Revisionismin revisionismia, ja ehkä totuus vielä voittaa
Samaan aikaan, kun Vasemmistoliitto on ruvennut hehkuttamaan jokaista Venäjän-vastaista uutuusromaania, löytyy sitä tarinaa Suomesta itsestäänkin, jopa myyttisestä Venäjän-vastaisesta taistelusta itsestään toisen maailmansodan ajalta. Kuvassa Montrealin kirjakaupan näyteikkunassa silmiin pistänyt romaani, jonka juonena on rikosvyyhti, jonka juuret ulottuvat Saksan joukoissa taistelleiden suomalaissotilaiden sotarikoksiin. (kuva: Jonathan Widell)
Jonathan Widell, Montreal, Kanada 13.10.2025
Tietysti historiallisen materialismin edustajina meidän on pureuduttava juurisyihin. Niin kivaa, kuin onkin nyt asettua yhdelle puolelle toista vastaan nykyisissä pyhissä sodissa, tätä viekoitusta on pystyttävä vastustamaan.
Ja niin osuvia, kuin ovatkin Michael Hudson ja Richard Wolff analyyseissään, heidän erimielisyytensä siitä, onko nyt sionistit pääsemässä voitolle (Hudson) vai häviämässä (Wolff) avaa meille näkymän siihen mahdollisuuteen, ettei näitä kiistoja olisi edes mitään syytä nostaa ihmiskunnan tulevaisuuden vaa’ankieliksi.
On nimittäin virheellistä nostaa lähtökohdaksi sitä, ovatko sionistit oikeassa vaiko gazalaiset ja suuntautuuko jälkimmäisiin kansanmurhaa vaiko ei. Tämä kansanmurharetoriikka nousi aikoinaan siitä, että TV :ssä pyöri aikoinaan sellainen sarja, jonka nimi oli suomeksi Polttouhrit. Sen alkuperäinen nimi oli Holocaust, ja koska sarjan nimi oli suomennettu, vielä 1990-luvulla suomentajat pähkäilivät, miten EU :n asiakirjoissa vilisevä holokausti oli käännettävä.
Tuon TV-sarjan mukana koko narratiivi on kokonaan vääristynyt. Siihen pisteeseen, että Nürnbergin oikeudenkäyntien polttopisteeseen on nyt siirtynyt kansanmurha, vaikka alun perin kyse oli siitä, että Saksa hyökkäsi Puolaan. Vuosien kuluessa narratiivi on nyt vääristynyt niin pahasti, että amerikkalaisia pidetään Auschwitzin vapauttajina, kun todellisuudessa vapauttaja oli Stalin, kuten muuten myös yksi Israelin valtion peruspilareista. Nykyään hänet muistetaan vain kymmenien miljoonien teurastajana.
Siis tähän revisionistiseen soppaan ei sovi kuin heittää vastarevisionismia sekaan, kun sitä ei enää oikein sovi leimata revisionismiksi, kuten muutama vuosi sitten. Otetaan tuo Stalin. Mikään ei ole tuhonnut vasemmistoa siihen pisteeseen, että Venäjää vastaan on ruvettu taistelemaan, ikään kuin mikään imperialismin tunnusmerkki sopisi siihen ainakaan enempää kuin itse demokraattiseen länteen.
Ehdotus on siis seuraava. Stalinismin perintö, joka on jo tuon edellä mainitun perusteella täysin manipuloitu, on otettava uuteen käsittelyyn. Eikä lähtökohta ole edes kaukana, nimittäin YouTube-kanavassa, jonka nimi on puhuttelevasti TheFinnishBolshevi https://youtu.be/Q9KLnosaNS0?si=7nDJyuenK_FukVeX (ei tietoa muuten, kenen se on).
Tietysti tämä tilaisuus on käytettävä, ennen kuin ihmisoikeusmarmatus etenee siihen pisteeseen, että tietohanat menevät kiinni silläkin uhalla, että tietojen saaminen on Euroopan neuvoston oikeuskäytännössä katsottu sananvapauden muodoksi. Tämä tosin meni lyttyyn, kun Ursula käski Sputnikin ja RT :n hiljaiseksi EU :ssa. Pohjois-Amerikkaan hänen kouransa ei tosin ylettänyt, joten ne ovat vapaasti katsottavissa.
Pointti on kuitenkin se, että ihmisoikeuksia sovelletaan ja/tai poljetaan täysin poliittisista lähtökohdista. Venäläisiä saa kutsua valehtelijoiksi, kuten Valtonen teki Lontoossa, ja sen takia venäläismediat pitää hiljentää, mutta muslimeja tai juutalaisia ei, sillä se on ihmisoikeusrikkomus. Se takia ei tarvitse välittää tästäkään. https://iz.ru/en/1969437/2025-10-09/fsb-published-documents-finnish-war-crimes-1944
Ikävää, että näin pahoihin lapsellisuuksiin on maailmanpolitiikka vajonnut. Tuo Wolffin ja Hudsonin juttu on muuten tässä. https://youtube.com/live/-p7IaxBbyWU?si=9dx6edtyhCFPEPVV
