Sähkön ja energian riittävyydestä ei kerrota totuutta

Esimerkkinä voidaan käyttää Nesteen tuotantojohtajan Jori Sahlstenin ”höpinät” Clean World tapahtumassa Porvoossa. Neste on uutisoinut, että se aikoo muuttaa Porvoon jalostamon pelkästään uusiutuvia ja kierrätysraaka-aineita käyttäväksi laitokseksi. Raakaöljyn jalostaminen päättyisi noin vuonna 2035. Neste on jo tehnyt päätöksen uuden biojalostamonsa rakentamiseksi Rotterdamiin perusteluna parempi raaka-aineiden saanti. Sahlsten hehkuttaa: ”Olemme muuttumassa paikallisesta öljynjalostajasta yhdeksi maailman johtavista uusiutuvien ja kiertotalousratkaisujen tarjoajista, ja Porvoon jalostamo on muuttumassa maailmanluokan uusiutuvien ja kier­totaloustuotannon hubiksi”.

Mistä raaka-aineet?
Raakaöljyn jalostuksen loputtua jalostuskapasiteetti olisi 2-4 miljoonaa tonnia. Nykyinen raakaöljyn kapasiteetti on 10,5 miljoonaa tonnia. Suomalaisten kiertotalouden kinkkurasvat ja paistoöljyt eivät riitä raaka-aineiksi ja metsät pitäisi kaataa uusiutuvaksi raaka-aineeksi. Onko ympäristötuhoa ja ruokapulaa aiheuttanut palmuöljysekoilu unohdettu. Samaan aikaan EU:n ennaltamisdirektiivit ja taksonomia­sertifikaatit aiheuttavat nykyiselle ja suunnitellulle puunjalostusteollisuudelle raakapuun niukkuutta. Öljy ei ole ainoastaan polttoainetta, vaan myös muovien ja muiden tuotteiden huomattava raaka-aine.

Riittääkö asfalteeni?
Nesteen Porvoon alueelle on valmistumassa uusi voimalaitos, jonka pääpolttoaineeksi on suunniteltu jalostuksen viimeinen ”pohjasakka” asfalteeni. Riittääkö sitä, kun ollaan siirrytty venäläisestä raskaasta Ural-öljystä Pohjanmeren kevyempään Brent-laatuun ja maailmalta saatuihin satunnaiseriin.

Neste ja moni kemian teollisuus­yritys tarvitsee vetyä prosesseissaan. Nyt sitä tuotetaan yleisesti fossiilisella kaasulla. Kerrotaan suunnitelmista tuottaa vetyä elektrolyysin avulla ”päästeettömällä” sähköllä vedestä. Metallin val­mistusyritykset kertovat siirtyvänsä prosesseissaan maakaasusta käyttämään lämpö­energiana sähköä. Mutta mistä tarvittava sähkö, kun sähkön tuotantokapasiteetti ei ole riittävä ja käyttöhuippuina erittäin kallista.

Sähkö ja vety
Sähkön kulutus tulee tulevaisuu­dessa kasvamaan huomattavasti. Suomessa on pulaa erityisesti säätövoimasta mutta myös perustuotannosta, eikä Ruotsista tuotava kapasiteetti ole riittävää korvaamaan puuttuvaa omaa tuotantoa. Sähkön kulutusta joudutaan säännöstelemään, ja kotitalouksien aluekohtaisilta sähkökatkoilta tuskin tullaan säästymään.

Tulevaisuudessa energiatarve ja sen tuottamisen ongelmat voidaan ratkaista siirtymällä vetytalouteen. Siihen kuluu kuitenkin vielä kymmeniä vuosia. Olkiluoto- kolmosen käynnistyminen ei ratkaise tuotannon vajetta. Venäläisen sähkötuonnin jatkaminen, joka on noin yhden ydinreaktorin kokoluokkaa, vähän parantaisi tilannetta. Fingridin pitkän tähtäimen suun­nitelmiin sisältynyt uusi vaihtovirtayhteys Ruotsin vesivoima-alueel­le olisi myös parantanut sähkövarmuutta.

Ongelmat ovat syntyneet jo vuosia sitten, kun on pyritty ”päästöttömään” sähkön tuotantoon. Ei huomioitu säätövoiman tarvetta, sähköverkkojen rakentamista, eikä fossii­lisilla polttoaineella toi­mivien voi­maloiden ja ydinvoiman poistami­sta sähkön tuotannosta ja verkosta ilman korvaavaa tuotantoa.

EU:n päätökset, kuten pääs­tökauppa, josta on päätetty oletuksella, että sähkön tuotantokapasiteetti on riittävä, oli virhe. Pahin virhe on ollut pakotepolitiikka, joka on vaikuttanut katastrofaalisesti Euroopan yhdistettyyn tuotantoon sekä sähköverkkoon ja markkinatalouteen perustuvaan kilpailutettuun sähkön hintaan.

Suomessa on myös nukuttu ja tehty vääriä päätöksiä. Olemassaolevan verkon kehittäminen sekä sen lisärakentami­nen on laiminlyöty. Virheellisiä päätöksiä olivat suunniteltujen tasavirtalinkkien rakentamisen torppaaminen. Pohjanlahden yli Ruotsin kautta Norjan vesivoimaan, pelkona oli, että hinnat laskisi­vat liikaa ja Kotkasta Sosnovyboriin poliittisista syistä.

Miten eteenpäin?
Pitkällä tähtäimellä vetytalous mahdollistaa sähkön varastoimisen, millä voidaan tasata sähkön epätasainen kulutus ja tuotanto.

Tällä hetkellä ainoa realisti­nen vaihtoehto on luopua EU:n ja USA:n pakotteista ja ottaa Euroopassa käyttöön koko energiasektorille venäläinen maakaasu ja raakaöljy.

Suomen ensisijainen toimenpide on sähkön tuonti Venäjältä ja Nesteen palaaminen raskaaseen Ural-raakaöljyyn sekä maakaasun uudelleen käyttöönotto eri tuotannon tarpeisiin. Tästä voidaan jatkaa suunnitelmallisesti toimenpiteitä ilmastopäästöjen vähentämiseksi. Ihmisten ja perheiden talouksien romuttaminen ei ole oikein.

Kalevi Wahrman
Porvoo