Suomen rikoslain soveltamisala – Eagle S:n tapaus

Öljytankkeri Eagle S pysäköitynä Kilpilahden öljynjalostamon Svart bäckin ankkuripaikalla Porvoossa. Taustalla Emäsalon saari. (Kuva Wikimedia commons)

kirj. Kalevi Hölttä, oikeustieteen tohtori, 20.10.2025; Kansan ääni 3.11.2025; Naapuriseuran sanomat 6.11.2025

Helsingin käräjäoikeus jätti tutkimatta syytteen tankkeri Eagle S:n kapteenia ja kahta päällystön jäsentä vastaan väitetystä rikoksesta kansainvälisellä vesialueella Suomenlahdella. Asiaa ei tutkittu oikeudellisesti, koska Suomen rikoslaki ei koske ulkomailla tai kansainvälisellä vesi- taikka ilma-alueella tehtyjä väitettyjä rikoksia, eräin poikkeuksin. Silti asiaa puitiin perusteellisesti kuukausitolkulla.

Pääsääntö on, että Suomessa tehtyyn rikokseen sovelletaan Suomen lakia. Rikoslain 1 luvun 7 §:ssä (RL 1: 7) soveltamisalaa on laajennettu koskemaan ns. kansainvälisiä rikoksia. Vaikka rikos on tehty ulkomailla tai kansainvälisillä alueilla, siitä voidaan syyttää ja rangaista Suomen tuomioistuimessa ja Suomen lain mukaan seuraavissa tapauksissa: (1) jos rankaiseminen perustuu kansainväliseen Suomea velvoittavaan sopimukseen, (2) ydinräjähderikoksissa ja niiden valmistelussa ja (3) jos kysymys on ihmiskaupasta tai terrorismirikoksista.

Tällä perusteella Suomessa on tuomittu tai yritetty tuomita Afrikassa ja Lähi-Idässä tehtyjä murhia, joissa on terroristinen tarkoitus. Surullisen kuuluisa oli ainakin yhden miljoonan maksanut oikeudenkäynti liberialaista Tampereella asuvaa miestä vastaan. Tuomarit ja asianajajat matkustivat Afrikkaan, tosin vain rikoksen tekopaikan viereiseen valtioon ”hankkimaan todisteita”. Rikoksen tekopaikalle eivät edes uskaltaneet mennä. Syyte hylättiin näyttämättömänä ja valtio joutui vielä maksamaan satoja tuhansia euroja afrikkalaismiehelle vangitsemisajalta, ns. koppikorvausta.

Tankkilaiva Eagle S:n miehistön ei edes väitetty syyllistyneen edellä kuvattuihin rikoksiin. Heitä syytettiin siitä, että laivan ankkuri oli irronnut kiinnityksestään ja raahautui lähes sata kilometriä meren pohjassa, mistä aiheutui sekä suomalaisen, että venäläisen merikaapelin vaurioituminen. Syyte koski rikoslaissa mainittua tuhotyötä, jonka syyttäjä väitti olleen tahallinen. Ilman tahallisuutta se ei olisi lainkaan rikos, vaan merionnettomuus.

Laivan päällystön väitettiin menetelleen tahallisesti, koska heidän olisi pitänyt normaalilla huolellisuudella havaita heti ankkurin irtoaminen ja estää vahingot. Kysymyksessä olisi ollut vähäisimpänä tahallisuutena pidettyä piittaamattomuutta (ns. dolus eventualis). Tällaista tahallisuutta on ”hällä väliä” -asenne. Vaikka pitäisi tietää, että teosta tai laiminlyönnistä voi tulla vahingollisia seurauksia, niin syyllinen jatkaa siitä huolimatta menettelyään. Jo syytteessä liikuttiin siis tapaturman ja tahallisuuden välimaastossa.

Vahingonkorvausvaatimus on eri asia. Rikossyytteen ohella vahingonkorvausta voi vaatia laivan lippuvaltion tuomioistuimessa eli tässä tapauksessa Cookin saarilla toimivaltaisessa tuomioistuimessa. Laivan omistajayhtiö on rekisteröinyt laivan siellä. Siitä huolimatta laiva oli kuukausia takavarikoituna Suomessa. Laittomasta takavarikosta aiheutuneista vahingoista laivan omistajayhtiölle on todennäköisesti tulossa uusi oikeudenkäynti Suomen valtiota vastaan. Sama koskee merimiesten pitkää vangitsemisaikaa ja poistumiskieltoa.

Miksi syyte nostettiin ja pakkotoimiin ryhdyttiin?

Ensimmäisenä tulee mieleen poliittinen syy. Laiva kuljettaa öljyä Venäjältä ostajille, ja sitä Suomen johtajat vihaavat. Puhutaan ”Venäjän varjolaivastosta”. Kysymyksessä on kuitenkin markkinatalouteen ja vapaaseen merenkulkuun perustuva laillinen toiminta. Merenkulun vapaus on aina ollut tärkeä ja siitä on sovittu kansainvälisissä sopimuksissa. Mielivaltainen merenkulun estäminen kansainvälisillä vesillä on merirosvousta, mihin ei oikeusvaltio ryhdy esimerkiksi käyttämällä asevoimia ja tuomioistuimia. On kuitenkin esimerkkejä tällaisen toiminnan lisääntymisestä. Ranskan viranomaiset estivät tänä syksynä öljylaivan etenemisen. Israel on hyökännyt avustusaluksia vastaan ja pakottanut ne väkivalloin luopumaan palestiinalaisten auttamisesta. Toivottavasti Suomi ei mene tällaiseen toimintaan, vaikka jo kiivaimmat poliitikot ja ”tutkijat” ovat vaatineet. Esimerkiksi Tanskan salmien sulkeminen venäläisiltä kuljetuksilta olisi selvä sotatoimi. Sitä on vaatinut mm. Aleksanteri-instituutin professori Tynkkynen. Samansuuntaisia vaatimuksia on muillakin saman ”seurakunnan” jäsenillä, kuten europarlamentaarikko Limnellillä.

Politiikkaan viittaa se, että käsittely sekä poliisitutkinnassa että käräjäoikeudessa kesti kauan ja oli todella perusteellista. Näin saatiin jutusta mahdollisimman suuri propagandahyöty. Asiaa jauhettiin valtamediassa kuukausia ja syyteltiin Venäjää terrorismista ja sabotaasista. Toisaalta oli perusteltua muodollisesti tutkia tarkkaan väitetyt rikokset, koska näin saatiin varmuus siitä, että ei ollut kysymyksessä kansainvälinen rikos, joka voitaisiin ratkaista Suomessa. Yleensä tällaiset prosessikysymykset ratkaistaan heti oikeudenkäynnin alussa. Nytkin tehtiin heti prosessiväite, jonka mukaan asiaa ei voi ottaa tutkittavaksi, koska se on Suomen tuomiovallan ulkopuolella. Perusteltua olisi ollut myös heti jättää syyte tutkimatta, ja näin olisi vältytty miljoonien tarpeettomilta kuluilta ja korvauksilta.

Asian poliittista luonnetta osoittaa, että syyttäjät määrättiin ajamaan juttua vielä hovioikeudessa, eli se ei ole loppuun käsitelty valituksen johdosta. Tämä on yksi esimerkki paljon puhutun vallan kolmijaon rapautumisesta. Meillä tuomioistuimet ovat yhä suhteellisen riippumattomia, vaikka tuomarit ovatkin varsin oikeistohenkisiä. Syyttäjille on annettu liikaa valtaa, mikä on vääristänyt esimerkiksi työrikosten tutkimista. Eagle S:n juttu jättää myös epäilyn syyttäjien toiminnan puolueettomuuteen.

Erikoinen välikohtaus oli Latvian entisen ministerin hyökkäys Suomen oikeuslaitosta vastaan. Hän tuomitsi julkisesti Helsingin käräjäoikeuden päätöksen, mitä edes Suomen ministerit eivät saa lain mukaan tehdä niin kauan, kuin vallan kolmijakoa yritetään pysyttää voimassa edes tuomioistuimia koskevana. Suomen edustajien pitäisi puuttua Baltian maiden ministerien toimintaan; samanlaista sekaantumista Suomen asioihin tapahtuu jatkuvasti myös Virosta.

Laivan valtaaminen oli myös erikoinen tapahtuma. Pääministeri Orpo on sanonut antaneensa käskyn aseellisesta hyökkäyksestä laivaan sen jälkeen, kun se ensin oli saatu houkutelluksi Suomen aluevesille. Se oli näyttävä ”operaatio”, jossa helikoptereista hyökättiin laivaan ja pakotettiin henkilökunta aseilla uhaten suljettuun tilaan. Ilmeisesti Orpon uran tähtihetkiä, vaikka sitten päättyikin nolosti.