Sahra Wagenknechtin vasemmistoliberalismin kritiikki osuu ja tuntuu.

Sahra Wagenknecht on suosittu puhuja Saksassa. Kuvassa Sahra puhuu Leipzigissä 26.6.2019 vasemmistopuolueen tilaisuudessa (kuva: Wikimedia Commons)

Pertti Hämäläinen 14.12.2025; Kansanääni 6/2025, 19.12.2025

Saksalaisen vasemmistopoliitikon Sahra Wagenknechtin vuonna 2021 ilmestynyt menestyskirja on saatavilla nyt suomeksi. Saksankielisen alkuteoksen nimi Die Selbstgerechten. Mein Gegenprogramme für Gemeinsinn und Zusammenhalt on suomeksi kääntynyt Yhteisöllisyyden manifestiksi. Kirjan on suomeksi julkaissut Kirjallisuus- ja kulttuuriyhdistys Särön yhteydessä toimiva Kustannusliike Särötär.

Hahmotelma tulevaisuuden ohjelmalle

Wagenknechtin kirjan reilut kolme ja puolisataa sivua jakautuvat kahteen osaan. Kirjan ensimmäisessä ja laajemmassa osassa esitetään varsin terävä ja perusteltu nykyisen vasemmistoliberalismin ja siihen liittyvän uusliberalismin kritiikki. Toisessa osassa Wagenknecht hahmottelee mahdollista poliittista vastaohjelmaa kritisoimalleen vasemmistoliberalismille. Wagenknechtin mukaan tarkoitus on hahmotella ”kulmakiviä sellaiselle tulevaisuuden ohjelmalle, jossa tiedostetaan, että yhteisölliset arvot määrittävät yhä vieläkin useimpien ihmisten identiteettiä”. Sinänsä kirjassa esitetty nykykapitalismin ja uusliberalismin kritiikki ei tuo mitään olennaista uutta verrattuna niihin lukuisiin viime vuosikymmeninä esitettyihin vastaaviin kriittisiin analyyseihin. Tämä näkyy myös kirjan jälkimmäisen osan ohjelmallisessa tekstissä, jota onkin syytä tässä vaiheessa lukea Wagenknechtin itsensäkin tarkoittamana ”hahmotelmana tulevaisuuden ohjelmalle”.

Vasemmistoliberalismi ja uusliberalismi ovat saman kolikon eri puolia

Yhteisöllisyyden manifestin ehdottomat huippuhetket sisältyvät vasemmistoliberalismin kritiikkiin tai kuten Wagenknecht saman asian ajoittain haluaa ilmaista ”lifestylevasemmistoa kohtaan suunnattuun kritiikkiin”. Wagenknecht itse asiassa esittää perustellun väitteen, että vasemmistoliberalismi ja uusliberalismi ovat yhtä, tai ainakin ne ovat viimeisten parin, kolmen vuosikymmenen aikana kulkeneet käsi kädessä. Tämä väite voidaan lukea myös niin, että vasemmistoliberalismi on tavallaan mahdollistanut uusliberalismin nousun kiinnittämällä huomionsa yksipuolisesti kulttuurisiin ja identiteettikysymyksiin. Kysymys taitaakin lopulta olla samasta asiasta. Riippuu vain siitä, kumpaa puolta kolikosta katsoo. Nykyinen globaalikapitalismi on Wagenknechtin mukaan tullut siihen vaiheeseen, jossa kasvava eriarvoisuus ja lisääntyvä köyhyys on rapauttanut yhteisöllisyyden, ja tilalle on tullut eri ryhmien välinen, epäluottamuksen ja vihamielisyyden sävyttämä rinnakkaiselo ja vastakkainasettelu. Tämä on Wagenknechtin mukaan johtanut työväenluokan ja laajemmin työväenliikkeen, sekä perinteisten, vasemmistolaisuuteen kuuluvien yhteisöllisten arvojen häviämiseen. Juuri tämä katoamassa oleva yhteisöllisyys olisi Wagenknechtin mukaan olennaista pelastaa, jos halutaan säilyttää tai pikemminkin uudelleen rakentaa hyvinvointivaltiota, mikä on Yhteisöllisyyden manifestissa esitetyn ohjelmallisen puolen keskeisiä tavoitteita.

Akateemisen keskiluokan ideologiaa

Mikä on sitten kritiikin kohteena olevan vasemmistoliberalismin rooli tässä viime vuosikymmenien kielteisessä kehityskulussa? Wagenknechtin mukaan vasemmistoliberalismi on tavallaan kapean akateemisen keskiluokan luokkaliikkeen ideologiaa. Se on omaksunut urbaanin, akateemisen keskiluokan arvot ja elämäntavan. Pahinta on se, että vasemmistoliberalismin keskiössä olevista ”arvoista” eli individualismista ja kosmopolitismista tehdään politiikkaa pakottamalla niitä kaikille muille, erityisesti työväenluokalle ja muille alemmassa asemassa oleville yhteiskuntaryhmille. Tämä pakottaminen, joka on siis urbaanin akateemisen keskiluokan käytännössä harjoittamaa luokkapolitiikkaa, on mennyt Saksassa ja myös useimmissa muissa EU-maissa niin pitkälle, että tämä porvariston luokkafraktio kykenee määrittelemään, miten pitää tai miten ei pidä käyttäytyä, pukeutua, syödä, ajatella tai puhua.

Tarinoita kertomalla tehdään historiapolitiikkaa

Kysymys on myös siitä, miten ja kuka tarinan kertoo. Wagenknechtin edustaman vasemmistokonservatismin mukaan työväen- ja keskiluokkien elämä oli monin tavoin vakaampaa ja parempaa, joskaan ei ongelmatonta, saksalaisen hyvinvointivaltion rakennuskaudella 1950–80-luvuilla aina tuonne uusliberalismin kauden alkuun saakka. Se oli myös perinteisen vasemmiston kannatuksen kultakautta. Sen sijaan vasemmistoliberaalin ideologian omaksunut akateeminen keskiluokka kertoo aivan päinvastaisen tarinan. Se kertoo tarinan globalisaation ja Euroopan integraation mukanaan tuomista monimuotoisuuden ja monikulttuurisuuden sekä individualismin ja kosmopolitismin arvoista, jotka tälle luokalle edustavat uudenlaista vapauden aatetta.

Wagenknechtin mukaan kyse on siitä, että akateeminen keskiluokka kuuluu yläluokan ohella viime vuosikymmenien voittajiin. Se on hyötynyt globalisaatiosta ja Maastricht-Euroopasta ja vilkkaasta maahanmuutosta sekä ainakin osittain myös talousliberaalista nykytilasta. Tähän voidaan tietysti todeta, että jo nyt muutama vuosi kirjan ilmestymisen jälkeen vaikuttaa yhä enemmän siltä, että akateemisessa keskiluokassa on yhä enemmän niitä, jotka ovat vain kuvitelleet hyötyvänsä edellä mainituista kehityskuluista. Todellisuuden muuri on nyt tullut vastaan. Kyse on siis alati laajenevasta korkeakoulutettujen alaluokasta, joka on aiemmin omaksunut vasemmistoliberalismia myötäilevät kulttuuriset arvonsa unelmoiden luokkanoususta, jonka mahdollisuudet kovenevan leikkauspolitiikan ja julkisen sektorin alasajon myötä nyt näyttävät päivä päivältä jäävän yhä kaukaisemmaksi haaveeksi.

Yhteisöllisyyden manifestilla irti Die Linkestä

Sahra Wagenknechtin poliittinen ura alkoi jo Saksan demokraattisessa tasavallassa, jossa hän juuri ennen muurin murtumista liittyi Saksan sosialistiseen yhtenäisyyspuolueeseen (SED). Yhdistyneen Saksan aikana hän on toiminut europarlamentaarikkona, vasemmistopuolue Die Linken varapuheenjohtajana vuosina 2010–2014, sekä ollut puolueen kansanedustaja Saksan liittopäivillä. Yhteisöllisyyden manifestin kirjoittamisen aikoihin jo pitkään jatkuneet ristiriidat Die Linken sisällä olivat kärjistymässä. Keväällä 2021 kirjan ilmestymisen jälkeen Die Linken vasemmistoliberaalisiiven edustajat vaativat Wagenknechtin erottamista puolueesta. Kesällä 2022 Erfurtissa pidetyssä puoluekokouksessa kävi ilmeisen selväksi, että Wagenknechtin johtama fraktio tulee irrottautumaan Die Linkestä omaksi puolueeksi. Näin myös kävi reilun vuoden kuluttua, kun Bündnis Sahra Wagenknecht perustettiin.

Vasemmiston on uskallettava puhua maahanmuutosta

Yhteisöllisyyden manifestissa ei vielä käsitellä kovinkaan paljon geopolitiikkaa tai Venäjää, joka vasta kirjan ilmestymisen jälkeen nousi uudeksi Die Linkeä hajottavaksi kysymykseksi Wagenknechtin ottaessa selkeästi rauhanpolitiikkaa ja jonkinlaista neue ostpolitik-linjaa tavoittelevan ja valtapuolueisiin verrattuna sovittelevamman näkemyksen Ukrainan tilanteeseen. Sen sijaan suhtautuminen maahanmuuttoon oli ollut keskeinen jakava kysymys Die Linken sisällä jo vuosia. Vuosien 2015–2016 maahanmuuttokriisin aikana, jolloin Saksaan saapui yli miljoona turvapaikanhakijaa, Wagenknecht asettui kritisoimaan Angela Merkelin hallituksen avoimien ovien maahanmuuttopolitiikkaa.

Kirjassaan Wagenknecht käsittelee melko laajasti maahanmuuttoon liittyviä kysymyksiä. Wagenknechtin mukaan juuri maahanmuutto on asia, jonka minkäänlaista kritiikkiä vasemmistoliberaaleissa piireissä ei hyväksytä missään muodossa. Yleinen positiivinen suhtautuminen siirtolaisuuteen kuuluu Wagenknechtin mukaan lifestylevasemmistolaiseen ajatuskaanoniin kuin usko ylösnousemukseen kristityillä. Yhteisöllisyyden manifestissa esitetyt maahanmuuttokriittiset näkemykset ovat kuitenkin hyvin maltillisia ja perustuvat varsin selkeästi argumentoituihin taloudellisyhteiskunnallisiin perusteisiin, joissa kuvataan niitä tunnettuja laajamittaisia ongelmia, joita massamaahanmuutto on Saksassa viime vuosikymmeninä aiheuttanut. Syvemmällä tasolla kysymys on siitä huolesta, mitä saksalaisen yhteiskunnan jatkuva monikulttuurisoituminen, pirstaloituminen ja lisääntyvä individualismi ovat aiheuttamassa Wagenknechtin peräänkuuluttamalle yhteisöllisyydelle, joka puolestaan olisi perusedellytys niin hyvinvointivaltion kuin työväenluokankin etujen puolustamiselle.

Globalisaation purkaminen tavoitteeksi

Yhteisöllisyyden manifestin ohjelmallisen osan lähtökohtana on Wagenknechtin näkemys, jonka mukaan vasemmistoliberalismi ei ole kyennyt tarjoamaan uskottavaa ohjelmaa ihmisille, joiden elämä on viime vuosikymmenien oikeistolaisen, uusliberaalin talouspolitiikan vuoksi ajautunut raiteiltaan tai ainakin vaikeutunut ja huonontunut. Wagenknecht jopa katsoo, että vasemmistoliberalismi on tämän vuoksi tavallaan osasyyllinen äärioikeiston nousulle. Äärioikeisto on ottanut vasemmiston paikan ja saa kannattajia yhä enemmän erityisesti vanhoilta perinteisen vasemmiston kannatusalueilta. Tämä kaiketi koskee Saksan lisäksi yhtä lailla useimpia EU-maita.

Kuten edellä jo todettiin tämä Yhteisöllisyyden manifestin ohjelmallinen osuus ei ole vielä missään määrin valmis tai riittävä uuden vasemmistokonservatiivisen poliittisen liikkeen tarpeisiin, vaan sitä on pidettävä lähinnä hahmotelmana. Peruslähtökohdiltaan sen globalisaatiota purkava sekä tulonjakoa ja hyvinvointivaltiota voimakkaasti puolustava lähtökohta on oikeansuuntainen. Ohjelman tietynlainen keskeneräisyys heijastuu kuitenkin esimerkiksi Wagenknechtin EU näkemyksissä. Entisenä europarlamentaarikkona Wagenknecht erittelee Euroopan unionin lukemattomia ongelmia tarkkanäköisesti. Ohjelmasta henkii terve EU-kriittisyys ja antikapitalistinen asenne. Kuitenkin joissakin kysymyksissä Wagenknecht tuntuu ainakin vielä hoipertelevan melko pahasti, sillä esimerkiksi hänen käsityksensä siitä, että toisen maailmansodan jälkeinen rauhanaika olisi eurooppalaisen taloudellisen integraation aikaansaamaa ei kestä minkäänlaista historiallista analyysiä. Samalla tavoin hänen spekulatiiviset pohdiskelunsa ”eurooppalaisesta identiteetistä” kuulostavat ajoittain kelpo saksalaisdemarin jaarittelulta. Kaiken kaikkiaan Wagenknecht näkee Euroopan unionin kuitenkin enemmän korruption läpitunkemana epädemokraattisena ongelmapesänä, kuin minään ratkaisuna. Wagenknecht asettuu selkeästi puolustamaan kansallisvaltioiden suvereniteettia, mikä antaa hyvän lähtökohdan myös ohjelmallisen puolen edelleen kehittämiselle jatkossa.

Manipuloitiinko Saksassa vaalitulosta Ukraina-linjan varmistamiseksi?

Kustantajan jälkisanoissa Venla Saalo ja Mark Mallon valottavat lyhyesti viime vuoden liittopäivävaalien jälkeen Saksassa syntynyttä varsin sekavaa tilannetta, jossa Bündnis Sahra Wagenknecht (BSW) jäi hyvin niukasti alle 5 % äänikynnyksen saaden 4,981 % eli puolueen liittopäiville pääsy jäi ainoastaan 9500 äänen päähän. Jälkeen päin politiikan tutkijat ovat todenneet, että liittopäivien ääntenlaskennassa tapahtui useita virheitä. Saalo ja Mallon kirjoittavat, että joidenkin vaalipiirien tarkistuslaskennoissa on todistettavasti havaittu, että BSW:n ääniä oli kirjattu virheellisesti Bündnis Deutschland (BD) nimiselle pienpuolueelle. Vaalipiirien tarkistuslaskennat jätettiin kuitenkin kesken. Jos BSW olisi ylittänyt äänikynnyksen ei nykyinen Friedrich Merzin johtama kristillisdemokraattien ja sosiaalidemokraattien punamustahallitus olisi saanut enemmistöä parlamentissa. Tämän kaltainen tilanne olisi tietysti muuttanut merkittävällä tavalla, ei ainoastaan Saksan vaan todennäköisesti myös Euroopan unionin politiikkaa useilla politiikan alueilla, kuten esimerkiksi suhtautumisessa militarismiin ja Ukrainan kysymykseen.

Nähtäväksi siis jää, miten BSW tulee menestymään jatkossa. Eväitä menestykseen on selkeästi olemassa ja sen osoittaa osaltaan myös nyt suomeksi saatavilla oleva Yhteisöllisyyden manifesti. Mutta selkeästi toisenlaista Saksaa ja Eurooppaa ajavan liikkeen tie tulee kuitenkin jatkossa olemaan entistä vaikeampi, sillä Saksaa ja koko Euroopan unionia hallitseva eliitti käyttää päivä päivältä kovempia ja totalitaarisempia keinoja kaikenlaisen vastarinnan ja opposition vaientamiseksi. Juuri näinä aikoina Sahra Wagenknechtin Yhteisöllisyyden manifestin julkaisemista suomeksi voidaankin pitää sekä kulttuuritekona, että rohkeana yhteiskunnallisena kannanottona.