Rauhanomaisesta rinnakkainelosta moninapaiseen maailmaan

Jonathan Widell, julkaistu 9.12.2022

Vuosi on lopuillaan, ja monta ihmetystä tänä vuonna aiheuttaneesta asiasta ehkä yksi on meille läheisin ja sitä hämmentävin. Nimittäin uudelleen virinnyt puhe suomettumisesta, kun siitä ei enää kaiken järjen mukaan olisi pitänyt olla puhetta. Mistä moinen?

Suomettumista Ukrainassa – ja sitten taas Suomessa
Kaikkihan alkoi – ainakin päällisin puolin – siitä uutisesta alkuvuodesta, että Ranskan presidentti Emmanuel Macron oli verrannut Ukrainan asemaa Venäjän kupeessa Suomen suomettumiseen. Tästä se vasta meteli syntyi, olipa Macron sitä sanonut tai ei. Ja näin sai ilmaa siipiensä alle sitten se – ilmeisesti jo aika päiviä piilossa kytenyt – hanke, että nyt myös Suomi on pelastettava suomettumiselta.

Eli jollakin tavalla järkeily meni sillä tavalla, että vaikka Suomi oli ennen suomettunut, sen ei tarvinnut sitä enää olla vuonna 2022. Tosin tuohon uuteen olotilaan ei riittänyt Neuvostoliiton romahtaminen – ilman Neuvostoliittoahan suomettumisesta oli koko lailla turha puhua. Ei, vaan nyt oli pantava hanttiin Neuvostoliiton seuraajavaltiolle elikkä Venäjälle. Ja jotenkin suomettumisesta ei ollut päästy kokonaan irti, ennen kuin Suomi rynnisi Naton jäseneksi.

Rauhanomainen rinnakkaiselo
Tässä on hämmentävää yksi jos toinenkin asia. Keskitytään kuitenkin vähemmälle huomiolle jääneeseen seikkaan. Nimittäin siihen, että tuo suomettuminen – alkuperäisessä muodossaan – oli ilmaisu Neuvostoliitossa tietyssä vaiheessa omaksutusta uudesta poliittisesta doktriinista. Tuon uuden poliittisen doktriinin nimi oli rauhanomainen rinnakkaiselo.

Rauhanomainen rinnakkaiselo tarkoitti käytännössä sitä, että eri talousjärjestelmiä ja eri poliittisia järjestelmiä edustavat valtiot pystyivät elämään rauhanomaisesti rinnakkain – käytännössä siis järjestelemään suhteensa Neuvostoliittoon ja sitä kautta Itä-Blokkiin ilman turhia melodraamoja. Pragmaattisesti. Suomessa kaupankäynti Neuvostoliiton kanssa järjestettiin bilateraalisena kauppana.

Ei tuo uusi doktriini ongelmitta mennyt perille Neuvostoliitossakaan – puhumattakaan siitä, mitä vastahakoisuutta se herätti esimerkiksi Mao Tse Tungissa. Eikä kaikki pelko ollut suinkaan turhaa, vaikka ratkaisematta jää varmasti ikuisesti, missä määrin Kiinan nykyiseen sanottaisiinko sekatalousjärjestelmään vaikutti rauhanomaisen rinnakkaiselon omaksuminen Maon kuoleman jälkeen.

Rauhanomaisesta rinnakkaiselosta moninapaiseen maailmanjärjestykseen
Se näistä historiallisista näkökohdista. Nyt on ratkaisevaa se, että sitä mukaa kuin suomettumisesta puhuminen alkaa taas nostaa päätään, on nostettava esille myös sen teoreettinen perusta. Eli rauhanomainen rinnakkaiselo.

On näet niin, että vaikka rauhanomaista rinnakkaiseloa ei enää pidetä vanhaan malliin tapetilla, sen sijaan näyttää astuneen toinen teoreettinen rakennelma. Nimittäin moninapainen maailmanjärjestys – jossa toki eri talousjärjestelmien rinnakkaiselolla edelleenkin on osansa, otetaan vaikka sellainen kummajainen kuin Kiinan kansantasavallan ja Taiwanin rinnakkaiselo vieläpä saman valtion sisällä.

Moninapaisuus suojelee kapitalismin kilpailijoita
Moninapainen maailmanjärjestys saa kuitenkin monen läntisen arvoyhteisön fanaatikkojen karvat pystyyn tavalla, jota voi olla vaikea ymmärtää. Toki taustalla on pelko siitä, että Yhdysvallat menettää hegemoniansa ja niin päin pois. Mutta eikö pohjimmiltaan pelko juonnu siitä, että moninapaisuus on kuin kaiku rauhanomaisesta rinnakkaiselosta. Ja koska tuo rakennelma oletti, että koko muun maailman suhteet järjestyvät jotenkin suunnitelmatalouksien ympärille, se antoi kai monien silmissä noille suunnitelmatalouksille kohtuuttoman suuren sijan.

Mistä sitten se kenkä sitten kai puristaakin. Nykyisessä maailmanjärjestyksessähän periaate on ollut paitsi se, että muiden kuin markkinatalouksien kanssa ei kaveerata – eli rinnakkaiseloa ei suvaita – myös se, että niistä kilpailevista järjestelmistä on tehtävä tyyten loppu. Rinnakkaiselo on siis tässä visiossa jo käsitteellisestikin mahdoton, koska käytännössä siinä suvaitaan vain yksi järjestelmä kautta maailman.

Yksinapaisuus mahtuu moninapaisuuteen – mutta ei toisin päin
Ja näin ollaankin maailmanmenossa vuonna 2022. Nyt vastakkain ovat Amerikan johtama yksinapainen maailmanjärjestys ja Venäjän ja Kiinan johtoonsa ottama moninapainen maailmanjärjestys. Käsitteellisesti onkin helppo nähdä, miten vaikeassa asemassa yksinapaisuuden kannattajat ovat. Heidänhän on suorastaan käsitteellinen pakko tehdä muista järjestelmistä selvää, kun taas moninapaisuuden kannattajat voivat kohdella yksinapaisuuden kannattajia yhtenä erityistapauksena koko moninapaisessa kirjossa.

Ja niin paljon kuin nykyiseen Venäjän-vastaiseen politiikkaan voikin olla, tämä käsitteellinen umpikuja on yksinapaisuuden Akilleen kantapää. Ja käytännössä on havaittavissa, että moninapaisuus vetää käytännössäkin maita puoleensa enemmän kuin yksinapaisuus – ymmärrettävistä syistä. Ja tämä taas ei tuo yksinapaisuuden unelmoimaa kilpailevien järjestelmien tappiota yhtään lähemmäksi. Päinvastoin.