Niin paljon kuin kaikki Suomessa meneekin pieleen, tämä on vasta alkua

Suomessa ymmärrettiin pitkään jopa eduskuntapuolueiden piirissä, ettei meidän kannata liittoutua Venäjän vihollisen kanssa. Tuo ymmärrys on nyttemmin kadonnut. Hesari taas on sitä mieltä, että EU ja Nato ovat ”vasta alkua”.

Jonathan Widell 19.5.2023

Nyt kun on kotvasen tyventä ja tomu alkaa laskeutua vain noustakseen uuteen nousuun, on
hyvä kysyä yksi episteeminen kysymys: missä ne ns. salaliittoteoriat menivät pieleen? Hyvällä
omalla tunnolla voimme nyt sanoa, että ne menivät pieleen vain siinä, että ne eivät uskoneet
itsekään itseään, ja jos ne jossakin menivät väärään suuntaan, niin siinä, että ne eivät
ottaneet huomioon, kuinka räikeää peli tuolla ns. päättäjiemme korkeuksissa on.

Marinin uusi ura TV-tähtenä

Otetaan nyt tämä Suomen pääministeripariskunta Sanna Marin ja hänen miehensä
Räikkönen. Oli niitä, jotka kannattivat tätä Marinia ties mistä syystä: siitä, että hän on
hyvännäköinen, tai siitä, että hän on vahva itsenäinen naisjohtaja, tai siitä, että hän on
”vasemmistolainen”, onhan hän SDP:n johtaja. Oli toisia, jotka vastustivat Marinia ties mistä
syystä: siitä, että hän vain kaunis kuori, jonka takana jylläävät pimeämmät voimat, tai siitä,
että hän oli historian turmiollisin pääministeri, joka selvisi ehjin nahoin vain sen takia, että
tuohon ensimmäiseen ryhmään kuuluvia ihmisiä oli niin paljon – tai ainakin pitivät suurinta
ääntä.
No mitä on sanottava on siitä, että Marinin naisjohtoinen hallitus on nyt HBO:n uuden
dokumenttisarjan aiheena. First Five on sarja englantilaiselta nimeltään. Siinä seurataan
tämän naisvetoisen voimahallituksen vaiheita näinä vaikeina aikoina ja toimintaa ”kulissien
takana”.
Kerrataan siis vielä, että menee jakeluun. Tuo kuvamateriaali on täytynyt taltioida siinä
vaiheessa, kun hallitus oli työn touhussa. HBO (Home Box Office) on yhdysvaltalainen
kaapelitelevisioverkko. Näin ollen Suomen hallituksen toimintaa on johdettu amerikkalaisen
tiimin kameroiden paisteessa.
Ne, jotka ovat epäilleet Marinin hallituksen olleen pelkkä ulkokuori ulkomaisille voimille, jotka
jäytivät Suomea, voivat vain sanoa, että mitä muuta tästä voi enää sanoa. Onko nyt jotenkin
muka mahdoton ajatus, että WEF istutti Marinin hallitukseen jo alusta alkaen?

Kun Räikkönen sotilaallis-teolliseen kompleksiin kajosi

Ja sitten tämä Marinin puoliso Räikkönen. Helsingin Sanomat osui – vahingossa kai – asian
ytimeen otsikoidessaan 17.5., että ”Nyt Suomi on osa perhettä”. Siis Marinin ja Räikköisen
perhettä ja kaikkia sen sidosryhmiä, jotka vain vahvistavat otettaan perheen hajottua. Tai
ovathan he yhä samaa perhettä, vaikka pariskunta erosikin.
Oikeastaan tuon ”perheen” olisi voinut jättää italialaiseen asuun famiglia. Tuon Hesarin jutun
koko otsikko on nimittäin ””Nyt Suomi on osa perhettä” – Nato tuo Suomeen miljardin euron
mahdollisuuden”. Siinä on avainasemassa tuo Räikkönen. Juttu nimittäin sisältää seuraavan
kappaleen:

”Reorbit nousi julkisuuteen huhtikuun puolivälissä hieman yllättävässä yhteydessä.
Entisen pääministerin Sanna Marinin puolisona tunnetuksi tullut pääomasijoittaja Markus Räikkönen kertoi tehneensä Reorbitiin yksityissijoituksen ja toimivansa myös yhtiön neuvonantajana”.

Tämän Reorbitin voisi kuitata viattomana alun perin Ruotsiin perustettuna
avaruusteknologiayrityksenä. Mutta miten se sitten otsikossa mainittuun Natoon liittyy?
Sitäkään ei tarvitse pitkään arvuutella, sillä juttu sanoo sen suoraan:

”Yhtiö kertoo neuvottelevansa jo yli kymmenen valtion puolustusvoimien kanssa
mahdollisesta yhteistyöstä ja kaupoista. Suomen Nato-jäsenyys muutti Reorbitin
kaupallisen tilanteen välittömästi paremmaksi, toimitusjohtaja Sethu Saveda Suvanam
kertoo. ”Nyt Suomi on osa perhettä, ja se vaikuttaa. Asiakkaat ovat antaneet ymmärtää,
että on helpompaa, kun Suomi on jäsen. Joidenkin kanssa olemme keskustelleet viime
lokakuusta asti”, Suvanam sanoo”.

Jos jollekin ei vielä ole selvää, mitä tämä tarkoittaa, niin sanotaan se nyt selvästi: tätä kautta –
ja varmasti tuhatta muuta kautta – se kuuluisa ”military-industrial complex” eli suomeksi
termipankin mukaan ”sotilaallis-teollinen kompleksi” ottaa haltuunsa myös Suomen. Se, että
näitä kanavia on vielä tuhat muuta, selviää oikeastaan siitä ainakin Svenska Dagbladetissa
aikoinaan olleesta jutusta, joka kertoi että Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyydestä on
keskusteltu maiden mahtavimpien liikehenkilöiden kanssa.
Kuinka hyvin Hesari sopiikaan tähän kuvaan! Kuinka ahkerasti esim. YLE siteeraa sellaista
amerikkalaista aivoriihtä kuin ”ii-äs-vee” eli Institute for the Study of War. Näistä aivoriihistä
pitää tietää – kuten Jacob Dreizin on huomauttanut – että ne saavat rahoituksensa
pääasiassa sotateollisuudelta eli juuri tuolta sotilaallis-teolliselta kompleksilta. Ei siis ihme,
että kaikki se, mitä niiden raporteissa kerrotaan, sopii viime kädessä yhteen tuon kompleksin
etujen kanssa. Eikä sitten paljon muun. Ei ainakaan totuuden.

Suuren höynäytyksen kolme osaa

Ja tässä on vielä paljastettava Suomen historian suurin höynäytys. Nimittäin se jo vanha
mantra, että Suomen puolueettomuutta on tarkasteltava uudelleen muuttuneessa
turvallisuuspoliittisessa tilanteessa. Tällä viitataan Ukrainan tilanteeseen.
Tämä on lauselma, joka tuo mieleen mietelmän, että ihmiset eivät uskoa pieniä valheita vaan
vain suuria. Mitä nimittäin tarkoittaa puolueettomuus, jos muuttunut tilanne pakottaa
tarkastelemaan sitä uudelleen? Onko puolueettomuus varteenotettava maksiimi vain silloin,
kuin mikään kriisi ei pakota tarkastelemaan sitä ollenkaan? Siinä vaiheessa, kun sitä on siis
tarkasteltava ollenkaan, sitä on tarkasteltava uudelleen – siis siitä on luovuttava. Kummaa
puolueettomuuspolitiikkaa tuollainen!
Ja samaan purkkiin menee myös puhe siitä, että Nato on puolustusliitto. No vaikka olisikin,
valtakunnan vaikutusvaltainen ääni – Helsingin Sanomat, joka päättää, mihin Suomi on
menossa – antoi sen ystävällisen vinkin tällä viikolla, että ”EU ja Nato ovat vasta alkua”, kuten Kari Huhdan kolumni otsikoitiin. Ei tuota voi oikein muutenkaan voi ymmärtää kuin siten, että EU ja Nato ovat ikään kuin ”gateway drugs” eli termipankin mukaan suomeksi ”porttihuumeita”. Se puolustusliiton muuttuminenkin joksikin muuksi tulee siis tapahtumaan joko Naton sisällä tai sen ulkopuolella.

Kovasti tuossa kolumnissa paasataan demokratian haasteista, mikä viekin aatoksemme sitten
samaan purkkiin joutavaan kolmanteen käsitteeseen demokratia. Demokratia on siis sitä, että
Hesari määrää, mitä se on. Tässä skenaariossa Ukraina on jonkinlainen johtotähti. Mikä taas
vie aatoksemme siihen, että ystävämme Gonzalo Lira – Chilen ja joidenkin tietojen mukaan
myös USA:n kansalainen ja kansalaisjournalisti, joka asuu Harkovassa – on pidätetty
Ukrainassa ja hänellä ollaan panemassa syytteeseen joillakin tekaistuilla väitteillä Ukrainan
turvallisuuden vaarantamisesta. Oppositiopuolueet kiellettin aikoja sitten, ja koska
uskonnonvapaus on tärkeä osa demokratiaa, myös Moskovan patriarkan alaisuuteen
nimellisesti kuuluvat uskonnolliset laitokset on lakkautettu.
Ja juuri saamamme tiedon mukaan nyt myös Grayzonen jäsenet Anya Parampil ja Aaron
Maté on lisätty Ukrainan tappolistalle, eufemistisesti nimeltään mirotvorets eli rauhantekijät.
Molempien suurin rikos näyttää olleen se, että he ovat kannattaneet rauhaa Ukrainan ja
Venäjän välille. Se, mitä yhteyksiä listalla on esim. CIA:han ja Natoon, on vähän arvailujen
varassa. Joka tapauksessa meitä helpottaa tietää, mitä Hesarin kolumnisti käytännössä
tarkoittaa puhuessaan demokratiasta.

Selvää on ollut jo pitkään, mitä tuleman pitää

Se, että EU ja Nato ovat Huhdan ja siis Hesarin mukaan vasta alkua, palauttaa meidät siihen
vanhaan neuvostokäsitykseen, että EU oli Naton taloudellinen puoli. Sitä varten Neuvostoliitto
ei antanut Suomen liittyä EU:hun eli aikaisemmilta nimiltään Euroopan talousyhteisö ja EEC
jne. Tilanteeseen tulikin muutos vasta, kun Neuvostoliitto hajosi.
Ei tässä ole mitään mystistä muille kuin ehkä niille, jotka huomaavat olevansa pieniä rattaita
tässä suuremmassa kellokoneistosta, jonka mekanismit ovat tarkkanäköisimmille olleet
selvillä jo vuosikymmeniä. Tai itse asiassa pitempäänkin.
Sanoihan Leo Tolstoi jo 1800-luvun lopulla, että päätön kilpavarustelu johtaisi ennen pitkää
tilanteen räjähtämiseen sodassa. Hän ei itse elänyt ensimmäisen maailmansodan
puhkemaiseen saakka, jolloin hänen ennustuksensa kävivät toteen kouraantuntuvammin,
kuin hän olisi osannut odottaakaan. Samaan ollaan varmasti menossa nytkin – eikä
lopputulos ole varmasti vähemmän karmiva.

Karua kertomaa kentältä

Se, mitä näiden median viljelemien korulauseiden taakse kätkeytyy, on itse asiassa jo nyt
karmivaa. Mikään ei näytä enää menevän lähimainkaan Naton kauniiden puheiden mukaan.
Tilanne on yksinkertaisuudessaan se, että tämän kirjoituksen julkaisuajankohtana Bahmutin
kaupunki on jo joutunut venäläisten hallintaan viikkojen ja kuukausien kiivaiden taistelujen jälkeen. Muistamme, miten Zelenskyi Washingtonissa käydessään korosti juuri tuon
kaupungin olevan avainasemassa sodan lopputuloksen kannalta.
Paljon on puhuttu amerikkalaisista ja muutenkin länsimaisista ihmeaseista, jotka toisivat
ukrainalaisille pelastuksen. Viimeksi tapetilla on ollut amerikkalainen Patriot-järjestelmä, joka
joidenkin tarujen mukaan olisi ampunut alas venäläisiä hypersoonisia Kinžal-ohjuksia. Näistä
tapauksista valtamedia on tehnyt suuren numeron, vaikka on jotakuinkin selvää, että on
teknisesti mahdotonta, että nuo väitteet pitävät paikkansa. Tarkimmat analyysit Ukrainan
taistelujen tilanteesta ylipäänsä esittää entinen Ruotsin ilmatorjunnan upseeri Mikael
Valtersson Twitterissä: https://twitter.com/MikaelValterss1 .
Mikä tästä Patriot-tarinasta tekee Ukrainan kannalta erityisen kiusallisen, on se, että nuo
Patriot-ohjukset ovat miljoonien dollarien arvoisia. Kun niitä ammutaan kymmenittäin parin
minuutin sisällä, kuten Ukraina on tehnyt, niiden kustannuksista vastaava amerikkalainen
veronmaksaja alkaa kapinoida. Juuri sen takia täytyikin levittää sitä tarinaa, että nuo Patriot-
ohjukset olisivat ampuneet alas voittamattomina pidettyjä Kinžal-ohjuksia. Totuus näyttää
kuitenkin olevan pikemminkin päinvastoin: Kinžal ovat vähintäänkin vahingoittaneet Patriot-
järjestelmää, minkä USA itsekin on jo – anonyymisti – myöntänyt.
Ja sitten kolmantena ongelmansa Ukrainan kannalta on se, että Venäjältä eivät ohjukset
näytä loppuvan millään, vaikka sitä ovat lännen asiantuntijat ennustaneet jo vuoden. Tällä
viikolla Venäjä ylitti tässä suhteessa jo itsensäkin ampuessaan täysillä Ukrainassa olevien
asevarastojen kimppuun. Kolmantena ongelmana tässä vaiheessa on siis se, että lännen
Ukrainalle lahjoittamat aseet tuhoutuvat näissä Venäjän ohjusiskuissa.

Tämä on todellakin vasta alkua

Ei siis ihme, että Zelenskyi viettää mahdollisimman paljon aikaa nyt ulkomailla. On spekuloitu,
että häntä vastaan on Kiovassa menossa vallankaappaushanke. Mahdollisesti sen johdossa
on Ukrainan asevoimien komentaj Valeri Zalužnyi, joka on hävinnyt maisemista kokonaan
eikä osallistunut esimerkiksi Naton kokoukseen sillä verukkeella, että hänen täytyi mennä
tuttunsa häihin. On myös huhuttu, että Zalužnyi on kuollut jossakin iskussa itse.
Näin pääsemmekin siihen viisauteen, että tämä on ”vasta alkua”. Tämä on varmasti totta –
tosin toisella tapaa, kuin Helsingin Sanomien rikkiviisas kolumnisti uumoilee. Tästä alusta
puhuvat taloudellisella saralla selvää kieltään Suomeen Venäjällä kohdistuvat toimet.
Taloudellinen sarahan on tämän sodankäynnin melkeinpä ensimmäinen siipi. Tähän
mennessä Venäjä ei ole juuri lännen toimiin vastannut, mikä ei tietenkään ole estänyt lännen
viisaita puhumasta siitä, että Venäjä esimerkiksi käyttää öljyä aseena länttä vastaan.
Se, että Suomen hallitukselta nyt jäädytetään pankkitilejä, ei juuri käy sääliksi. Onhan
Suomessa samaa harrastettu kaikessa hiljaisuudessa jo jonkin aikaa, kun suomalaistenkin
pankkitilejä suljetaan hämärillä syillä yleisiin sopimusehtoihin vedoten. Kun näitä asioita
yhdistelee, syyksi voi arvailla jonkinlaista yhteyttä Venäjään – jotka väitteet tietysti sinällään
ovat enemmän tai vähemmän tekaistuja. Venäjä sentään laittaa asiasta nootin – Suomessa
taas suositaan kähmintää.

Kun olemme nämä asiat tässä käyneet läpi, voimme siis olla yhtä mieltä siitä, että tämä on
vasta alkua. Ja kun tämän kirjoituksen alussa huomautimme, että pieleen on menty vain siinä
suhteessa, että teoriat ovat olleet korkeintaan liian varovaisia, voimme odottaa, että tässä
vaiheessa ne, jotka maita tuhoavat – kuten Marin – lyövät nastan vain entistä lujemmin
lautaan.

Ja vielä Euroviisuista…

Niin ja niistä Euroviisuista. Eikö ole kumma, että koko homma huipentui taistoksi Suomen ja
Ruotsin välillä? Kuten vähän viime viikolla jo uumoilimme, Nato kyllä palkitsee
ehdokasvaltionsa. Kiistaa nyt käydään Suomen ja Ruotsin välillä siitä, kumman viisun täytyi
nousta korkeammalle pallille, kun Suomi kerran pääsi Natoon ja Ruotsi ei.
Mikä muuten saattaa kyseenalaiseen valoon koko sellaisen käytännön kuin äänestäminen…