Pohjoisen puolustus

Tässä on näkymä Muurmanskin keskustan suunnasta satamaan. Hitleriläiset yrittivät yhdessä suomalaisten kanssa sodan aikana vallata kaupunkia. Ylhäällä oikealla ”Aljosha” monumentti katsoo länteen, jonne Litsa joelle, kuoleman laaksoon 50 km lännen suuntaan, hyökkääjät pysäytettiin. Se on edelleen Muurmansk, Kuola ja siellä sijaitsevat kaivokset, sotilastukikohdat ja infra, johon EU, Nato ja Suomi edelleen suuntaavat katseensa. Ennen kaikkea siitä on kyse hallituksen pohjoisen ohjelmassa. (Kuvan laittoi Sergei Karpov Petroskoista)

Kirj. Unto Nikula Rovaniemi, julk. Kansan ääni 2/2025, 28.4.2025

Hallituksilla on aina varsinaisen hallitusohjelman lisäksi lukkoon lyötyjä osakokonaisuuksia, millä tarkennetaan hallituksen aikeita eri yhteiskuntapolitiikan lohkoilla oman valtakautensa aikana toteutettavia politiikkatoimia. Yksi tällainen nykyisen hallituksen ohjelman liitännäinen on Pohjoinen ohjelma.

Hallituksen Pohjoisen ohjelman tavoitteeksi on asetettu ”Pohjoisen Suomen mahdollisuuksien hyödyntäminen taloudellisen kasvun, alueellisen elinvoiman, investointien vauhdittamisen, osaamisen kehittämisen ja työvoiman saatavuuden näkökulmasta.” Alueellisessa katsannossa tämä on pintapuolisesti ja lähtökohtaisesti erinomaisen hyvä, kohdittain jopa lupaava ja jonkinlaisia näköaloja avaava tulevaisuushahmotelma. Mutta kuten näissä hallituksen asiakirjoissa on jo aiemminkin todettu olevan vakiona, on tämäkin asiakirja, Pohjoinen ohjelma, rakennettu sillä samalla kaavalla.

Eli varsinainen motivaatio, perustelu tällaisten ohjelmien rakentelulle on kirjattu heti asiakirjan kärkeen ”Venäjän hyökkäyssodan ja sitä seuranneen Nato-jäsenyyden, energiakriisin ja huoltovarmuuden korostumisen myötä Suomen geopoliittinen asetelma on muuttunut ja pohjoisen strateginen painoarvo on lisääntynyt.” Ohjelman yksi tarkoitus on ”… edistää Suomen huoltovarmuutta ja omavaraisuutta muuttuneessa turvallisuuspoliittisessa tilanteessa sekä vahvistaa turvallisuutta pohjoismaisessa, EU- ja Nato-yhteistyössä uusi geopolitiikka huomioiden.”

Huoltovarmuuden ja omavaraisuuden korostaminen tuntuu nyt olevan hallituksen erityisenä huolena, ja siksi hallituksen tulkinnan mukaan Suomen turvallisuusympäristö ja geopoliittinen asetelma ovat sillä tavalla muuttuneet, että siellä etelässäkin kuulemma ”…katseet ovat kääntyneet pohjoiseen.” Siis merkittävää huomionarvon korostumista tänne raukoille rajoille.

Kestävä kehitys – kriittiset mineraalit

Kestävä kehitys ja niin sanottu vihreä siirtymä tulee tällaisissa ohjelmissa aina nykyään otetuksi esille. Tähän liittyvien kehityskulkujen esiinottaminen ja korostaminen hallituksen Pohjoisessa ohjelmassa voi alueella juuri nyt tuntua oudolta, kun pohjoisen Suomen alueilla on paikallisesti hyvinkin kriittisesti suhtauduttu ja jopa järjestäydytty vastustamaan koko ajan suunnitteilla olevia uusia kaivoksia ja jatkuvasti laajenevia ja isojakin alueita kattavaa maamineraalien etsintää. Tällaisen toiminnan pelätään tuovan muassaan jatkuvasti laajenevia ”avohaavoja” täkäläiseen, erittäin haavoittuvaan ja vaikeasti palautuvaan luontoon.

Hallituksen Pohjoisessa ohjelmassa on luvattu kaikki maan ja taivaan välillä kuviteltavissa oleva, pohjoisen Suomen tulevaisuuden kannalta kaikissa mielissä kestävä ja hyvä. Maalaillaan hienoa kuvaa kestävästä matkailusta, ja luvataan taata saamelaisten itsemääräämisoikeudet ja heidän mahdollisuutensa harjoittaa jatkossakin perinteisiä elinkeinojaan. Kaikille on jatkossa tarjolla kaikkea hyvää. Tämä siis ohjelman lähtökohta-asettamus.

Ohjelman myöhemmässä kohdassa tulee kuitenkin kirjatuksi tämänkin suunnitelman ehkä yksi tärkeimmistä tavoitteista: ”Edistetään tavoitetta kasvattaa Euroopan Unionin kriittisten mineraalien omavaraisuustavoitetta ja ilmastotavoitetta toteuttamalla pohjoisen mineraalien talteenottoa Pohjois-Suomen kaivostoiminnassa.” Heti tällaisen kirjauksen yhteyteen kuuluukin korostaa korkeaa ympäristönsuojelun tasoa ja kaivannaisteollisuuden sosiaalista hyväksyttävyyttä. Ohjelman näitä kohtia lukiessa meinaa vahva epäuskottavuus häiritä keskittymistä.

Resurssointi

Hallituksen Pohjoisessa ohjelmassa otetaan esille jonkin tahon tekemä selvitys siitä, että Pohjois-Suomessa olisi jopa 76 miljardin euron investointipotentiaali. Haasteena mainitaan olevan mahdollisten toimijoiden taloudellisten resurssien rajallisuus.

Ohjelman käytännön toteutus vaatii runsaasti rahaa. Investointi ideoita kyllä tuntuu riittävän. Natojäsenyyden myötä sotilaallinen harjoitustoiminta on – silmin nähden ja korvin kuullen – lisääntynyt pohjoisessa. Hallituksen Pohjoisessa ohjelmassa tämä on kirjattuna: ”Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyydet tulevat lisäämään sotilaallista harjoitustoimintaa ja liikennettä alueella. Pohjois-Suomessa onkin panostettava infrastruktuuriin, liikennejärjestelmiin, satamiin ja lentokenttiin sekä huolehdittava sähköverkkojen riittävyydestä.”

Tässä valtavassa investointibuumissa luvataan ottaa huomioon kestävän kehityksen lisäksi alueelliset työllisyysnäkökohdat, maakunnan tarjoamat mahdollisuudet kouluttautua ja kullekin oikeus ja mahdollisuus asettua asumaan haluamalleen alueelle. Asuntotarjontaakin luvataan lisätä kauttaaltaan koko maakunnassa.

Kysymys siitä, millä ja kuka tai mikä taho tällaisen kaiken rahoittaa, on sekin tässä pääministeri Petteri Orpon hallituksen Pohjoisessa ohjelmassa ratkaistu. Asiakirjaan on kirjattuna ”…ohjelman toteutuksessa hyödynnetään nykyisiä aluekehittämisen rahoitusinstrumentteja sekä muita työkaluja kuten EU:n ja Naton tarjoamat rahoitusmahdollisuudet.” Tässä kohdassa voi lukijalle herätä kysymys, että millä motiivilla sotaliittoutuma Nato aikoisi mahdollisesti osallistua pohjoisen Suomen aluekehityksen tukemiseen?

Paikallinen aktivismi

Kaikki perinteiset valtapuolueet ovat sovittaneet omat ohjelmansa ja tulevaisuusnäkymänsä ja -käsityksensä, sillä tavalla yhteen tämän nykymenon sotaisien kauhukuvien rakentelun kanssa, että kansalaiset eivät näe vaikutusmahdollisuuksia perinteisen puoluepolitiikan kautta.

Äskeisissä kunta- ja aluevaaleissa nimenomaan Lapissa oli useita erilaisia, paikallisten aktivistien kokoamia listamuodostelmia, mitkä eivät olleet mitenkään kytköksissä mihinkään vakiintuneeseen puolueeseen. Tällaisia ryhmittymiä ovat paikalliset aktivistit muodostaneet suunnitteilla tai jo käytäntöön viennin vaiheessa olevia suuria infrarakennushankkeita vastustamaan. Nämä listat saivat huomattavaa kannatusta vaaleissa.

Siinä sosiaalisen hyväksyttävyyden hankkimisessa on näillä hallitusten ohjelmien rakentelijoilla vielä tekemistä.