Onko työehtojen ja sosiaaliturvan heikentäminen nyt suuri linja?

Nyt tässä mökissä istuu jengi, joka on ottanut suureksi linjakseen työehtojen ja sosiaaliturvan romuttamisen, jota vastaan meidän tulee koota iso vastavoima

Pekka Tiainen, Valt. tohtori, kansantaloustiede kirj. 7.6.2023, julkaistu Kansan ääni 3/2023, 20.6.2023

Kuuden miljardin valtion velan alentaminen on suunniteltu tapahtuvaksi 2+2+2 miljardin ohjelmalla. Sosiaaliturvaa leikattaisiin kahdella ja muita menoja kahdella miljardilla ja vaikuttavuuden kautta tulisi kaksi miljardia. Muista menoista sote-palveluissa säästettäisiin miljardi ilman leikkauksia toteutuvasta ja miljardi olisi muita menoleikkauksia.

Vaikuttavuuden ytimessä olisi työttömyysturvan heikentäminen tällä kertaa työttömyysturvan ansiopäivärahaa alentamalla joko kestoa lyhentämällä tai alentamalla työttömyyden keston pitkittyessä portaittain: tästä on kyse paljon puhutusta porrastamisesta. Toinen asia vaikuttavuuden ytimessä olisivat tuloveroalennukset kaikissa tuloryhmissä mukaanlukien suurituloisimmat perusteluna, että se lisäisi yrittämistä, työntekoa ja kasvua.

Suunnitelmissa ovat kolmen miljardin velan lisäalentaminen ja leikkaukset seuraavalla vaalikaudella, jolloin leikkaukset ja sopeutukset olisivat yhteensä yhdeksän miljardia. Lisäksi tehtäisiin päätökset työeläkemenojen vähentämisestä kahdella miljardilla. Koko kuudesta miljardista vaalikaudella 2023–2027 ja yhdeksästä miljardista vuoteen 2031 mennessä ei käytetä sanaa leikkaukset, vaan sopeutus, koska perustellaan, että ylläkuvattu vaikuttavuus hoitaisi osan.

Ongelma on, että näin kuvattu vaikuttavuus ei toimi. Ronald Reagan alensi 1980-luvun alussa verotusta perusteluna, että se lisää verotuloja, kun yrittäminen ja työnteko lisääntyvät ja suurituloiset saadessaan enemmän rahaa toimeliaisuudellaan lisäävät kasvua ja hyöty valuu kaikille. Tämä Reaganomicsilla (Reagan economics), Reaganin talousopilla perusteltu linja kuitenkin romahdutti valtion verotuloja ja aiheutti pahenevan valtion velkaantumiskierteen, joka saatiin käännettyä ennen kaikkea Clintonin kaudella tietoteknologian kiihdyttämän talouskasvun myötä. Etenkin suurituloisten verokevennykset uhkaavat olla päin vastaiset, kuin millä niitä mainostetaan.

Työttömyysturvan heikentäminen

Työttömyysturvan heikentämisen kärjeksi otettu työttömyysturvan ansiopäivärahan alentaminen heikentää työttömien toimeentuloa. Työttömyysturvan ansiopäivärahan heikentäminen työn haun kannustamisen nimissä puolestaan ei edistä työllisyyttä, kun työttömyyden syy ei ole työn haun puute vaan työn puute, koska avoimia työpaikkoja syntyy tehtäviin, joihin työttömillä ei ole pääsyä eikä työllisyyden rahoittamista lisättäisi.

Kun vaikuttavuus ei toimi, pitäisi leikata enemmän. Kun taas kaikki eivät halua leikata kehitysavusta ja sote-palveluissa on päinvastoin miljardi rahoitusvajetta, miten siitä leikataan. Elinkeinotuista taas ei leikata, koska halutaan lisätä tutkimus- ja tuotekehityksen rahoituksen osuus 4 %:iin bruttokansantuotteesta (bkt:sta) eli jos jostain vähennetään, toisaalle lisätään.

Puolustusmäärärahoja ei leikattaisi. Niiden osuus ennen F35-hankintoja ja Ukrainan sotalisäyksiä oli 2000-luvulla 1,5 % BKT:stä. Tähän verrattuna Naton tavoite 2 % BKT:stä tarkoittaisi 1,8 miljardia euroa enemmän joka vuosi. Kolmen seuraavan vaalikauden aikana vuosina 2023–2035 nykyrahassa 21,6 miljardia enemmän 2000-luvun alkuvuosien tasoon verrattuna. Kehitysyhteistyömäärärahojen leikkauksista ei tarvittavia summia kerry, eikä siitä ole yksimielisyyttä.

Mitä jää jäljelle? Kahden miljardin sosiaaliturvaleikkaukset tai enemmän?

Kärkenä ovat olleet asumistukien leikkaukset. Koska se johtaisi toimeentulon hakuun ja lisäisi näitä menoja, tätä jarrutettaisiin asettamalla toimeentulotuen saamiseen työn hakuvelvoite. Jos ei hakisi, menettäisi turvaa. Toimeentulotuesta tulisi ansiopäivärahan ja työmarkkinatuen tai työttömyysturvan peruspäivärahan rinnalle uusi työttömyysturvan muoto.

Tämä yhdistettynä työttömyysturvan ansiopäivärahan heikentämiseen johtaisi paineeseen ottaa alipalkattua työtä heikoilla työehdoilla. Tämä yhdessä paikallisen sopimisen kanssa, jos siitä puuttuisi yleisten sopimusten antama turva perälautana, vaikuttaisi työehtoja murentavasti. Tätä murentamista lisää se, ettei olla enää tekemässä laajempia työehtosopimuksia ja jos työehtosopimusten yleissitovuus murtuu. Työttömyysturvan ansiopäivärahan heikentämisen vaikutus osaltaan on myös ammattiyhdistysjäsenyyden merkityksen väheneminen. Mikäli tämä heikentää järjestäytymistä ja sitä kautta ammattiyhdistysliikettä, se heijastuu yhdessä näiden muiden asioiden kanssa työehtojen heikentymisenä ja osittain palkkaeriarvoisuuden kasvuna, kun osalla aloja maksetaan enemmän ja osalla työehdot heikkenevät.

Eräs erityisasia on 1600 euron minimiansiotulo kuukaudessa maahanmuuttajille. Läheskään kaikki eivät tähän yllä ja ansiotaso on monessa työssä alempi. Tämä tarkoittaisi, että kun aiemmin on arvosteltu ulkomaista työvoimaa halpatyövoimana, nyt alimmilla tuloilla ei täällä voisi työskennellä, ja alimman palkkauksen työt jäisivät suomalaisten tehtäviksi. Asiat kääntyisivät päälaelleen, ellei alimpia palkkoja merkittävästi nostettaisi, mikä on perusteltua muutenkin toimeentulon takia ja siksi, että se lisää työllisyyttä, koska näihin töihin enemmän hakeudutaan, kun alimmat palkat nousevat ainakin puoleen keskipalkasta (60 %:iin mediaanipalkasta, jota enemmän saa puolet ja vähemmän puolet kaikista).

Sosiaaliturvan leikkauslistalla on asumistukien ja toimeentulotukien ohella, ettei indeksikorotuksia maksettaisi täytetenä (kuten prosentti inflaatiota vähemmän), mistä seuraa esim. kahdessa vaalikaudessa kahdeksan prosentin reaalinen pudotus ja pidemmässä ajassa vastaavasti erittäin suuret pudotukset. Yhtenä asiana leikkauslistalla on ollut pieniä työeläkkeitä saavien kansaneläkkeen leikkaaminen. Arvonlisäverotuksen korotus 25 %:iin tai vähennysten pienentäminen ruoassa, joukkoliikenteessä, kulttuurissa ym. puolestaan nostaisi hintoja. Se vähentäisi tuloja prosentuaalisesti sitä enemmän, mitä pienemmät ovat tulot, koska tuloista kulutetaan sitä suurempi osa, mitä pienemmät ovat tulot. Tätä kutsutaan progressiivisen verotuksen vastakohtana regressiiviseksi veroksi: mitä pienemmät tulot, sitä suuremmat verot.

Kun hintojen, vuokrien ja korkojen korotukset ovat huonontaneet ihmisten taloudellista tilannetta, sosiaaliturvan ja työttömyysturvan leikkaukset heikentäisivät lisää. Tämä on hyvin nurinkurista, kuten se, että suurituloisimmat saisivat verokevennyksiä, eikä olisi tarvetta osallistua vaikkapa lisättyjen puolustusmenojen rahoittamiseen. Tämä on etuoikeutta, privilegioita, joita menneiden aikojen aateliset saivat.

Ulosoton suojaosuutta nostettiin vuodeksi 2023 922,50 euroon kuukaudessa. Jatkon saaminen laille on ehdottoman välttämätöntä, ettei ihmisten työtuloja kaiveta taskujen pohjia myöten niin, että työllistyminen sosiaaliturvan sijasta ei johda tulonlisäykseen ulosottoloukun takia. Suojaosuuden nostaminen edelleen on erittäin perusteltua.

Sikäli kun kaikkia esitettyjä leikkauksia ei tehtäisi, se ei tarkoita, etteivätkö ne pompahtaisi esiin uudelleen jossain muodossa, koska edetään askel askeleelta.

Valtion omaisuuden myynti lisää valtion velkaa

Valtion omaisuuden myynti valtion velan maksamiseksi lisää valtion velkaa, koska tuotot menetetään. Kun keinot menosäästöihin jäävät vähiin ja vaikuttavuudet ovat epäuskottavia, jäljelle jää valtion omaisuuden myyminen. Myydään kiinteistöjä ja valtion yhtiöiden omistusta Nesteessä, Fortumissa ym. ja Postista ollaan tekemässä pörssiyhtiötä, jolloin sitäkin voidaan myydä. Veik­kaus siirtäisi pelaamista lisensseillä yksityisille.

Menoleikkausten tarkoitus on vähentää tulevia menoja, kun taas yhtiöomistusten myynneillä valtio menettää tulevia tuottoja. Yhtiöomistusten myynnit ovat siten velkaa lisääviä eikä vähentäviä. Sillä, että myynneistä tulevat myyntitulot, ei pidä peittää tätä pysyvää tulon menetystä. 1990-luvulta al­kaen valtion yhtiöomistuksia on myyty paljon ja tätä kautta on menetetty tuottoja suuret määrät ja tämä on velkaannuttanut valtiota. Vuosien 2015–2019 kaatunut soteuudistussuunnitelma olisi tarkoittanut yksityisten palveluiden käyttöä yhteiskunnan rahalla asiakasseteleillä. Tämä olisi siirtänyt julkisia terveyspalveluita yksityisille terveystaloille ja vastaavaa vanhus- ja muissa sosiaalipalveluissa. Tämä oli ytimeltään hyvinvointipalveluiden yksityistämishanke. Yksityistäminen tästä eteenpäin jatkaisi tätä yksityistämislinjaa. Tällainen yksityistäminen ja valtion omistusten myynti ovat laajan yksityistämisen eri muotoja tuloksena, että valtion rooli taloudessa supistuu.

Tähän liittyy se, että suurten pääomatulojen verokevennyksillä vuonna 1993 ja varallisuusveron poistolla vuonna 2005 valtio luopui suuressa määrin suurituloisimpien ja varakkaimpien verotuksesta. Vähennettiin progressiivista verotusta ja vieläpä suurimmissa pääomatuloissa veroprosentti on vähennysten jälkeen alempi kuin laajasti eläkeläisillä ja palkansaajilla. Korkeimpien tulojen tuloveroja on alennettu.  Näillä tavoin suurituloisimmat ja varakkaimmat ovat saaneet käteensä tuloja, joilla ovat voineet ostaa valtion myymää yhtiöomaisuutta ja saada tuottoja valtion sijaan. Tältä osin valtion on antanut suurituloisimmille ja varakkaimmille ne rahat, joilla nämä ovat saaneet valtion yhtiöomaisuutta ja tuotot verokevennysten lisäksi. Uudet esitykset yhtiöomaisuuden myymisestä yhdistettynä suurituloisimpien verokevennyksiin tarkoittavat tämän saman linjan jatkoa. Lisää tuloja ja omaisuutta saaneet suurituloisimmat ja varakkaimmat voivat siirtyä Suomesta pois, jos tulonjakopolitiikkaa aletaan tämän jälkeen korjaamaan.

Suurena huolena on valtion köyhtyminen. Valtiolla olisi kaiken tämän jälkeen entistä vähemmän omaisuutta, vaikka on velkaa. Tämä pohjustaisi sosiaaliturvan ja hyvinvointipalveluiden vähentämistä edelleen tulevaisuudessa.

Kokonaistulos olisi tuloerojen kasvu suurten tulojen ja varallisuuksien kasvaessa ja pienituloisten ja laajasti palkansaajien köyhtyessä, kun reaaliset tulot alenevat tai kasvavat niin vähän, että osuus kansantalouden kokonaistulosta alenee – se tarkoittaa suhteellista köyhtymistä.

Toinen seuraus olisi pääomatulojen osuuden kasvu kansantulosta ja -tuotteesta ja työtulojen osuuden vastaavasti aleneminen eli funktionaaliseksi tulonjaoksi kutsutun tulonjaon muuttuminen pääoman eduksi ja pääomavarojen osuuden kasvu kansakunnan kokonaisvaroista.

Kolmantena vaikutuksena olisi, kun puolustusmenojen osuus olisi taattu 2 % BKT:stä, niiden osuus julkisista menoista jatkuvasti kasvaisivat. Puolustuslaitos ja sotatarviketeollisuus sekä teknologiayritysten kytkeytyminen sotilaalliseen tuotantoon osaltaan murentaisi hyvinvointipalveluiden ja sosiaaliturvan rahoitusta.

Kokonaisuuden osa on, että samalla kun valtion ja kuntien roolia supistettaisiin, on toimivaltaa siirretty Suomesta EU:lle ja muualle ja tätä kautta kansallinen päätösvalta on heikentynyt ja eduskunta ja kansanvalta ovat menettäneet ja ovat menettämässä lisää merkitystään. Demokratia heikkenee.

Tarvitaan perustavanlaatuinen yhteiskunnallinen keskustelu toisenlaisen talous- ja yhteiskuntapolitiikan rakentamiseksi.