (kuulemma) enää Suomesta Venäjän-rajaa toiste avaamasta.

Asiasta toiseen: Euroviisut oireena

Mikään ei oikeastaan osoita koko meiningin todellista laitaa kuin niin mitättömältä tuntuva asia kuin Euroviisut. Tiettyinä vuosina kauan menneisyydessä maiden oli laulettava kappaleensa omalla kielellään. Nykyään tuota on vaikea edes muistaa. Kaikki laulavat englanniksi. Samoin EU hoitaa toimintaansa englannin kielellä, vaikka englanti saatiin pysymään sen työkielenä Iso-Britannian lähdettyä vain etsimällä porsaanreikiä Irlannista ja Maltasta, joiden toinen virallinen kieli on englanti.

Noista sukupuolisista vähemmistöistä Euroviisujen voittajina ei kannata sanoa mitään. Ehkä jonkun mielestä koko homma lähettää sopivan signaalin maailmalle. Paha vain sanoa, mihin osaan maailmasta tuo tekee oivan vaikutuksen. Ehkä Yhdysvalloissa Trumpin vastustajille, jos Trumpin vastustuksen kriteeri lasketaan tarpeeksi alhaiselle tasolle.

Eteenpäin

Miten tästä eteenpäin? Kuten sanottu, maailmassa on menossa paljonkin hyviä asioita – kaikesta huolimatta. Trump tekee jotakin oikein, mutta – kuten sanottu – jotenkin aina väärästä syystä. Tämähän ei ole ensimmäinen kerta maailmanhistoriassa, kun paha ihminen tekee hyviä tekoja. Kuten on hyvin tiedossa, Mussolinikin sai Italiassa junat kulkemaan ajallaan.

Tosin toinen yhtä iso vaara on äärivasemmisto. Kansan ääni on koettanut vetää sitä linjaa, että mihinkään vahingoniloon poliittista vastapeluria vastaan ei kannata alentua. Vastapeluri ei ole tyhmä, ja kerran valtaan päästyään hän kostaa nöyryytyksensä karvaasti. Tämä on iso syy sille, miten Trump nyt pääsee niin näkyvästi ehjin nahoin skandaalista jos toisestakin ja saa suuren kansanosan tyytyväisenä nyökytellessä päätään kahmittua itselleen yhä enemmän valtaa.

Perspektiiviä ei löydy kuin teoriasta. On siis hyvä perehtyä siihen, kun sen aika tulee. Isompaa jysäystä odotellessa on hyvä muistaa Rosa Luxemburgin sanat, että mikään ei ole niin vallankumouksellista kuin julistaa suureen äänen asioiden todellinen laita. 

Se todellinen laita nimittäin on olemassa. Olkoonkin kun kukaan ei siihen enää jaksa uskoa.