Ranskan yhteiskunnallinen tilanne syksyllä 2022

Macron syventänyt yhteiskunnallisia jakoja
Emmanuel Macronin ensimmäinen kausi presidenttinä lisäsi merkittävästi tuloeroja, ajoi ihmisiä köyhyyteen, johti laajoihin keltaliivien mielenosoituksiin, jotka hallinto kovalla väkivallalla tukahdutti. Rikkaat rikastuivat ja monet yritykset ovat jakaneet ennennäkemättömän suuria osinkoja omistajilleen. Koronakriisin varjolla talouteen pumpattiin valtavat määrät rahaa, ihmisiä hallittiin mm. kuukausia kestäneillä ulkonaliikkumiskielloilla ja lopulta Ranskan liberaali valtamedia onnistui kääntämään presidentinvaa­lien keskustelun Ukrainaan, mikä varmisti Macronin niukan voiton viime keväänä.

Kansalliskokouksen vaaleissa kesäkuussa Macronin keskustaoikeistolainen liberaalipuolue Renaissance (Renessanssi) kärsi merkittävän tappion ja joutui muodostamaan pääministeri Élisabeth Bornen johdolla vähemmistöhallituksen tukeutuen pienempiin oikeistopuolueisiin. Ensi vuoden budjetin läpisaamiseksi hallitus joutui turvautumaan demokratian kannalta kyseenalaiseen perustuslain 49.3 pykälään välttääkseen budjettiesityksen hylkäämisen Kansalliskokouksen äänestyksessä.

Ranskalaisten vastarinta nousussa?
Pariisissa järjestettiin sunnuntaina 16. lokakuuta kansalliskokouksen yhtyneen vasemmistoryhmä Nupes`n organisoima laaja mielenosoitus, jossa vastustettiin hintojen nousua, energiaköyhyyttä ja yleisemmin viimeaikojen politiikan tuloksena lisääntynyttä kansalaisten välistä eriarvoisuutta. Myös ekologiset teemat olivat esillä. Mielenosoitus kokosi 150 000 osallistujaa ja sitä pidettiin suurena menestyksenä Jean-Luc Melenchonin johtamalle vasemmistoryhmälle, johon kuuluu hänen oman vasemmistopuo­lueensa Alistumaton Ranska (La France Insoumise) lisäksi demarit, vihreät ja kommunistit. Ajoittain keskenään jo syysistuntokauden alussa riidelleet puolueet esiintyivät mielenosoituksessa yhtenäisinä ja kun kulkueen kärkeen, puoluejohtajien rinnalle liittyi edellisellä viikolla kirjallisuuden Nobel-palkinnon voittanut Annie Ernaux, oli Ranskan valtamediankin pakko myöntää vasemmiston ”syyskauden avaus” onnistuneeksi.

Ammattiliitot vaativat palkankorotuksia ja puolustavat lakko-oikeutta
Kaksi päivää poliittisen vasemmiston suurmielenosoituksen jälkeen kadulla olivat Ranskan suurimmat ammattiliitot CGT, FO, Solidaires ja FSU. CFDT ammattiliitto jäi pois tällä kierroksella, mutta on mukana neuvotteluissa tulevan loppusyksyn ja ensi talven tapahtumien osalta. Koko päiväksi julistettuun lakkoon liittyivät lukuisat nuoriso- ja opiskelijajärjestöt, sekä Ranskan rautateiden ja julkisen liikenteen työntekijät. Päivän mielenosoituksiin eri puolilla Ranskaa osallistui yli 300 000 ihmistä. Vaatimuksena oli yksinkertaisesti: palkankorotukset ja ehdoton lakko-oikeuden säilyttäminen. Jälkimmäinen on Ranskassa asetettu hallituksen toimesta kyseenalaiseksi reilut kolme viikkoa Normandian ja Rhônen alueilla Totalin ja Exxonin öljynjalostamoilla jatkuneiden lakkojen vuoksi. Ranskan hallitus on uhannut pakottaa työntekijät poikkeuslain turvin takaisin töihin. Toistaiseksi tähän ei ole ryhdytty, mutta tilanne on kärjistynyt.

Kysymys ei ole inflaation ja energian hinnannousun aiheuttamasta huolesta
Näiden molempien suurten mielenosoitusten taustalla on toki ajankohtaiset kysymykset, kuten inflaatio, äkillisesti kohonneet energiahinnat, jonot bensapumpulla, mutta myös huomattavasti pitempiaikainen köyhyyden lisääntyminen. Köyhyys koskettaa tänään lisäksi huomattavasti laajempia ryhmiä, kuin pari-kolmekymmentä vuotta sitten. Viimeisten tutkimusten mukaan 38% ranskalaisista on joutunut äkillisesti kohonneiden elinkustannusten vuoksi vähentämään elintarvikkeiden ostamistaan. Jo keltaliivimielenosoitusten yhteydessä arvioitiin, että suurten kaupunkien ja maaseudun väliin jäävien laajojen ns. periurbaa­nien alueiden keski- ja alemman keskiluokan palkansaajaväestön elintaso on ollut jo reilut parikymmentä vuotta laskussa. Lämmitysenergian ja polttoaineiden hintojen äkillinen nousu uhkaa romahduttaa lopullisesti monien talouden.

Vihreän siirtymän rahoittajasta ei ole mitään tietoa
France culture kanavalla ay-liikettä lähellä oleva tutkija Pierre Ferracci nostaa esiin myös EU:n ja Ranskan hallituksen voimakkaasti ajaman vihreän siirtymän yhtenä kansalaisten uutena huolenaiheena. Ferraccin mukaan ongelmana on se, että ” vihreän siirtymän sosiaalisia kustannuksia on vähätelty. Täysin epäselvää on lisäksi, kuka maksaa tulevat, valtavissa mittaluokissa olevat kustannukset, jotka EU:n nopeuttama vihreä siirtymä tulee Ranskalle aiheuttamaan”. Tämä tarkoittaa sitä, että kaikkiin hintoihin vaikuttava energian hinta tulee vihreän siirtymän vuoksi joka tapauksessa jäämään pitkäksi aikaa korkealle tasolle. Tämä aiheuttaa ennen pitkää kohtuuttomia vaikeuksia tavallisille kansalaisille, perheille, työntekijöille, eläkeläisille, opiskelijoille jne. koskettaen välittömästi kymmeniä miljoonia ranskalaisia, heidän mahdollisuuksiaan selvitä päivittäisistä perusmenoistaan.

Ranskan autoteollisuus häviää sähköautopelin
Ranskassa useimmille työssäkävijöille oman auton käyttö on välttämätöntä pitkien etäisyyksien ja puuttuvan joukkoliikenteen vuoksi. Siksi polttoaineiden hinnannousu on erityisen herkkä kysymys ranskalaisille. Ferraccin mukaan tilannetta Ranskan osalta vaikeuttaa lisäksi se, että EU:n ajama nopeutettu siirtyminen sähköautoihin on myrkkyä Ranskan autoteollisuudelle, voittajina ovat Yhdysvallat ja Kiina. ”Ranskalaiset tietävät tämän, siksi heidän huolensa on otettava vakavasti” jatkaa Ferracci. Onneksi vasemmistokin on tässä suhteessa heräämässä, eikä jätä pelikenttää täysin avoimeksi äärioikeistolle.

Kysymys on työn ja pääoman suhteesta
Filosofi Dominique Méda arvioi, että ” ei ainoastaan vihan ja katkeruuden, vaan syvän epäoikeudenmukaisuuden tunteen saattelemina ihmiset ovat korona-ajan jälkeen lähdössä uudelleen liikkeelle”. Médan mukaan on mahdollista, että nyt syntymässä olevan liikehdinnän myötä aiempaa tärkeämmät kysymykset ovat palaamassa Ranskan poliittiseen debattiin. ”Aiemmin pitkään pannassa ollut teema tulee varmasti nousemaan esille” – ”Kyse on työn ja pääoman välisestä suhteesta, tarkemmin lisäarvon jakautumisesta” tarkensi filosofi Dominique Méda. Toivoa sopii, että Médan ennustus todella pitää paikkansa, sillä yhteiskunnan perustavista rakenteista käytävä kriittinen keskustelu on myös parasta vastalääkettä populistiselle äärioikeistolle.

Jotain hyvää on tapahtumassa
Vasemmalta tuleva, Macronin hallitusta vastustava liikehdintä osoittaa, että yhteiskunnallinen aloite ei ole Ranskassa yksinomaan oikeiston käsissä. Vasemmisto on hyötynyt ranskalaisen yhteiskunnallisen keskustelun yleisestä moniulotteisuudesta, jolloin esimerkiksi jollakin Ukraina-teemalla ei valtamedia voi koko ajan ja kaikkia kansalaisia sumuttaa. Toisaalta Ranskassa on jo lähtökohtaisesti sekä oikealla, että vasemmalla laidalla syvälliseen historiantuntemukseen perustuvaa Nato-, EU- ja länsikritiikkiä, jolloin esimerkiksi putinismisyytökset eivät samalla tavalla pure, kuin esimerkiksi Suomessa. Meillä sen sijaan HS kertoessaan 18.10 pääkirjoituksessaan vähättelevään sävyyn Ranskan lakkoliikehdinnästä ja mielenosoituksista onnistui heti leimaamaan koko Ranskan parlamentaarisen vasemmiston ja maan johtavat ammattiliitot Putinin asiamiehiksi. HS:n pääkirjoituksen huolestuneen sävyn perusteella voidaan ainakin varovaisesti ajatella, että Macronin hallituksesta huolimatta Ranskassa on todella jotain hyvääkin tapahtumassa.

Hallituksen eläkeuudistus voi nostattaa myrskyn
Emmanuel Macronin hallitus on tulevan puolen vuoden aikana toteuttamassa ns. suurta eläkeuudistusta, joka pitää sisällään monia eläketurvaa tosiasiallisesti heikentäviä yksityiskohtia, ja ennen kaikkea nostaa ranskalaisten eläkkeelle pääsyn ikärajan 65 vuoteen. Ranskassa onkin arvioitu, että eläkeuudistuksen pakottaminen saattaa keväällä-23 nostattaa nykyistäkin huomattavasti suuremman protestiaallon ja johtaa jopa hallituksen kaatumiseen, varsinkin kun energiapoliittinen tilanne kiristyy talven myötä entisestään. Ottaen huomioon Ranskan nykyisen johtavan aseman EU:ssa tulee ranskalaisen yhteiskunnan mullistuksilla ja repeämillä joka tapauksessa olemaan merkittävää epävakauttavaa, ja siten varsin toivottua vaikutusta koko Euroopan unionin toimintaan ja tulevaisuuteen.

Pertti Hämäläinen
Hämeenlinna