Stalingrad 80 vuotta sitten muodosti käänteen sodassa: Fasistit antautuivat 2.2.1943

Mamaija Kurgaani

Heikki Männikkö, julkaistu 21.1.2023.

Näinä päivinä meidän on syytä palauttaa mieleen Stalingradin taistelut 80 vuotta sitten. Hitlerin Saksa hyökkäsi liittolaisineen (Suomi, Unkari ja Romania) aamuyöllä 22.6.1941 Neuvostoliittoon 5 miljoonan sotilaan armeijalla. Nopeasti hyökkäyskiilat saavuttivat Leningradin, Moskovan suunnalla Smolenskin sekä lounaassa Kiovan.

Fasistit ensimmäisen kerran Smolenskissa

Puna-armeija kykeni ensimmäisen kerran pysäyttämään vihollisen Smolenskissa, jossa hitleriläiset kokivat ensimmäiset tappionsa. Siksi he pysäyttivät hyökkäyksensä etelässä sekä Leningradissa ja siirsivät näiltä suunnilta voimia Moskovan suunnalle. Moskovaan saakka he eivät kuitenkaan päässeet, vaan Puna-armeija kykeni vuoden viimeisinä päivin tekemään vastahyökkäyksen Moskovassa.

Hitleriläisille suurtappio Moskovassa

Hitleriläiset kärsivät vuoden 1941-1942 vaihteessa ensimmäisen suurtappionsa, kun Neuvostoarmeija työnsi heidät paikoin 250 km taaksepäin. Tämä herätti kauhua fasistien riveissä, myös Suomessa. Tässä vaiheessa fasistiarmeija keskittyi lähes yksinomaan etenemään kaakkoon keskittäen sinne voimansa tavoitteenaan Donetskin laakion, Stalingradin ja Kaukasuksen valtaaminen. Päämäärä oli saada haltuun Donetskin malmivarat, Grosnon/Bakun öljy, katkaista Volgan huoltoreitit Persiaan, saada haltuun alueen viljavarat ym. Tavoite muistutti hyvin paljon sitä suunnitelmaa, jota Nato/USA/EU kehittelevät tänään.

Perääntyminen Volgalle kesällä 1942

Kesällä 1942 Puna-armeija joutui perääntymään. Menetettiin Kiova, Donetsk (Stalino), Voronets, Krasnodar ym. Hitleriläiset halusivat vallata Volgan suuren teollisuuskaupungin Stalingradin ja katkaista Neuvostoliiton huoltoreitit etelään ym. Puna-armeija kävi ankaraa puolustustaistelua ja fasistit työnsivät heitä kohti Volgaa. Puna-armeija hyökkäsi pohjois-luoteen suunnasta 24. armeijan, 1. kaartinarmeijan ja 66. armeijan voimalla. Mikään ei tehonnut. Silloin Neuvosto-armeijan johto ei vielä tiennyt, että hitleriläiset olivat keskittäneet alueelle 300 000 sotilaan armeijat. Elettiin siinä oletuksessa, että vihollissotilaita oli vain runsaat 100000.

Kuva. 80 vuotta sitten käytiin Stalingradissa ratkaisevia taisteluja. Kuvassa näkyy rintamalinja juuri ennen vastahyökkäystä 19.11.-42 (pun. varjoviiva) ja 30.11.-42 (vihr. varjoviiva). Hyökkäys eteni suunnitellusti. Saartorengas suljettiin 23.11. Donin R:n 21., 65., 24. ja 66.A kiristivät saartorengasta pohjoisesta ja lännestä sekä Stalingradin R:n 57.-, 64.- ja 62.A etelästä ja idästä. LounaisR:n 5.PsA ja 1.KaA laajensivat ulompaa saartorintamaa Kantemirovkan-Millerovon suuntaan ja Stalingradin R:n 51.A Kotelnikovon suuntaan. Tilanne muuttui joulukuussa fasistien yrittäessä Kotelnikovon-Tormosinin suunnasta murtaa käytävää saarrettujen fasistijoukkojen luokse. Stalingradin R sai vahvennuksekseen 2.KaA:n ja 5.IskuA:n. LounaisR:n hyökkäyssuunta käännettiin joulukuussa Tatsinskajan-Morozovskin suuntaan Mansteinin joukkojen selkään. Rintama sai avukseen uuden 3.KaA:n ja Voronezin rintaman 6.A:n. Ratkaisevia taisteluja käytiin mm. joulun ja uudenvuoden välillä -42. Puna-armeija kykeni tuhoamaan tieltään huomattavan osan vihollisjoukoista, ja vuoden loppuun mennessä rintamalinja oli siirtynyt 200-250 km länteen ja lounaaseen.

Uusi sotatalous teki mahdolliseksi suunnitella suuri vastaisku

12.9.1942 kokoontuivat Moskovassa päämajassa Stalin, Zukov ja Vasiljevski. Muistelmissaan mm. Zukov kertoo, että Stalin tarkasteli pitkään ison työpöytänsä takana karttoja, johon oli merkitty päämajan reservit ym. Loitommalla huoneessa Zukov ja Vasiljevski keskustelivat hyvin hiljaisella äänellä, että ”on nähtävästi etsittävä jotain muuta ratkaisua”. Stalin kuuli tämän ja kysyi heti, että ”millaista muuta ratkaisua”? lyhyen keskustelun jälkeen sovittiin, että Zukov ja Vasiljevski siirtyvät seuraavana päivänä yleisesikuntaan ja työstävät suunnitelman ja seuraavana päivänä ja illalla kokoonnutaan uuteen neuvonpitoon. Syntyi ajatus saarrostusoperaatiosta, johon arveltiin tässä vaiheessa reservien ja voimavarojen riittävän. Tämä oli mahdollista koska jo varsin varhain neuvostovaltion politiikka siirrettiin sotatalouteen ja mm. uudentyyppisten lentokoneiden ja tykistöammusten tuotanto oli päässyt vauhtiin.

Hyökkäys valmisteltiin huolella ja salassa

Tässä vaiheessa sovittiin, että Stalingradia puolustavat 12 armeijaa jatkavat vihollisen väsyttämistä. Suurimman vastuun sai harteilleen Zuikovin 62. armeija, joka Volgan ja Stalingradin välisellä kaistaleella torjui vihollista ja esti sitä saavuttamasta Volgaa. vastahyökkäystä alettiin suunnitella salassa. Hyökkäysalueille alettiin siirtää suuret määrät materiaalia ja joukkoja alettiin kouluttaa.

Vastahyökkäys sujui suunnitelmien mukaan

Hyvin valmisteltu vastahyökkäys alkoi aamulla 19.11.1942 luoteesta Serafimovitsin ja Kletskajan suunnalta suunnitellusti aamulla 19.11 tykistövalmistelulla klo 05.00 Serafimovitsista lounaaseen kahdella rintamakaistalla, 5.PsA edestä ja 21.A sillanpäästä Kletskajan luota. LounaisR:n – ja Donin R:n joukot mursivat voimakkaalla iskulla romanialaisten 3.A:n puolustuksen kahdella rintamakaistalla. Vihollinen alkoi vetäytyä ja antautua vangeiksi. Romanialaisten joukkojen takana olevat saksalaiset yrittivät pysäyttää neuvostojoukkojen hyökkäyksen siinä onnistumatta.

Stalingradin rintama aloitti hyökkäyksen päivää myöhemmin 20.11.–42 kaakosta Tsatsa-järven suunnasta.  Suunnitelman mukaisesti 51.A hyökkäsi lounaaseen Plodovitoe-Abganerovo – suuntaan ulkoisen saartorenkaan muodostamiseksi. 57.A hyökkäsi Kalatsin suuntaan. Ivanovkan alueelta 64.A hyökkäsi luoteeseen ja tuki 57. A:n oikeaa sivustaa. Hyökkäyksen ensitunneilla romanialaisten ja saksalaisten puolustus saatiin murrettua. Yrittäen estää 57.A:n etenemisen Kalatsin suuntaan siirsi vihollinen sinne Stalingradin luota 16. ja 24.PsD:n, mutta ne myöhästyivät ja niiden voima oli liian pieni kestämään LounaisR:n ja Stalingradin R:n iskut. Ylitettyään Donin LounaisR:n IV PsAK ja Stalingradin R:n IV MekAK kohtasivat 23.11.-12 Sovetskin-Kalatsin alueella ja sulkivat vihollisen Stalingradin ryhmittymän saartorenkaan sisään Donin ja Volgan välisellä alueella.

Saartorengasta alettiin kiristää

Suunnitelman mukaan saartorenkaan sulkemisen jälkeen aloitetaan välittömästi saarrettujen Pauluksen joukkojen pilkkominen pienempiin osiin niiden lopulliseksi tuhoamiseksi. LounaisR:n päävoimat 1.KaA ja 5.PsA jatkoivat hyökkäystä (21.A palautettiin Donin R:lle) länsi-lounaaseen laajentaakseen saartorintamaa ulospäin. Stalingradin R jätti kolme armeijaa vahvistamaan kaupungin saartoa ja sen 51.A jatkoi hyökkäystä lounaaseen laajentaakseen ulkoista saartorintamaa. Saartorengasta kiristivät nyt Donin R:n 21., 65., 24. ja 66.A lännestä ja pohjoisesta, sekä etelästä ja idästä Stalingradin R:n 57., 64. ja 62.A. Päämaja kiirehti saarretun vihollisen nopeaa tuhoamista, koska saartoon osallistuvia joukkoja olisi kipeästi tarvittu muualla.

Saarrettujen vihollisjoukkojen tuhoaminen osoittautui äärimmäisen vaikeaksi

Saarretun vihollisen tuhoaminen ei osoittautunut helpoksi tehtäväksi. Marraskuun loppuun mennessä saarrettujen vihollisjoukkojen alue oli pienentynyt puoleen (1500 km2), mutta neuvostojoukkojen eteneminen vihollisen hyvin järjestetyn puolustuksen vuoksi kävi yhä vaikeammaksi. Vähitellen alkoi selvitä, että ennakkotiedoista poiketen motissa oli 90000 sotilaan asemesta 300000 hyvin varustettua sotilasta ja saarron purkuun osallistuvia voimia siirrettiin torjumaan Mansteinin joukkojen vastahyökkäystä.

Motin tuhoaminen oli hoidettava nopeasti, koska näitä joukkoja (7 armeijaa) tarvittiin muualla. Ankarissa talvioloissa pakkasen noustessa yli 20 asteen käytiin taistelua. Vihollisen puolustuslinjat peittyivät iskun voimasta räjähdyspilvien peittoon ja vihollinen alkoi antautua. Paikoin taistelu vielä jatkui ja lopullisesti vihollinen antautui 2.2.–43.

Stalingradin taistelussa tuhottiin 19.11.-42–2.2.-43 välisenä aikana vihollisen 32 divisioonaa sekä kolme prikaatia. 16 divisioonaa menetti yli puolet miehistöstään. Fasistit liittolaisineen menettivät 800000 sotilasta, 2000 ps-vaunua ja rynnäkkötykkiä, yli 10000 tykkiä ja kranaatinheitintä, 3000 taistelu- ja kuljetuskonetta sekä yli 70000 autoa.

Kuva. Tsuikovin hautapaasi. Stalingradin taisteluissa ansioituneen 62. A:n komentajan Tsuikovin hautapaasi. Hän oli ainoa armeijakomentaja ja marsalkka, jota ei haudattu Moskovaan, vaan hänen hautansa sijaitsee Volgogradissa Mamaija Kurganin sotamuistomerkki alueella. Vasili Ivanovitš Tšuikov syntyi 12. 2. 1900 ja liittyi puna-armeijaan Venäjän vallankumouksen aikana. Hän palveli vuosina 1926–1927 Kiinassa Tšiang Kai-šekin sotilasneuvonantajana ja osallistui Itä-Puolan valtaamiseen vuonna 1939 ja osallistui myös armeijakunnan komentajana myös talvisotaan.  Toukokuussa 1942 hänet kutsuttiin ottamaan 62. armeijan komento Stalingradin taistelussa. Hän komensi 8. kaartinarmeijaa osana 1. Valko-Venäjän rintamaa ja johti sen etenemistä Puolan halki kohti Berliiniä. Sodan jälkeen hän jäi Saksaan ja oli 1949–1953 Neuvostoliiton armeijan Saksan-joukkojen komentaja. Sen jälkeen hänet nimitettiin Kiovan sotilaspiirin komentajaksi. Palvellessaan Kiovassa vuonna 1955 hänet ylennettiin Neuvostoliiton marsalkaksi. Vuosina 1960–1964 Tšuikov toimi Neuvostoliiton maavoimien komentajana ja Neuvostoliiton apulaispuolustusministerinä. Vuodesta 1961 alkaen hän oli myös Neuvostoliiton siviilipuolustuksen johtaja. Lisäksi hän oli myös puolustusneuvoston johtaja 1961–1972, jolloin hän jäi eläkkeelle.

Tarkemman selonteon löydätte Kansan äänen numerosta 6/12 sivulta 12 https://asiakas.kotisivukone.com/…/kansanaani…/kns6-12.pdf. Kannattaa myös tutustua tätä edelliseen ja seuraavaan Kansan äänen numeroon, joissa asiaa myös käsitellään.