Ranskan hallitus kaatui alkumetreillä epäluottamuslauseeseen
Rikkaiden presidenttinä tunnettu Emmanuel Macron toteutti vuoden 2023 alkupuolella hyvin oikeistolaista EU:n määräämiä talouteen ja sosiaalipolitiikkaan kohdistuvia leikkauksia, jossa mm. merkittävin oli pyrkimys nostaa eläkkeelle pääsyn ikäraja 64 vuoteen. Ympäri Ranskaa useilla kymmenillä paikkakunnilla pidettyihin protesteihin osallistui 3,5 miljoonaa osanottajaa. Tappiollisten EU-vaalien jälkeen Macron hajotti parlamentin ja määräsi uudet vaalit, jotka nekin päättyivät hänelle tappioon. Palrin kuukauden jahkailun jälkeen hän määräsi pääministeriksi Michel Barnierin, jonka hallitus kaatui epäluottamuslauseeseen. Nyt pääministerinä yrittää Francois Bayrou.
Pertti Hämäläinen, Hämeenlinna, 13.12.2024
Macron nimitti uudeksi pääministeriksi keskustaoikeistolaisen François Bayroun
Kansan äänessä julkaistussa laajassa Ranskan politiikkaa ja taloutta taustoittavassa artikkelissa todettiin Ranskan yhteiskunnan olevan tällä hetkellä sekasortoisessa tilassa. (Kirjoituksen osa 1 julkaistiin KÄ:n numerossa 4/2024 ja osa 2 numerossa 6/2024). Presidentti Emmanuel Macronin viime kesän lopulla nimittämä, pääministeri Michel Barnierin keskustaoikeistolainen vähemmistöhallitus ehti toimia vain kolmisen kuukautta ennen kuin se joulukuun alussa kaatui vasemmiston Uuden kansanrintaman (NFP) ja oikeiston Kansallisen liittouman (RN) äänestämään epäluottamuslauseeseen. Barnierin hallituksen rajut sosiaaliturvaan kohdistuneet leikkaussuunnitelmat eivät sopineet sen enempää NFP:lle kuin RN:lle.
Viime kesän EU-vaalien ylivoimaiseksi voittajaksi Ranskassa nousi äärioikeistolaisena pidetty RN, jonka vallan patoamiseksi ja oman poliittisen selustansa vahvistamiseksi erittäin epäsuosittu presidentti Macron hajotti Kansalliskokouksen toivoen häntä tukevien keskustaoikeistolaisten liberaaliryhmien voittavan valtamedian voimakkaalla mielipidevaikuttamisella hajotusvaalit. Kävi kuitenkin päinvastoin. Macronin tukipuolueet hävisivät ja vaalien jälkeen syntyi tilanne, jossa kansalliskokouksessa on kolme kutakuinkin yhtä suurta ryhmittymää – NFP, macronistit ja RN, jotka eivät mahdu millään kokoonpanolla samaan hallitukseen. Kaatunut Barnierin vähemmistöhallitus muodostettiin EU-mielisen oikeiston republikaanien (LR) ja macronistien ympärille ja se olisi joutunut turvautumaan mm. heti budjettiäänestyksissä joko vasemmistorintamaan kuuluviin oikeistodemareihin ja mahdollisesti vihreisiin ja tekemään laajoja myönnytyksiä oikeistolaidan RN:lle välttämättömän tuen saamiseksi.
voimme vastata tarpeisiimme ja rahoittaaksemme eläkkeitämme tai sosiaaliturvajärjestelmäämme. Silloin jo aloitettiin hallituksen vastaiset protestit.
Ranskassa käynnistyi välittömästi Barnierin hallituksen kaatumisen jälkeen spekulaatio uuden pääministerin nimestä samalla, kun eri puolueiden delegaatiot ovat vierailleet Elysée-palatsissa keskustelemassa presidentti Macronin kanssa tulevan hallituksen mahdollisesta ohjelmasta. Macron jätti lähtökohtaisesti, jo ennen neuvotteluiden aloittamista kokonaan neuvotteluiden ulkopuolelle vasemmiston NFP:n suurimman ryhmän, Jean-Luc Mélenchonin johtaman Alistumattoman Ranskan (LFI) ja laitaoikeiston RN:n, jotka Macronin mukaan ovat ”tasavallan vastaisia”, eivät EU-kriittisinä edusta Macronin korostamaa ”yleistä etua” (d`intérêt général) eli eivät tulisi myöskään asettumaan tiukan säästökuurin edellyttämien leikkausten taakse. On äärimmäisen vaikeaa saada Ranskaan enemmistöhallitusta, koska uusien hallitusneuvotteluiden peruslähtökohdat on lyöty lukkoon ulkoapäin: EU:n ja finassikapitalistien vaatimien mittavien säästöjen ja leikkausten tekeminen, veronkorotukset, EU-integraation tukeminen ja Ukrainan sotilaallisen ja taloudellisen tuen jatkuminen.
RN:n Marine Le Pen totesi Barnierin hallituksen kaatumisen jälkeen, että ” paras vaihtoehto Ranskan nykyisen poliittisen umpisolmun avaamiseen olisi itse presidentti Emmanuel Macronin eroaminen ja uudet presidentinvaalit”. Tähän ehdotukseen voi jokainen vähänkin Ranskan politiikkaa seurannut yhtyä, vaikka itse presidentti Macron on Ranskan valtamediassa torjunut kaikki huhut erostaan ja ilmoittanut jatkavansa kauden loppuun eli kevääseen 2027 asti. Kova kritiikki Macronia kohtaan tämän hallituskriisin yhteydessä on lisääntynyt Ranskassa siitäkin syystä, että saman aikaisesti EU-komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen solmi, ilmeisimmin Macronin tieten ja ainakin jonkinlaisella tuella viiden Etelä-Amerikan maan kanssa ns. Mercosur-vapaakauppasopimuksen, jonka katsotaan ajavan ranskalaiset maanviljelijät entistä ahtaammalle ja lopulta johtavan koko Ranskan maatalouden tuhoon kuluvan vuosikymmenen aikana. Tässä yhteydessä mielenkiintoista on myös se, että täysin epädemokraattisesti EU-komission johtoon uudelleen valitun Ursula von der Leyenin johtama komissio on laittanut Ranskan ns. tarkkailulistalle maan valtionvelan noustua yli 3000 miljardiin euroon.
Aivan viime hetkillä, kesken Ranskan uuden hallituksen kasaamisen Macron lennähti ns. tärkeämmille asioille Varsovaan tapaamaan Puolan pääministeri Donald Tuskia. Keskustelun aiheena oli tietysti Ukrainan tukemisen tehostaminen toimittamalla sille lisää aseita, jotta, niin kuin asia EU:n piirissä ilmaistaan ”Ukrainan neuvotteluasema olisi vahvempi”. Taustalla on myös euroeliitin epäluotettavana pitämän Donald Trumpin astuminen Yhdysvaltain johtoon tammikuussa ennen mahdollisten rauhanneuvotteluiden käynnistymistä. Lehtitietojen mukaan edes puolalaiset eivät kuitenkaan innostuneet Macronin ideasta lähettää Ukrainaan ”rauhanturvajoukkoja”. Pari päivää aiemmin Varsovassa ja Kiovassa oli samoilla asioilla vieraillut Lännen ja euroeliitin ensi alkuvuodesta Saksan uudeksi liittokansleriksi kaavailema kristillisdemokraatti Friedrich Merz.
Lopulta presidentti Macron päätyi nimittämään uudeksi pääministerikseen pitkän linjan uusliberalistin ja globalistin, Kansalliskokouksessa Macronin keskustaoikeistolaiseen liberaaliblokkiin kuuluvan Modem-puolueen johtajan François Bayroun. 73-vuotias François Bayrou on aiemmin toiminut oikeistohallituksen opetusministerinä 1990-luvulla ja viimeksi vuonna 2017 lyhyen aikaa sisäministerinä Macronin ensimmäisen presidenttikauden alussa. Europarlamentissa Bayrou istui vuosina 1999-2002 oikeistoryhmä PPE.ssä, johon kuuluu myös Suomen Kokoomus. Alkusyksystä talousjournalismiin keskittyneeseen L`Echo-lehteen antamassaan haastattelussa François Bayrou valitteli nyt kaatuneen Barnierin hallituksen säästö- ja leikkausbudjetin olleen jopa liian varovainen ja painottuneen liikaa veronkorotuksiin. Tältä pohjalta Bayrou, joka on kuluvan vuoden 2024 aikana jo neljäs pääministeri Ranskassa, lähtee rakentamaan hallituksensa ohjelmaa, joka tulee olemaan todennäköisimmin hyvin samankaltainen kaatuneen Barnierin hallituksen talouslinjausten kanssa.
Ranskan, kuin koko Euroopan unionin yhteiskunnallinen ja taloudellinen tilanne on viime vuosina ajettu siihen pisteeseen, että nyt tapahtunut hallitusvaihdos Ranskassa tulee olemaan lähinnä kosmeettinen. Mitään todellista politiikkatason muutosta ei tule tapahtumaan, sillä vaalivoittajat, vasemmiston suurin puolue LFI ja oikeiston RN ovat jo lähtökohtaisesti suljettu hallituksen ulkopuolelle. Samat säästö- ja leikkauslistat, EU:n ja Ukrainan rahoittamispaketit ym. tullaan vain esittämään hieman erilaiseen käärepaperiin käärittynä. Onkin mahdollista, että François Bayroun hallitus tulee kitkuttelemaan nojautuen vuoroin oikealle vuoroin vasemmalle oikeistodemareihin ja vihreisiin kevääseen saakka, kunnes kesä-heinäkuun taitteessa voitaisiin taas Ranskan perustuslain mukaan pitää uudet vaalit.
Mistään todellisesta ja uskottavasta demokratiasta ei tietenkään ole kyse. Ranskan tilanne, joka on hyvin saman kaltainen kuin Saksassa, kuvastaa hyvin koko rappeutuvaa Euroopan unionia ja saattaa edelleen kiihdyttää sinänsä toivottavaa EU:n hajoamiskehitystä. Sekä Saksassa, että Ranskassa talous kyntää taantumassa, kansalaisia kuritetaan rajuilla säästö- ja leikkaustoimilla ja samaan aikaan valtavia rahamääriä tuhlataan täysin turhiin EU:n määräämiin hankkeisiin, ennen kaikkea Ukrainaan.
