Sinimusta hallitus tekee rumaa jälkeä
Valtiovarainministeri Riikka Purra mielipuuhassaan, eli leikkaamassa köyhiltä viimeisetkin roposet. Ei ihme että hymy on herkässä. Mukana valtiovarainministeriön virkamiehiä, jotka pohjustivat leikkauksia erittäin valikoiduilla ”faktoilla” taloudesta ja leikkausten vaikutuksista.
Tommi Lievemaa (pääkirjoitus KÄ 2/24)
Suomen sinimusta hallitus pääministeri Orpon ja valtiovarainministeri Purran johdolla esitteli hallituksen kehysriihessä uusimmat madonlukunsa. Aiempien leikkausten päälle on tulossa kahden miljardin lisäleikkaukset, minkä lisäksi mm. korotetaan arvonlisäveroa. Minkäänlaista tarvetta leikkauksille ei ole, sillä talouden ongelmat johtuvat väärästä politiikasta. On valittu talouspoliittinen linja, jonka myötä valtion tulopohja on kaventunut olennaisesti.
Hallituksella ei ole selkärankaa kantaa itse vastuuta teoistaan, joten se vierittää syyn ulkopuolisille. Hallitus väittää että ilman lisätoimenpiteitä Suomi joutuisi ”EU:n tarkkailuluokalle”. Todellisuudessa Suomen valtiontalous olisi jopa ylijäämäinen, jos kokonaisveroaste olisi vuoden 2016 tasolla 44 prosentissa. Kuitenkin veroastetta on koko ajan laskettu ”työn ja yrittämisen tukemisen” nimissä, ja valtion tulopuoli on romahtanut.
Kyse ei ole työllisyyden tukemisesta eikä edes yrittäjyyden tukemisesta. Veronkevennykset ovat jo pitkään kohdistuneet suurituloisiin, minkä lisäksi pääomaverotusta on kevennetty jatkuvasti jo 1990-luvulta lähtien. Tällä ei ole tuettu yrittäjyyttä, vaan kokoomuksen ideologian mukaisesti kasvatettu kapitalismin loisten eli suurpääoman paksua lompakkoa entisestään.
Ostovoimaa on heikennetty systemaattisesti, mikä on edesauttanut talouden sakkausta. Leikkaukset sosiaaliturvaan ja etuisuuksiin sekä palkkojen pitkään jatkunut nollalinja ovat heikentäneet ostovoimaa, mikä on tyrehdyttänyt talouden kasvua. Lisäksi eurovaluutta on ollut myrkkyä Suomen taloudelle, mikä näkyy hyvin vertailussa muihin pohjoismaihin, jotka eivät asiantuntijoiden suositusten mukaisesti lähteneet mukaan yhteisvaluuttaan. Suhteiden katkaiseminen Venäjään ja sitä vastaan asetetut pakotteet ovat olleet viimeinen naula Suomen talouden arkkuun.
Suomi lähti eurovaluuttaan mukaan pitkälti Paavo Lipposen ja Sauli Niinistön yhteisesti masinoimana, hallituksen sisällä soraäänet vaiennettiin ja asiantuntijoiden varoittavilla lausunnoilla pyyhittiin pöytää. Suomessa oli kova niin kova hinku ja kiima päästä ”Euroopan ytimeen”, että järki unohtui siinä tuoksinassa eteisen narikkaan.
Kannattaa muistaa, että kokoomuksen julkilausutun ideologian mukaisesti heikompiosaiset ovat itse syypäitä tilaansa, joten heidän ruoskimisensa on kokoomuksen mukaan oikeutettua. Tämä näkyy selkeästi hallituksen linjassa ja toimenpiteissä. Hallitus ei lotkauta korvaansa Euroopan neuvoston toistuville moitteille maamme liian alhaisesta sosiaaliturvan tasosta, vaan se päinvastoin heikentää sitä edelleen.
Mallioppilaana mielellään esiintyvää Suomea ei näytä edes hävettävän heikompiosaisten tyly polkeminen, päinvastoin tätä fasistishenkistä politiikkaa kehutaan hallituksen piiristä ”vastuulliseksi”. Kaikkein härskeintä on se, että ”valtiontalouden heikkoa tilaa” valittava hallitus satsaa yleiseen asevarusteluun sekä Ukrainan aseistamiseen miljardeja, jotka se leikkaa oman maan kansalaisten tarpeista, terveydenhuollosta ja sosiaaliturvasta.
Fasismihenkisyyden vaikutelmaa lisää sekin, että hallitus on heikentämässä lainsäädäntöteitse ammattiyhdistysliikkeen ja työntekijöiden oikeuksia. Ei liene tarpeen muistuttaa historiasta, minkä ryhmien kimppuun sekä Mussolini että Hitler ensi töikseen kävivät valtaannousunsa jälkeen. Sama kaiku on askelten v. 2024 Suomessa. Meillä tarvittaisiin kipeästi todellista oppositiota parlamentaariselle tasolle, nykyisen teatterimaisen näennäisdemokratian sijaan, jossa opposition ja hallituksen ero on kuin veteen piirretty viiva.
