Neuvostoupseerin muistelmat talvisodasta koottiin kansiin

Kuvassa Karjalan rintamalla Karhumäen piirissä v. 1942 eversti Georgi Veštšezerski (toinen vasemmalta), hänen takanaan oikealla on 313. jalkaväkidivisioonan komentaja eversti Grigori Golovanov. Tässä kuvassa Georgi Veštšezerski on vielä eversti. Kenraalimajuri hänestä tuli v. 1943. (Kuva: Kirjan kuvitusta)

Sergei Karpov, Petroskoi 7.12.2025; Kansan ääni 6/2025, 19.12.2025

Puna-armeijan everstin Georgi Veštšezerskin komentama jalkaväkirykmentti osallistui talvisodan taisteluihin Suomussalmen ja Kuhmon suunnalla. Hänen näistä tapahtumista 60 vuotta sitten kirjoittamansa muistelmat julkaistiin kirjana Petroskoissa Venäjän Karjalassa.

Talvisodan päättymisen 85. muistovuonna Petroskoissa on nähnyt päivänvalon ainutkertainen kirja nimeltään Oli Karjalassa rykmentti: puna-armeijan upseerin muistelmia. Sen tekijänä on neuvostoliittolainen kenraalimajuri Georgi Veštšezerski (1897—1971). Teos esiteltiin Karjalan kansalliskirjastossa talvisodan alkamisen 86-vuotispäivän kynnyksellä.

Kirja sisältää Veštšezerskin muistelmia vuosilta 1915—1940. Pääosa kirjasta käsittelee tapahtumia Neuvosto-Karjalan ja Suomen raja-alueella ennen talvisodan alkua ja sen aikana.

– Veštšezerskin sukulaisten mukaan hän kirjoitti kirjan käsikirjoituksen 1960-luvun alkupuolella. Sitten hän yritti julkaista kirjan Neuvostoliiton puolustusministeriön sotilaskustantamon kautta, mutta sai sieltä kielteisen vastauksen. Syynä oli selvästi se, että talvisodan historiasta ei oltu kiinnostuneita silloin maassa, toteaa kirjan toimittaja, Venäjän ja Karjalan tasavallan ansioitunut journalisti Juri Šleikin. Käsikirjoitus oli tallessa monia vuosia Veštšezerskin tyttärellä Jelena Volkovalla. Tämän kuoltua se pääsi Veštšezerskin sisaren tyttärenpojalle Vladimir Šerov-Ignatjeville. Vuonna 2019 hän ja hänen poikansa Pjotr päättivät julkaista käsikirjoituksen kirjana.

— Pjotr digitoi käsikirjoituksen ja muunsi digikopion tekstiksi. Minä oikoluin tekstin. Sitten etsimme pitkään kustantamoa, joka olisi kiinnostunut julkaisemaan kirjan. Vihdoin Pjotr löysi Karjalan tasavallasta Ostrova-kustantamon, joka suostui ehdotukseemme, kertoo Pietarin valtionyliopiston dosentti Vladimir Šerov-Ignatjev.

Vänrikistä rykmentin komentajaksi

Veštšezerski syntyi sotilaspapin perheeseen Puolan alueella 18. tammikuuta 1897. Isän kuoleman jälkeen perhe eli äiti ja kolme lasta muuttivat Pietarin seudulle Hatsinaan. Koulun jälkeen Veštšezerski opiskeli neljä vuotta Pietarin pappisseminaarissa. Ensimmäisen maailmansodan alettua hänet kutsuttiin palvelukseen.

— Veštšezerski sai pikakoulutuksen Paavalin jalkaväkikoulussa Pietarissa ja valmistui siitä vänrikiksi. Vuonna 1915 hän lähti rintamalle ja taisteli Riian lähistöllä. Olen mielenkiinnolla lukenut siihen liittyviä kirjan sivuja, koska Venäjällä on julkaistu vähän muistelmia ensimmäisestä maailmansodasta, Šerov-Ignatjev kertoo.

Venäjän sisällissodan aikana Veštšezerski ei osallistunut taisteluihin. Vuosien 1917 ja 1918 vaihteessa hän oli sen sotilasjunan päällikkönä, joka vei hänen rykmenttinsä sotilaita kukistamaan Donin kasakoiden kapinan.

Tammikuussa 1918 Veštšezerski liittyi puna-armeijaan ja alkoi edetä vähitellen urallaan. Hän palveli joukko-osastoissa ja opiskeli puna-armeijan oppilaitoksissa Pietarin ja Leningradin sotilaspiireissä. Kirjassaan hän kertoo arjestaan ja kavereistaan.

– Vuosina 1929–1930 Veštšezerski oli kursseilla Frunzen sotilasakatemiassa Moskovassa. Niillä hän opiskeli yhdessä tulevan Neuvostoliiton marsalkan Georgi Žukovin kanssa, ja he asuivat jopa samassa huoneessa, Šerov-Ignatjev sanoo. Vuonna 1936 Veštšezerski määrättiin Vienan Kemissä sijaitsevan 160. jalkaväkirykmentin komentajaksi. Hän teki suurta työtä rykmentin kehittämiseksi, minkä tuloksena se oli Leningradin sotilaspiirin parhaita joukkoyksiköitä.

Vienan Kemi – Suomussalmi – Repola

160. rykmentti kuului 54. vuoristodivisioonaan. Ennen talvisodan alkua rykmentin nimi muutettiin 81. rykmentiksi ja sittemmin tämä alistettiin 163. jalkaväkidivisioonalle. Veštšezerski kirjoittaa, miten rykmentti lähti marssille Vienan Kemistä kohti Suomen rajaa 1. syyskuuta 1939 ja miten eteni matka Uhtuaan, Vuonniseen ja Lonkan rajavartioasemalle.

– Kirja näyttää, että eteneminen valtakunnanrajalle oli hankalaa. Osa matkaa kuljettiin kuorma-autoilla ja osa jalan. Bensiinistä oli puute. Osa kuorma-autoista toimi polttopuilla, joiden hankinta oli ongelmallista. Oli pakko rakentaa tie joukkojen liikkumiselle. Jouduttiin rakentamaan siltoja jokien yli seisoen vyötäröä myöten jääkylmässä vedessä ja maakuoppia vaikeaan maastoon, Šerov-Ignatjev korostaa.

Aamulla 30. marraskuuta rykmentti ylitti Suomen rajan Lonkan kohdalla ja alkoi edetä länteen ja sitten etelään kohti Suomussalmen kirkonkylää. Kirjasta lukee taisteluista suomalaisia joukkoja vastaan, Suomussalmen valloittamisesta, neuvostojoukkojen puolustustaisteluista Suomussalmella ja vetäytymisestä siltä Kiantajärveä pitkin pohjoiseen.

— Veštšezerski kertoo yksityiskohtaisesti taisteluista sekä neuvostosotilaiden ja –upseerien arjesta. Kirjassa on paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia, esimerkiksi siitä, miten taisteltiin suomalaisia tarkka-ampujia vastaan ja miten oltiin tekemisissä paikallisen suomalaisväestön kanssa, kommentoi Petroskoin valtionyliopiston historian professori Sergei Verigin.

Veštšezerski käsittelee myös puna-armeijan 44. jalkaväkidivisioonan murskaamista Raatteen tiellä tammikuussa 1940. Divisioona saapui Ukrainasta auttamaan Suomussalmella saarrettua 163. divisioonaa. Edelleen Veštšezerski kertoo 81. rykmentin taisteluista Kuhmon (Repolan) suunnalla helmimaaliskuussa. Rykmentti yritti muiden 163. divisioonan yksiköiden kanssa auttaa suomalaisten motittamaa 54. divisioonaa.

Kirjan lopussa Veštšezerski kertoo osallistumisestaan Moskovassa huhtikuussa 1940 pidettyyn sotilasjohdon kokoukseen, jossa tarkasteltiin talvisodan kulkua ja tuloksia.

Päällikkönä Suuressa isänmaallisessa sodassa

Talvisodan taisteluista eversti Georgi Veštšezerskille myönnettiin 26. tammikuuta 1940 Leninin kunniamerkki. Hänen komentamansa 81. rykmentti sai Punalipun kunniamerkin. Neljä rykmentin upseeria sai Neuvostoliiton sankarin arvonimen. Veštšezerski osallistui sitten Suureen isänmaalliseen sotaan 1941–1945. Heinä – syyskuussa 1941 hän oli 52. jalkaväkidivisioonan komentajana. Divisioona taisteli saksalaisia joukkoja vastaan Murmanskin suunnalla.

– Divisioona antoi merkittävän panoksen Murmanskin puolustukseen. Veštšezerski kertoo siitä vuonna 1965 julkaistussa Kylmien kallioiden luona –muistelmakirjassaan, Šerov-Ignatjev kertoo. Sen jälkeen Veštšezerski palveli Karjalan rintamalla Maaselän ja Karhumäen suunnalla. Vuodesta 1943 hän oli johtotehtävissä muilla rintamilla ja muun muassa oli jonkin aikaa marsalkka Georgi Žukovin edustajana. Sotilasansioistaan sodan aikana Veštšezerski sai Leninin kunniamerkin, kolme Punalipun kunniamerkkiä, 1. luokan Isänmaallisen sodan kunniamerkin ja monta mitalia.

Vuonna 1956 Veštšezerski siirtyi kenraalimajurina reserviin. Hän kuoli Leningradissa 28. syyskuuta 1971.