Nato – kansainvälinen monopolikapitalistinen sotilaallinen ja poliittinen liitto
Suomea ollaan kovaa kyytiä viemässä sotilasliitto Naton jäseneksi. On sanottu, että Nato olisi kylmän sodan jäänne. Näin ei kuitenkaan ole. Nato on aivan olennainen työkalu Yhdysvaltojen ja EU:n harjoittaman uusliberalistisen talouspolitiikan takaamisessa.
Kylmän sodan alkuaikoina perustettu Nato on kansainvälinen sotilasliitto monopolikapitalismin puolustamiseksi. Sitä johtaa Yhdysvallat, ja siihen osallistuu muita imperialistisia maita. Nato oli kylmän sodan aikana pääasiallinen väline, jota Yhdysvallat käytti aktiivisesti Neuvostoliiton ja Itä-Euroopan maiden hillitsemiseen ja vastustamiseen sekä Länsi-Euroopan maihin vaikuttamiseen ja valvontaan.
Kylmän sodan lopussa Varsovan sopimusjärjestö hajosi ja Natosta tuli se sotilaallinen organisaatio, jonka kautta Yhdysvallat pyrki saavuttamaan strategiset tavoitteensa globaalilla tasolla. Oli syntynyt kapitalistinen sotilasoligopoli, johon osallistui yksi johtava suurvalta ja useita muita suurvaltoja.
Yhdysvaltain entinen ulkoministeri Warren Christopher sanoi joulukuussa 1998, että Yhdysvaltojen tavoitteena oli ”johtaa koko maailmaa” ja ettei sen johtajuudelle ole haastetta miltään maalta tai ryhmältä eikä sellaista sallittaisi koskaan syntyä. Samanlaisen ajatuksen toisti Yhdysvaltain ulkoministeri Mike Pompeo joulukuussa 2018.
Puolustusliitosta hyökkäysliitoksi
Saavuttaakseen johtajuuden ja herruuden maailmassa Yhdysvallat on tehnyt kaikkensa edistääkseen Naton laajentumista itään ja on laajentanut omaa vaikutuspiiriään hallitsemaan Keski- ja Itä-Eurooppaa ja supistamaan Venäjän strategista liikkumatilaa. Yhdysvaltojen hallinnassa NATOsta on tullut ihanteellinen sotilaallinen väline Yhdysvaltojen globaalien etujen toteuttamiseksi.
Maaliskuussa 1999 Yhdysvaltojen johtamat monikansalliset Naton joukot aloittivat laajan ilmahyökkäyksen Jugoslaviaa vastaan. Se oli ensimmäinen kerta, kun Nato aloitti sotilaallisen iskun suvereenia maata vastaan. Huhtikuussa 1999 NATO piti huippukokouksen Washingtonissa, jossa hyväksyttiin muodollisesti strateginen konsepti, joka voidaan tiivistää kahteen kohtaan. Ensimmäinen, Nato sai tehdä kollektiivista sotilaallista väliintuloa puolustusalueensa ulkopuolella vastauksena ”rikoksiin ja konflikteihin, joihin liittyy yhteisiä etuja”. Tämä muutti NATOn tehokkaasti ”kollektiivisen puolustuksen” järjestöstä hyökkääväksi poliittiseksi ja sotilaalliseksi organisaatioksi, jonka ns. tarkoituksena on puolustaa yhteisiä etuja ja yhteisiä arvoja. Toiseksi Naton sotilaalliset toimet eivät vaatineet YK:n turvallisuusneuvoston lupaa.
Yhdysvallat ja sen liittolaiset uhkailevat sotilaallisesti ja toteuttavat provokaatioita monilla alueilla maailmassa, mikä johtaa moniin ”kuumiin sotiin”, ”lämpimiin sotiin”, ”kylmiin sotiin” ja ”uusiin kylmiin sotiin”, mikä voimistaa uutta asevarustelukilpailua. Tällainen politiikka on pakottanut esimerkiksi Pohjois-Korean varustautumaan. Uusimperialismin toteuttamat valtioterroristiset teot ja sen kaksinaismoraali terrorismin torjunnassa ovat saaneet muut terrorismin muodot lisääntymään.
Naton tarkoitus on turvata USA:n taloudelliset edut
Kapitalismin meneillään olevassa imperialistisessa vaiheessa pieni joukko monikansallisia yrityksiä, joista useimmat ovat pankkeja, ovat levittäneet erittäin laajan toimintaverkoston ympäri maailmaa fuusioiden, osallistumisen ja osakeomistusten kautta.
Sveitsiläisen tutkimuksen mukaan 737 suurimman monikansallisen yrityksen hallussa oli 80 prosenttia maailmanlaajuisesta kokonaistuotannosta, ja 147 monikansallisen yrityksen ydin hallitsi lähes 40 prosenttia taloudellisesta arvosta. Näistä yhtiöstä noin kolme neljäsosaa oli rahoituksen välittäjiä.
Vaikka monikansallisten kapitalististen yritysten määrä ei ole erityisen suuri, niillä on erittäin suuri vaikutus. Ne eivät ole vain päävoima uusien teknologioiden kehittämisessä ja käytössä, vaan ne hallitsevat myös markkinointiverkostoja ja yhä enemmän luonnon- ja rahoitusresursseja. Tällä perusteella ne ovat monopolisoineet tuotanto- ja jakelutulot ja hankkineet itselleen vertaansa vailla olevan kilpailuedun.
Vuosina 1980–2013 maailman 28 000 suurimman yrityksen voitot kasvoivat 2000 miljardista (7,6 % maailman BKT:sta) dollarista 7200 miljardiin dollariin (10 % maailman BKT:sta). Lisäksi nämä monikansalliset yhtiöt eivät ainoastaan muodosta liittoutumia valtiovallan elinten kanssa, vaan myös kehittävät yhteyksiä globaaliin rahoitusjärjestelmään ja muodostavat yhdessä valtion tuella rahoitettuja monopoliorganisaatioita.
Valtioiden kokoluokan ylittävät yritykset tarvitsevat tuekseen yhä suuremman sotilaallisen voiman. Monopolipääoman globalisaatio ja finanssialisoituminen vahvistavat entisestään sen varallisuuden kertymistä. Myyntituloilla mitattuna joidenkin monikansallisten yritysten taloudellinen mittakaava ylittää useiden kehittyneiden maiden BKT:n. Esimerkiksi Walmartin kokonaistulot olivat yli 500 miljardia dollaria, mikä on enemmän kuin Belgian BKT.
Jos maailman kehitys jatkuu tällä tavalla, tulee yhä enemmän monikansallisia yrityksiä, joiden varallisuus ylittää kokonaisten maiden varallisuuden. Vaikka teollinen globalisaatio on tehnyt taloudellisesta toiminnasta pirstaleisempaa, valtavia määriä voittoja virtaa edelleen muutamaan kehittyneeseen kapitalistiseen maahan.
Vaikka kehittyneiden maiden suorien ulkomaisten investointien lisääntyminen on vaihtelevassa määrin nopeuttanut pääoman muodostusta ja työvoiman kehitystä alikehittyneissä maissa sekä lisännyt niiden vientikilpailukykyä, se on myös saanut aikaan laajamittaista yksityistämistä ja rajat ylittäviä fuusioita ja yritysostoja näissä maissa. Tämä on nopeuttanut prosessia, jossa pienet ja keskisuuret yritykset joutuvat konkurssiin tai pakotetaan sulautumaan monikansallisiin yrityksiin.
Nämä monikansalliset yhtiöt muodostavat erilaisia liittoutumia yhteisyritysten, yhteistyön ja pitkäaikaisten sopimusten kautta. Kun yhä harvemmat yksityiset kapitalistiset jättiläiset valtaavat yhä enemmän sosiaalista vaurautta, monopolipääoma syventää hallintaansa ja työvoiman riistoa. Tämä johtaa pääoman kertymiseen maailmanlaajuisesti, mikä pahentaa maailmanlaajuista ylikapasiteettia ja polarisaatiota rikkaiden ja köyhien välillä. Tämän monopolistisen järjestelmän suojelemiseksi tarvitaan yhä suurempaa ja laajemmalle levittäytyvää sotilaallista voimaa.
Suojeleeko Nato länsimaisia arvoja?
Yhteiskunnan taloudellinen perusta määrittää myös yhteiskunnan päällysrakenteen. Tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi nykyinen uusliberalistinen monopolikapitalismi viime kädessä määrittelee, millainen yhteiskunnan päällysrakenne meillä on. Millainen on meidän oikeuslaitoksemme, millainen kulttuuri, millainen lehdistö ja millainen tulkinta kansalaisten oikeuksista meillä on vallalla.
Nämä päällysrakenteen ilmiöt eivät ole kiveen hakattuja, vaan muuttuvat taloudellisen perustan tarpeiden mukaan. Esimerkiksi lehdistönvapauden osalta tilanne on sellainen, että pääosa mediasta on media-alan suuryritysten hallussa ja edistää tehokkaasti monopolikapitalismin kulloinkin voimassa olevia etuja. Lehdistönvapaus on meillä lähinnä näennäinen. Emme me tarvitse mediapoolin selittämiseksi salaliittoteorioita. Katsaus historiallisen materialismin perusteisiin riittää selittämään, miksi yhteiskuntamme on sellainen kuin on.
Länsimaiset arvot ovat juuri näitä monopolikapitalismin vahvistumista edistäviä arvoja. Käytännössä tämä tarkoittaa varallisuuden keskittymistä yhä harvempien käsiin niin meillä kuin muuallakin, työehtojen heikentymisen jatkuvaa tendenssiä ja yhä suuremman osan BKT:sta valumiseen asevarusteluun. Ilmastonmuutoksen torjumiseksi ei riitä panoksia, mutta uusiin sotiin riittää aina.
Nato on luotu tämän maailmanlaajuisen epätasa-arvon ylläpitämiseksi. Haluammeko me kansalaiset olla siinä mukana.
KÄ/Juha Kieksi
