Rubion Münchenin puhe – USA pyrkii palauttamaan ylivalta-asemansa
Ulkoministeri Marco Rubion Münchenin puhe on osoitus siitä, kuinka Yhdysvaltojen maailmanherruutta tavoittelevat uuskonservatiiviset voimat ovat ottaneet presidentti Trumpin hallinnossa yliotteen Trumpin alkuperäisistä tukivoimista. (kuva: Wikimedia Commons)
Sakari Linden
Yhdysvaltojen ulkoministeri Marco Rubion Münchenin turvallisuuskonferenssissa 14.2.2026 pitämä puhe on herättänyt paljon huomiota. Puhe on taitava osa peliä, jota presidentti Trumpin hallinto pelaa Euroopan maita kohtaan. Päällisin puolin Rubion puhe näyttää välien lepyttelyltä Euroopan maita kohtaan kaikkien viimeaikaisten jännitteiden jälkeen, joita Grönlanti, Ukraina ja Yhdysvaltojen muuttuneet ulko- ja turvallisuuspoliittiset tavoitteet ovat eurooppalais-amerikkalaisille suhteille aiheuttaneet.
Tarkemmin katsottuna kyseessä on kuitenkin ota tai jätä -tilanne. Yhdysvallat tarjoaa Rubion puheessa Euroopan maille muodollisen euroatlanttisen siteen ja oman johtajuusasemansa jatkoa. Tämä tarjoaisi euroatlanttisille instituutioille, kuten NATO:lle ja Euroopan unionille, sekä niihin valta-asemansa rakentaneelle Euroopan poliittiselle eliitille, näkymän jatkuvuudesta. NATO ja EU ovat syntyneet Yhdysvaltojen ylivallan avulla ja ne säilyvät ainoastaan siihen tukeutuen.
Euroopalle tarjolla nöyrän apurin rooli
Tärkeää on kuitenkin huomata, mikä on se hinta, jonka Euroopan maiden on maksettava muodollisen liittolaissuhteensa jatkosta. Tuo hinta on Yhdysvaltojen ehdottoman johtoaseman tunnustaminen ja alistuminen kaikille Yhdysvaltojen ulko- ja turvallisuuspoliittisille tavoitteille Yhdysvaltojen maailmanpoliittisen ylivallan turvaamiseksi.
Ulkoministeri Marco Rubio vetosi puheessaan Yhdysvaltojen ja Euroopan välisiin historiallisiin siteisiin ja jaettuun uskonnolliseen, kulttuuriseen, kielelliseen ja arvoihin perustuvaan pohjaan perusteenaan mannertenvälisen liittosuhteen vähintään muodolliselle jatkamiselle. Hän ei kuitenkaan tarjonnut mitään muutosta Yhdysvaltojen jo valitsemalle linjalle, jonka mukaisesti se on vetäytymässä Euroopan mantereelta sotilaallisesti ja keskittymässä sen sijaan Amerikkojen mantereille ja Itä-Aasiaan.
Euroopan maille on siis tarjolla nöyrän apurin rooli Yhdysvaltojen tavoitteessa turvata ylivaltansa jatko maailmanlaajuisesti. Tähän Yhdysvallat tarvitsee Euroopasta poliittisia voimia, jotka eivät haaveile Euroopan unionin tai sen maiden itsenäisestä linjasta, vaan Yhdysvaltojen etujen kuuliaisia palvelijoita.
Euroopan oikeistopopulistit eivät kyseenalaista EU:ta
Rubion puhe kritisoi Euroopan maita yltiöpäisestä liberalismista niin arvoissa kuin maahanmuuttopolitiikassa. Sen oli tarkoitus vedota Trumpin republikaanisen puolueen kanssa liittoutuneisiin oikeistopopulistisiin voimiin ja antaa niille myötätuulta tuleviin vaaleihin. Samalla Rubio ja Trump haluavat antaa painetta Euroopan liberaaleille valtavirran poliittisille voimille, jotka mahdollisesti ovat vielä unelmoineet Euroopan unionista itsenäisenä maailmanpoliittisena napana ja poliittisena keskuksena.
Yhdysvallat on valmis hyväksymään Euroopan unionin säilymisen. Se ei kuitenkaan halua, että EU:sta tulee itsenäinen toimija. Yhdysvallat haluaa EU:n säilyvän uskollisena vasallinaan. Yhdysvaltojen ylivaltaan tyytyvien oikeistopopulististen puolueiden tehtävä on pitää EU hajanaisena ja heikkona vaarantamatta kuitenkaan EU:n olemassaoloa. Tämän vuoksi Euroopan oikeistopopulistiset puolueet kritisoivat EU:n yksityiskohtia kyseenalaistamatta EU:a kuitenkaan kokonaisuutena.
Euroopan poliittinen eliitti on valmis alistumaan Yhdysvalloille hinnalla millä hyvänsä, kunhan edes muodollinen euroatlanttinen side ja Yhdysvaltojen johtoasema säilyvät. Tästä kertovat Rubion saamat raikuvat aplodit sen jälkeen, kun hän oli melko suoraan kertonut haluavansa olla eurooppalaisten tukemana luomassa maailmaa, jossa Yhdysvallat on ylin tuomari ja auktoriteetti. Euroopan eliitti ei löytänyt kritisoitavaa tavassa, jolla Rubio ylpeänä puhui Yhdysvaltojen toimintatavasta liittyen tilanteisiin Gazassa, Ukrainassa, Venezuelassa ja Iranissa.
Rubion puhe oli sodanjulistus BRICS:iä ja moninapaista maailmaa vastaan
Samaan hengenvetoon, kun Rubio haluaa länsimaiden rajoittavan maahanmuuttoa ja kauppaa muun maailman kanssa, haaveilee hän paluusta aikaan, jolloin länsimaat alistivat suuren osan muusta maailmasta. Hän kaipaa vanhojen aikojen läntistä ylivaltaa ja visioi uutta vaurauden vuosisataa.
Rubio ja Yhdysvallat kutsuvat Euroopan apurikseen alistamaan muun maailman ylivaltansa alle. Kuten yhdysvaltalainen toimittaja Ben Norton huomioi, Rubio näkee muun maailman irtoamisen lännen vallan alta ”kommunistisena salaliittona”. Nortonin mukaan Yhdysvallat kutsuu Eurooppaa avukseen elvyttämään läntisen kolonisaation ja kolonisoimaan globaalin etelän uudelleen.
Marco Rubion Münchenissä pitämä puhe on käytännössä sodanjulistus BRICS:iä, Shanghain yhteistyöjärjestöä, laajaa Globaalia etelää ja niiden ajamaa moninapaista ja valtioiden suvereeniseen tasavertaisuuteen perustuvaa maailmanjärjestystä vastaan. Yhdysvallat katsoo, että sillä on nyt viimeiset hetket pyrkiä estämään muun maailman poliittinen ja taloudellinen nousu asemaan, jossa Yhdysvalloilla ja sen asettamilla talouspakotteilla ei enää ole kykyä vahingoittaa muun maailman taloudellista kehitystä.
Ylivalta-asema vaikka maailmansodan uhalla
Yhdysvallat haluaa saavuttaa maailmanlaajuisen ylivalta-aseman hinnalla millä hyvänsä, jopa uuden maailmansodan uhalla. Rubio esitti Euroopan maille kutsun liittyä Yhdysvaltojen hegemonistiseen tavoitteeseen ystävällisessä muodossa. Mikäli Euroopan maat eivät siihen tartu, on Rubion ja Trumpin repertuaarissa jo odottamassa keppi niitä varten vähintään taloudellisten ja teknologisten pakotteiden muodossa.
Ulkoministeri Rubion puhe on osoitus siitä, kuinka Yhdysvaltojen maailmanherruutta tavoittelevat uuskonservatiiviset voimat ovat ottaneet presidentti Trumpin hallinnossa yliotteen Trumpin alkuperäisistä tukivoimista (MAGA, America First), jotka halusivat välttää Yhdysvaltojen sotkeutumista ulkomaisiin sotiin. Yhdysvaltojen suunta on nyt täysin päinvastaiseen, Rubion edustamien uuskonservatiivien toivomaan, suuntaan.
(Artikkeli on julkaistu alunperin Facebookissa 15.2.2026)