Pohjoinen ohjelma – kaikkea hyvää kaikille

Monet suomalaiset ja ulkomaiset matkailijat tulevat tänne rauhoittumaan ja nauttimaan alkuperäisestä luonnosta. Varmasti he eivät hyväksy alueelle Nato- ja EU-kytkentää. (Kuva: Heikki Männikkö, Luosujoen varresta Ylläksen suuntaan)

Kirj. Unto Nikula, 2.9.2025; Kansan ääni 4/2025, 18.9.2025

Kuten hallitukset yleensä, myös Petteri Orpon hallitus laati valtakautensa alussa varsinaiseen hallitusohjelmaan kirjattujen tavoitteiden lisäksi erilaisia ja erillisiä ohjelmakokonaisuuksia. Nykyisen hallituksen yksi ”alaohjelma” on nimeltään Pohjoisen Suomen ohjelma. Lähtöasettamuksena tässäkin ohjelmassa on, kuten nykyään lähes kaikissa vastaavissa asiakirjoissa, Venäjän toimet Ukrainassa, ja sen vuoksi Suomen turvallisuuspoliittisen tilanteen katsotaan muuttuneen siinä määrin, että tällaisilla ohjelmilla on aina myös ulkopoliittinen ulottuvuus.

Hallitusten sektorikohtaiset ohjelmat ovat useimmiten hyvinkin kattavan oloisia ja lupaavia luetteloita kaikesta mahdollisesta hyvästä, suunnattuna milloin millekin yhteiskunnan toimintalohkolle. Myös Pohjoinen ohjelma lupaa ylitsevuotavan runsaasti kaikkea mahdollista kuviteltavissa olevaa hyvää, eteenpäin menoa ja enemmän taikka vähemmän kestävää kehitystä pohjoisimpaan Suomeen. Kasvua ja hyvinvointia luvataan, kunhan pohjoisen luonnonvaroja hyödynnetään kestävä kehitys huomioiden. Kestävällä tavalla tuetaan ja kehitetään myös niin arktista kiertotaloutta, kuin arktista matkailuakin.

Ohjelmaa lukiessa syntyy mielikuva, että kaiken tuon kirjoittaja, siis ilmeisesti joku pääkaupunkiseudulla asustava virkahenkilö, ei siinä työn tuoksinassa ole tullut panneeksi merkille, että aivan kaikkea pohjoisen luonnon hyödyntämistä eivät paikalliset asukkaat katso hyvällä.

Investointinyrkki

Pohjoisen Suomen alueella asuvat eivät välttämättä näe, eivätkä odota Pohjoisen ohjelmassa ideoidun ”investointinyrkin” tuovan alueelle sitä auvoa, mihin ohjelman kirjaukset sen lukijaa pyrkii johdattamaan. Tuon nyrkin olisi tarkoitus ”…koordinoida merkittävien kotimaisten ja kansainvälisten investointihankkeiden edistämistä.”.

Mitä pitäisi ajatella vaikkapa ohjelman kohdasta, missä hahmotellaan puhtaan siirtymän hankkeita ja samalla yritetään toteuttaa Euroopan Unionin ja Nato-kytkennän myötä laajemminkin asetettuja tai täällä oletettuja odotuksia. Pohjoiseen ohjelmaan on kirjattuna: ”Edistetään tavoitetta kasvattaa Euroopan unionin kriittisten mineraalien omavaraisuustavoitetta ja ilmastotavoitetta toteuttamalla pohjoisen mineraalien talteenottoa Pohjois-Suomen kaivostoiminnassa…huomioiden korkea ympäristönsuojelun taso, paikallinen hyväksyttävyys sekä yhteensovitus muiden elinkeinojen kanssa.”

Tässä pohjoinen alue nähdään kriittisten mineraalien – mitä kaikkea ne sitten ovatkaan – varastona ja resurssina, mikä on vapaasti hyödynnettävissä kaiken maailman turhakkeiden valmistamiseen, ja mahdollisesti myös sotateollisuuden tarpeisiin. Ilmastotavoitteiden näkökulmasta pohjoinen Suomi nähdään otollisena alueena rakentaa lisää vielä hyödyntämätöntä vesivoimaa, ja tuulimyllyjä jokaisen mahdollisen maankohouman päälle.

Mistä rahat

Kun tulee kysymys ohjelman kaikkien aikomusten rahoittamisesta, paljastuu – tai ainakin niin voi ajatella – tämänkin ohjelmakokonaisuuden perimmäinen tarkoitus ja motiivi. Kaikkien näiden hyvältä vaikuttavien kehityskulkujen pontimena tuntuu olevan, ei niinkään paikallisten tarpeet, vaan rahoituksesta vastaavien tahojen pyrkimykset hyödyntää alueen luonnonvaroja, ja lisäksi aie ottaa koko läntinen kalottialue hallintaan sen geopoliittisen erityismerkityksen vuoksi.

Rahallisesta resurssoinnista vaikuttaa olevan jo valmiiksi ainakin keskusteltu. Niin luontevasti ohjelmassa tulee esille se, että kotimaisen rahan lisäksi rahoittajina olisivat myös EU ja Nato. Ohjelmaan on kirjattuna: ”Ohjelman toteutuksessa hyödynnetään nykyisiä aluekehittämisen rahoitusinstrumentteja, sekä muita työkaluja kuten EU:n ja Naton tarjoamat rahoitusmahdollisuudet.”

Suomi on jo sitoutunut Yhdysvaltojen kanssa niin sanotun puolustusyhteistyösopimuksen (DCA-sopimus) kautta ilmeisesti moniinkin Pohjoiseen ohjelmaan kirjattujen tavoitteiden toteuttamiseen. Käsitteleehän DCA-sopimus valtioneuvoston tiedotteen mukaan ”…infrastruktuurin rakentamisen suunnittelun, toimeenpanon ja rahoituksen mekanismeja.”

Ohjelman toteutus

Pohjoisen ohjelman tavoitteenasettelu lähtee siitä, että nyt vallassa oleva hallitus panee toimeksi, ja alkaa tätä kaikkea toteuttamaan. Mutta ikään kuin varmuuden vuoksi todetaan myös, että tällaisen kokonaisuuden loppuun saattaminen vaatii ylivaalikautista työskentelyä. Näin osa ohjelman toteuttamisesta ja vastuusta lupausten täyttämiseen siirtyy tuleville hallituksille.

Ei tällaisissa ohjelmissa kuitenkaan voida sitoa seuraavia hallituksia, kun ei työstövaiheessa ole käytetty niin sanottua parlamentaarista menettelyä, eli eivät kaikki eduskuntaryhmät välttämättä ole kaikista ohjelman tavoitteista samoilla linjoilla.

Eikä tästäkään ohjelmasta tule yhtään muita lupausluetteloita vakuuttavampi sillä, että ohjelman suomen kielellä julkaistun version alun tiivistelmä on suomen lisäksi käännettynä sekä ruotsin, englannin, että vielä kolmelle saamen kielelle.